Liiallinen imetys" kannustus" pitäisi kieltää!

Voimia sinulle!

Kun sain toisen lapsen, alkoi jo synnytyssairaalassa armoton rintakumin paheksunta! Virkaintoisilla lastenhoitajilla oli esittää vaikka mitä syitä, miksi se ei kannata ja oikein ihmeteltiin, että niinkin menestyksekkäästi olin ekan lapseni sillä imettänyt..! (Eivät varmaan edes uskoneet, että olin oikeasti imettänyt niin pitkään.) Kun yritin sanoa, että rinnat on sen malliset, ettei lapsi vaan saa niistä imemisotetta, niin sekin tyrmättiin sillä, että " kaikista rinnoista voi imettää ilman rintakumia" ... Siis HOHHOIJAA!!! Olen myös niin lopen kyllästynyt kaikkitietäviin imetysfanaatikkoihin...

ja myöhemmin imetystukilistaa tuskin olisin onnistunut täysimetyksessä vaikka maitoa tulikin runsaasti.

Itse olen imettänyt helposti lapseni ja imetys on ollut mulle ihan helppoa, tissit on sellaset ja lapset ovat olleet sellaisia, no problem. Vaan se ottaa kaaliin, kun jokapaikkaan saa olla selvittämässä, että imetänkö ja kuinka paljon imetän, ja kuinka kauan aikonen imettää ja näytäs lapsen imuotetta och så vidare. Aivan raivostuttavaa. Ei riitä, että sanoo, ettei ongelmia ole, vaan se pitää myös todistaa! Imettävälläkin äidillä on todistustaakka, että varmasti imettää.



Mä olen kokenut kaiken imetykseen liittyvän kannustuksen negatiivisena. Jos vielä teen lapsen, sanon synnärillä, että en tule imettämään lastani, ja imetän sitä sitten salaa, niin saan tehdä sen rauhassa kaikilta hourupäiltä.

synnyttyä en meinannut päästä sairaalasta kun vauva ei saanut rinnasta otetta, " eihän sitä nyt voi pumpata ja antaa pullosta" - mulle siinä ei ollut mitään ongelmaa. Olisin viettänyt sairaalassa kuukauden, silloin vasta vauva oppi imemään rintaa. (myöhemmin esikoisellani on todettu suun alueen motoriikassa paljon ongelmia ja hänellä on myös dysfasia.)

Tuki tilanteessa, jossa vauva on terve ja maitoa on...on ihan eri asia kuin parin kuukauden sairaalajakson jälkeen kotiutetun keskosen imetys!

Mun mielestä äideille pitäisi alussa kertoa imetyksestä ja neuvoa, mutta siihen pitäisi loppua tuputus. Mä en tajua miksi nyt on menty tossa imetyksessä lähes hysterian puolelle, kun vielä 20 vuotta sitten hyvin harva imetti kuukautta pidempään. Nykyään syyllistetään tuoreita äitejä ja ei anneta jokaisen hoitaa lapsiansa omalla tyylillään. Mun mielestä jo pelkästään se, että äiti ei halua imettää on riittävä syy siihen, että lasta ei imetetä. kyse ei kuitenkaan nyt ole mistään vaarallisesta valinnasta, vaan valinnasta muiden joukossa. Tai niin kuin AP kirjoitti, joillakin se ei ole edes valinta vaan pakon sanelemaa.

Sairaalasta en saanut lainkaan tukea imetykseen. Minulle yritettiin lähinnä tehdä selväksi, kuinka turhaa on kuvitella, että niin pienen keskosen imetys voisi onnistua. Onneksi on olemassa imetystukilista, sillä sieltä sain todella tärkeää tukea keskosen imetykseen. En kokenut saamaani kannustusta imetyspainostuksena vaan todellakin ymmärtäväisenä ja hyvää tarkoittavana tukena.

Suomalaiset naiset ovat siitä kummallisia, että joka toisella ei riitä maito tai vauva ei osaa imeä. Kaikki imetysohjaus koetaan fanaattisuutena ja jo pelkkä imetys-sana saa monella niskavillat pystyyn. Suomalainen korvikekin on ihan_yhtä_hyvää_kuin _äidinmaitokin.



Miksi ette osaa ottaa imetysohjausta positiivisena ja hyödyllisenä? Jos imetys ei silti onnistu niin mitä sitten? Jos on kaikkensa tehnyt niin jokainen voi olla asian kanssa sinut. Teillä on selvästi asia käsittelemättä itsenne kanssa ja syyttelette toisia ihan syyttä.

Vierailija:

Mun mielestä jo pelkästään se, että äiti ei halua imettää on riittävä syy siihen, että lasta ei imetetä.

13, onnea imetyksen onnistumisesta. Mutta keskosen äitinä varmaan myös tiedostat sen, että suurin osa keskosista ei osaa imeä, on liian heikko imemään tai äidiltä loppuu huolten keskellä maito, vaikka kuinka lypsäisi....

13, onnea imetyksen onnistumisesta. Mutta keskosen äitinä varmaan myös tiedostat sen, että suurin osa keskosista ei osaa imeä, on liian heikko imemään tai äidiltä loppuu huolten keskellä maito, vaikka kuinka lypsäisi....

ei ollut ensimmäinen lapsi, onneksi sillä muuten veikkaisin että imetys olisi voinut jäädäkin. asenne osastolla jossa vauvamme oli hoidossa oli mielestäni " ei niin imetystä tukeva" , tietenkin siksi että suurella osalla vauvoista on ihan oikea hätä ja tärkeintä on saada lapsi kuntoon, mutta tosi vähän sain kannustusta imetykseen sairaalasta. pulloa oltiin aina tarjoamassa kun menin vauvaa hoitamaan, mutta sitkeästi sanoin aina haluavani imettää vaikka tiesin että sen lyhyen ajan jälkeen mitä vauva jaksaa imeä, ei lypsettyä maitoa pullosta mene enää paljoa ja suurin osa annetaan sitten nenämahaletkun kautta. varmaan tämä asia että halusin kuitenkin yrittää , vaikutti siihen että muuten terveellä vauvalla kesti aika kauan kotiutua, mutta en silti kadu tätä ja imetyksellä mennään edelleen ja hienosti on mennyt. erityisellä lämmöllä muistelen yhtä osaston hoitajaa jolla oli halua ja aikaa auttaa aina imetysasioissa, auttoi vauvan rinnalle ja muutenkin opasti, harvinainen poikkeus taisi olla :)

jo useamman sukupolven ajan



Suomessa imetyskulttuuri on ollut ohutta jo agraariyhteiskunnasta saakka. Erilaiset korvikkeet ja nahasta tehdyt tuttipullot ovat olleet in jo silloin. Tämän päivän vanhempien vanhemmat eivät nauttineet pitkistä äitiyslomista (joka edelleen on 105 arkipäivää) tai vanhempainvapaista. Isovanhempi ikäiset ovat opetettu puhumaan korvikeruokinnan ravitsevuuden puolesta, ja keltäpä sitä enemmän neuvoja saa kuin isovanhemmilta!



Laiva ei käänny hetkessä ja kärsimättömyys asennemuutoksessa aiheuttaa näitä esillä olleita yliampumisia.

Pidän kannustusta ja rohkaisemista hyvänä. Minulle se antoi voimia silloin kun oli vaikeaa. Parhaana kannustamisena pidin hyviä neuvoja ja rohkaisua sekä sen jälkeen toteamista ettei imetys ole mikään äitiyden mitta ja aina on mahdollsita ottaa korvike kehiin. Ilman mitään syyllisyyden tunteita!



Koin myös painostusta ja syyllistämistä ja niistä tuli vain paha mieli. Joillekin ihmisille olen yhä katkera noista mielipiteistä joita tuskin itse edes muistavatkaan :(



T: äiti jonka ensimmäisen lapsen imetys onnistui lopulta SUURIEN vaikeuksien jälkeen ja toisen lapsen kohdalla kaikki onnistui kuin itsestään

Mummillani oli aina ongelmia imettämisessä (5 lasta). Äitini ei ole koskaan imettänyt minua tai veljeäni. Kiitos kunnollisen ohjauksen minulla imetys sujui ihan hyvin. Itse en koskaan kokenut ohjausta/kyselyitä minun ja vauvan asioiden hoidosta tungetteleviksi taikka turhiksi. Olin todella kiitollinen, että sain ammattilaisilta tarvitsemaani apua. Välillä sitä joutui oikein puristamaan, kun olisivat päässeet helpommalla ilman ohjausta.



Miten ammattilaisten sitten pitäisi toimia? Ketään ei saisi neuvoa/ohjata, koska joku voi loukkaantua? En usko, että kenelläkään olisi tarkoitus syyllistää ei imettäviä huonoiksi äideiksi. Jos on esim. masentunut, niin silloin on aika herkkä ottamaan kaiken itseään vastaan tehdyksi hyökkäykseksi. En usko kenenkään tarkoittaneen niin.

Onko se sen arvoista??? Ilman vatsahuuhtelua tuona eräänä vaikeinpana päivänä en olisi enää hengissä...ja kaikki kolme lastani olisivat vailla äitiä. Musta tuntuu, että monet vastaa vain normaalitilanteen imetyslopetusta miettien mutta... Meillä yritettiin, vaikka vauvalla sydänvika ja pieni keskosuus. Tuntuu, että vastausten perusteella, tein imetyksen lopettaessani silti väärin. Onko siis parempi, että ne äidit, jotka eivät pysty imettämään kuolevat? HALOO!!!

vauva oli 2kg, rv 33 eli suht hyvän kokoinen ja hyvät viikot. mutta ei se imetyksen onnistuminen ollut silti itsestäänselvyys, välillä meinas usko loppua ja tuntui että vauva ei ikinä jaksa syödä " tarvittavia määriä" . ei ollut ollenkaan hengityskoneessa.

Mäkin oon imettänyt kaksi lasta rintakumilla, mutta jatkuvasti on saanut sitä puolustella joka paikassa ja aina kehotetaan kokeilemaan ilman jne. Että miksei voida hyväksyä edes sitä tapaa imettää, mikä kullekin sopii... Kohta varmaan annetaan " direktiivi" myös oikeaoppisista imetysasennoista jne.

en käsitä? en tosin edes tiedä mikä se on, mutta nää " imetyksen normit" olis kiva osata : )