Liiallinen imetys" kannustus" pitäisi kieltää!
On monia syitä siihen, että imetys ei luonnistu. Ja on myös monia hyviä syitä lopettaa imetys. Kaikilla maitoa ei riitä... Osa äideistä syö sairauksiinsa lääkkeitä, joiden kanssa ei saa imettää...Jotkut äidit saavat sairaita tai keskosuudesta väsyneitä lapsia, jotka eivät ensimmäisinä viikkoina jaksa imeä yhtään itse...
Mutta yleinen ilmapiiri " kannustaa" yrittämään viimeiseen asti. Olisi lähtökohta kuinka heikko tahansa, netin ja kerhojen äitipiirit vain kannustavat imetykseen. Jos edellytyksiä imetykseen ei ole, tilanne pahenee. Äiti istuu valveilla ympäri vuorokauden, tarjoten itkevälle vauvalle tissiä, josta ei tule joko lainkaan tai riittävästi maitoa. Äiti yrittää, yrittää - ei nuku koskaan- kunnes palaa loppuun, eikä jaksa enää muuta kuin itkeä.
Näin kävi minulle, pienen keskosen äidille. Vasta pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen aiheuttamat itsemurha-ajatukset herättivät läheiseni. He suorastaan pakottivat minut lopettamaan laiskasti imevän vauvani imetysyritykset. Nyt vauva syö Nania pullosta ja on kasvanut paljon paremmin kuin aikaisemmin.
Kommentit (41)
Vierailija:
Onko se sen arvoista??? Ilman vatsahuuhtelua tuona eräänä vaikeinpana päivänä en olisi enää hengissä...ja kaikki kolme lastani olisivat vailla äitiä. Musta tuntuu, että monet vastaa vain normaalitilanteen imetyslopetusta miettien mutta... Meillä yritettiin, vaikka vauvalla sydänvika ja pieni keskosuus. Tuntuu, että vastausten perusteella, tein imetyksen lopettaessani silti väärin. Onko siis parempi, että ne äidit, jotka eivät pysty imettämään kuolevat? HALOO!!!
Ihminen yleensä kykenee ottamaan vastaan vaikka kritiikkiäkin, jos ok itsensä kanssa. Jos ei ole, on helppo tarttua johonkin, jolla voi syyttää muita omasta pahasta olostaan. Et ole tehnyt mitään väärin. Täällä puhutaan enimmäkseen tilastoista, keskiverroista ja jokaisen henk. koht. kokemuksista. Sinua ei olla tuomitsemassa.
Keskosuus on rankkaa aikaa koko perheelle (kummilapseni taivalta katsoessani tiedän) ja aiheuttaa varmasti riittämättömyyden tunteita. Tuolloin imetys on se pienin murhe ja niin pitäisi kaikkien se ymmärtää. Jos eivät ymmärrä, ei sinun kannata siitä itsellesi murhetta ottaa.
ja äidin psyykelle vaarallisena. Itse haistatin pitkät imetysvalistukselle kolmannen kohdalla. Sairaalassakin liukenin ovelasti paikalta kun joku tuli tuputtamaan imetystä. Tämä onkin ensimmäinen lapsi jota imetän. Tämän kohdalla minuun ei ole kukaan saanut ladattua syyllistäviä ja halveksivia lauseitaan ja omaa ylimielisyyttään. Ruokaahan se maito kuitenkin on ja jos jossain vaiheessa imetys vaarantaisi mielenterveyteni ja uhkaisi lapseni neurologista kehitystä niin lopettaisin sen heti.
Vierailija:
Onko se sen arvoista??? Ilman vatsahuuhtelua tuona eräänä vaikeinpana päivänä en olisi enää hengissä...ja kaikki kolme lastani olisivat vailla äitiä. Musta tuntuu, että monet vastaa vain normaalitilanteen imetyslopetusta miettien mutta... Meillä yritettiin, vaikka vauvalla sydänvika ja pieni keskosuus. Tuntuu, että vastausten perusteella, tein imetyksen lopettaessani silti väärin. Onko siis parempi, että ne äidit, jotka eivät pysty imettämään kuolevat? HALOO!!!
Normaali henkisesti terve ihminen ei romahda epäonnistuneen imetyksen takia.
täähän kääntyy ihan itseään vastaan, onko ketään muuta joka kokee hiukka hulluna sen, ettei tuttia syövä lapsi ole täysimetetty
tutti ei liity täysimetykseen lainkaan
Vierailija:
täähän kääntyy ihan itseään vastaan, onko ketään muuta joka kokee hiukka hulluna sen, ettei tuttia syövä lapsi ole täysimetetty
samaa mieltä olen, kyllä. voin vaan kuvitella millaista on pieniviikkoisen äidillä tai jos on jotain ongelmia. pelkäsin tietysti itsekin koko ajan ja kun keskosuus tuli ihan salamana kirkkaalta taivaalta, se oli suuri järkytys ja ei minua ainakaan lohduttaneet paljon että oli ns. hyvät viikot. koko ajan oli huoli kova ja pelotti, mitä takapakkia tulee.
t 19
Meillä esikoinen ei ollut " terve" lapsi ja koska hänen kaltaisillaan on yleensä imeminen todella vaikeaa (näin myös meidän lapsella alkuun) suhtautuminen oli sitä että pumppaa minä jaksat ja siirrytään sitten korvikkeisiin. Kuitenkin itse halusin imettää ja onneksi yksi kätilö sen uskoi ja neuvoi rintakumin kanssa. Eihän siitäkään alkuun meinannut mitään tulla ja käytännössä vauva sai sitten ruokansa pullosta imetysharjoitusten päätteksi.
Lopulta asia otti kuitenkin tulta alleen ja lapsi alkoi imeä kumin kanssa. Riemuni oli suuri, sillä olin jo lähes luopunut toivosta. Hyvän aikaa imetys onnistui pelkän kumin avulla, ilman sitä ei lapsi saanut millään hyvää otetta. Itse olin todella tyytyväinen siihen että imetys ylipäätänsä saatiin käyntiin ja siinä valossa tuo ihmisten " eikös sinun pitäisi jättää jo tuo rintakumi pois?" -kommentit todella sattuivat! Tuskin kukaan tuota kapistusta käyttäisi jos ilman pärjäisi?!? Juu, hienolta tuntui kun lopulta vauva kekkasi imemisen idean jopa ilman kumia. Mutta yhä ihmettelen miten joku voi rintakumin käyttöä arvostella?!?
21
tarkistamaan, että imemisote on oikea, että en käytä rintakumia, enkä anna lisämaitoa... Vauvalla oli kuitenkin sokerit niin alhaalla, että lopulta lastenlääkäri MÄÄRÄSI antamaan lisämaitoa -tosin lääkärin määräyskään ei vakuuttanut tuota kaikkitietävää tyyppiä, joka istui vieressä paheksumassa kun annoin pulloa..! Ja rintakuminkin jouduin ottamaan käyttöön, kun rinnat tuli niin pinkeiksi maidosta, ettei vauva saanut otetta lainkaan. Onneksi vanhempi hoitaja puuttui peliin ja totesi, että vauvan on vaan mahdoton saada rinnasta kiinni (sitä ennen olin itku kurkussa yrittänyt jo pidemmän aikaa saada punaisena kiljuvaa vauvaa syömään...) ja kehotti kokeilemaan rintakumia...
Että imetysohjausta ja kannustusta kai se nuorempi hoitsukin yritti antaa, mutta itse on kokenut sitä kuin turhauttavana ja raivostuttavana. Kaikki ehdottomuus ja mustavalkoisuus on pahasta, parasta kannustusta olisi yrittää löytää se keino, jolla saavutetaan sekä lapsen että äidin paras. Onneton äiti = onneton vauva... Toki imetys on tärkeää ja on hienoa, että siinä autetaan, mutta homma kääntyy itseään vastaan, jos äiti ei koe kannustusta kannustavana..!
ja täysimetetty lapsi saa lutkuttaa tuttia vaikka 24/7, kunhan ainoa ravinto on äidinmaito. Tutin syönnin vain usein katsotaan hankaloittavan imetystä, siksi sitä ei suositella.
Enpä nähnyt esikoisen kohdalla tarvetta luopua, kun imetys sujui loistavasti kumin kanssa. Ei tullut rintatulehduksia, ei tarvittu lisämaitoa, imetys jatkuin lähes vuoden ikään... En ymmärrä mitä tein väärin käyttämällä rintakumia???!!! Aion jatkaa rintakumin kanssa myös tokan lapsen kohdalla, koska rinnanpäät on minulla matalat ja varsinkin imetyksen alkuvaiheessa imetys on mahdotonta ilman kumia, kun rinnat on niin täynnä. Minustakin on ihan uskomatonta, että vaikka olen imettänyt lapsiani, niin silti olen VIELÄKIN onnistunut tekemään sen jotenkin väärin -siis näiden imetystuki-ihmisten mielestä...! Siinäpä varsinaista äidin kannustamista, kun ei saa " kiitosta" edes siitä, että hoitaa homman jollakin konstilla..!
Sanon esikoisen olleen täysimetyksellä 5kk koska korviketta hän sai vain kahtena ensimmäisenä vuorokautenaan. Käytännössähän ensimmäiset viikot hän sai kaiken maitonsa pullosta pumpattuna ja sitten pikkuhiljaa siirtyen imetykseen rintakumin avulla. Eli jonkun mielestä hän ei olisi ollut täysimetyksellä kuin pari kuukautta...
Kuopus 5kk on yhä täysimetyksellä ja toivottavasti se onnistuu tuonne puoleen vuoteen asti. Vaikka hänkin on kymmenkunta kertaa saanut rintamaidon pullosta kun olemme joutuneet olemaan erossa toisistamme. Niin ja tutti otettiin avuksi noin kuukausi sitten -hyvin on toiminut enkä koe sen millään lailla rikkoneen täysimetystämme.
21
Olen aivan tavallinen, herkkä äiti, jolle tärkeintä on oman lapsen hyvinvointi. Mutta imetystukilistan " kannustus" vei minut itsemurhayritykseen. Olin tuolloin valvonut kokonaan yöunitta lähes viikon.
Anteeksi, ettei kaikilla voi olla YHTÄ VAIKEAA!!! Aina on joku, jolla on asiat paremmin/huonommin kuin toisella, mutta eikö silti voi jakaa kokemuksia ja fiiliksiä tästä aiheesta??? Nyt väheni kyllä sympatiat ap:lle... Se ei ole mikään naiseuden mitta, millä tavalla vauvansa ruokkii, mutta osoittaa kyllä vähän kohtuutonta katkeruutta ja kypsymättömyyttä, jos ei pysty sitäkään sulattamaan, että joku toinen on imettänyt lastaan... Vaikeuksilla tai ilman!
t. eräs rintakumilla imettänyt -ja näin ollen mahdollisesti imetyksellä leuhkinut??!!!
eikö se ole hienoa, että jotkut on vaikeuksista huolimatta onnistuneet? Itse olen asiasta tietyllä tavalla " ylpeä" , mutta ei se mikään leuhkimisen aihe ole.
(toivottavasti ei muut)
Ei ollut tarkoitus leuhkia imetyksellä. Tiedän kyllä ettei se aina ole helppoa ja kyllä minua vaikeuksieni keskellä sattui muiden kommentit pullosta! Olen erittäin onnellinen siitä että sain imetyksen lopulta käyntiin ja siitä saan osin kiittää niitä oikealla tavalla minua kannustaneita ihmisiä. Tiedän ettei kaikilla tuo onnistu ja monta kertaa olin itsekin valmis lopettamaan. Jossain välissä jopa toivoin että maidon tulo ehtyisi ja saisin oikeutetun syyn lopettaa pumppaamisen ja imetysharjoitukset.
Minun kohdallani oli kuitenkin ilmeisesti tarkoitettu että imetys lopulta onnistuu. Kaikille ei näin ole. Imettämättömyys ei tee kenestäkään sen huonompaa äitiä. Pääasia että lapsi saa ruokaa, tuli se sitten tissistä tai pullosta.
21
Minusta keskustelussa yleensä on mielenkiintoista erilaiset kokemukset eritasoisista vaikeuksista... Ei kaikki, joilla on ollut imetysongelmia ole keskosten äitejä jne. Että saisiko tässä puhua vaan ne, joilla on yhtä rankat kokemukset kuin sinulla?! Jokainen on varmasti kokenut ne omat ongelmansa ihan niin suurina, kuin ne itsestä on sillä hetkellä tuntunut... Koita nyt vaan päästä yli siitä, että suurin osa sitten kuitenkin onnistuu siinä imetyksessä -eikä se ole sinulta pois!!!
Halusin vain puolustaa imetystukihenkilöitä, joiden ansiota imetykseni onnistuminen osin oli. Heitä parjataan täällä aivan liian paljon, vaikka he tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä vilpittömästä auttamisen halusta.
T. 24-viikkoisena syntynyttä imettänyt
minusta ei kuitenkaan. ja en kyllä ole mitenkään syyllistänyt pikkukeskosten äitejä tällä omalla kokemuksellani. ymmärrän siis että lapsen selviäminen on monessa tilanteessa se asia mitä tavoitellaan kuin onnistunutta imetystä, mutta oma tilanteeni oli toinen
t. 19