Lue keskustelun säännöt.
Kuka ihmeessä kuvittelee, että on ok alkaa selittää puolitutuille aivan mitä tahansa
11.12.2022 |
Eilen työpaikan pikkujouluissa erään paremman työkaverin puoliso kuulumisia kysyessäni, alkoi selittää litanian sairauksiaan ja kyyneleet silmissä sitä, miten masentunut hän on.
Olemme nähneet joitain kertoja ja aina tämä henkilö avautuu ja itkee asioitaan. Välttelen häntä parhaani mukaan, mutta hänen puolisonsa on minun paras työkaverini, joten täysi sivuutus on mahdotonta. Me emme todellakaan ole niin läheisiä, että olisi sopivaa alkaa seikkaperäisesti selostamaan uniongelmia ja masennustaan. En tiedä tekeekö tätä kaikille. Todella sopimatonta käytöstä. Kyseessä nelikymppinen nainen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinpä juuri. Tässä kohtaa voisimme myös pitää itsenäisyyspäivän jälkeisen hiljaisen hetken sotiemme veteraanien muistolle. Siis niille monen tämänkin palstan lukijan isoisille, jotka saattoivat ihan ilman pikkujouluja silloin tällöin ottaa vähän enemmän ja silloin herkistyä kertomaan muuten kuoliaaksi vaietuista sotamuistoistaan. Ne veteraaniäijätkin tosiaan pääsivät silloin tunteisiinsa käsiksi, koska alkoholi alensi siinä kohtaa heidän estojaan sen verran.
Oliko tämäkin sopimatonta käytöstä humalassa? Ilmeisesti sitten arvon kommentoijien mielestä. Itse edelleenkin näen sellaiseksi kuitenkin selvän rikollisen väkivaltaisen tai seksuaalisesti hyvin estottoman ja henkilön normaalielämästä selkeästi poikkeavan käytöksen.
Mutta lopetaan tosiaan tähän. Kaikkea voi paheksua, mutta asioilla on aste-eroja. Se tulisi myöntää.
Ottamatta kantaa edelliseen keskusteluun. Eikö tämä nyt mene jo aika överiksi ja melodramaattiseksi? Isoisiemme sotakokemuksien vertaaminen sopimattomaan pikkujoulukäytökseen hyvin mautonta. Nuhtelut siitä.
Otsikko toki vetää puoleensa juuri näitä draamakuninkaallisia, mutta yrittäkää hyvät ihmiset pitää edes jotain tasoa näissä teidän jutuissaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Ja jos esim lapsesi kuolisi niin vastaisit tietty että "vähän surullista kun lapsi kuoli mut muuten ok" ?
Nyt on jo todella ala-arvoista argumentointia
No juurihan tuo kirjoittaja kehoitti vastaamaan samoin. Ei se äidin kuolema ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin lapsen kuolema. Yhtä vähän siis jälkimmäinen saa aiheuttaa epämukavia sosiaalisia kohtaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Ja jos esim lapsesi kuolisi niin vastaisit tietty että "vähän surullista kun lapsi kuoli mut muuten ok" ?
Nyt on jo todella ala-arvoista argumentointia
No juurihan tuo kirjoittaja kehoitti vastaamaan samoin. Ei se äidin kuolema ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin lapsen kuolema. Yhtä vähän siis jälkimmäinen saa aiheuttaa epämukavia sosiaalisia kohtaamisia.
Äidin ja lapsen kuolema samalla tasolla? Palataan asiaan kun olet hieman kypsempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Ja jos esim lapsesi kuolisi niin vastaisit tietty että "vähän surullista kun lapsi kuoli mut muuten ok" ?
Nyt on jo todella ala-arvoista argumentointia
No juurihan tuo kirjoittaja kehoitti vastaamaan samoin. Ei se äidin kuolema ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin lapsen kuolema. Yhtä vähän siis jälkimmäinen saa aiheuttaa epämukavia sosiaalisia kohtaamisia.
Äidin ja lapsen kuolema samalla tasolla? Palataan asiaan kun olet hieman kypsempi.
No todellakin on, minulla ei ole lapsia enkä niitä haluakaan enkä niistä välitä sen enempää. Yhtä vähän minäkään siis tuon kirjoittajan mukaan olen pakotettu kuulemaan avautumisia lapsen kuolemasta. Sama vastaus vaan tännekin siis
Vierailija kirjoitti:
Ei periaatteessa olekaan ok, mutta ota huomioon se kuinka Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä joiden murheita ei kuuntele kukaan. Myös parisuhteissa olevista valtavan moni on tällaisessa jamassa. Ihmisellä on sisäsyntyinen pakottava tarve tulla kuulluksi. Siitäkin huolimatta että esim pk-seudulla olet coolimpi tyyppi jos pidät omat asiat vain sisälläsi.
osa näistä saattaa olla yksinäisiä, toinen osa on sitä porukkaa joka hakee yleisöä, meilläkin toimistolla eräs päivystää kahvilla melko pitkään..huokaisee syvään ja jos joku erehtyy kysymään, niin siitä lähtee..toiset siirtyy takaisin sorvin ääreen ja avautuja jää odottamaan seuraavaa uhriaan. Ymmärrän tälläisen ihan akuutin "katastrofin" jäljiltä, mutta ko. tapaus on ollut tälläinen jo vuosia. Ja vaikka on tarve avautua, pitää vähän osata valita yleisöään eli sellaiselle, jotka olet 2x nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Ja jos esim lapsesi kuolisi niin vastaisit tietty että "vähän surullista kun lapsi kuoli mut muuten ok" ?
Olin ensimmäistä päivää töissä isän kuoleman jälkeen ja kävin läpi työsähköposteja. Ensimmäisten joukossa oli "I hope everything is well" alkuinen viesti. En sitten avautunut.
Puolituttu lähetti videon jossa käsittelee elintään. Tekisi mieli välittää video hänen äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän kysyt kuulumisia. Miksi pitäisi valehdella.
Hyvin sanottu, en itse haluaisi Suomeen sitä amerikkalaista tyyliä jossa kysellään kuulumisia mutta ei oikeasti haluta kuulla vastausta. Kysytään siis vain silloin kun ollaan kiinnostuneita.
Suomalainen juntti selittää varvasmädästään pitkän monologin naapurille, joka halusi olla vain kohtelias ja jatkaa tämän jälkeen elämäänsä.
tää on kyllä totta, mikä siinä on että töissäkin osa porukasta saa aina lounalla/kahvilla jonkun vatsavaivoja tai muun riittävän "ällöttävän" terveysvaivaa koskevan keskustelun aikaan, masokismia? t. liian hyvä mielikuvitus ja ruokahalu mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Ja jos esim lapsesi kuolisi niin vastaisit tietty että "vähän surullista kun lapsi kuoli mut muuten ok" ?
se tilannetaju, ei kaikille tarvitse omaa suruaan juurta jaksaen selostaa. Voi todeta että nyt on ollut vähän vaikeaa kun lähipiirissä ollut kuolemaa tms. Miten sulla menee? ei tarvitse hymyillä kun hangon keksi mutta jos entisen työkaverin kanssa ei ole oltu läheisiä, niin onhan se aika erikoista ruveta avautumaan perinpohjin vaikka mikä suru olisi. Itse päätynyt tollasen naapurin "uhriksi" joka oikein takertui kiinni kun sulle on niin kiva puhua. Joo olen kuullut tän aiemminkin, mutta mun voimavarat ei riitä ollakseen koko maailman terapeutti eikä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän kysyt kuulumisia. Miksi pitäisi valehdella.
Käytöstavat ja tahdikkuus, tilannetaju. Rajattomat ihmiset ovat raskaita.
Aina valitat täällä toisten rajattomuutta, vaikka olet itse täysi mt-tapaus. 🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän kysyt kuulumisia. Miksi pitäisi valehdella.
Käytöstavat ja tahdikkuus, tilannetaju. Rajattomat ihmiset ovat raskaita.
Aina valitat täällä toisten rajattomuutta, vaikka olet itse täysi mt-tapaus. 🥱
Sieltä loukkaantumiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän kysyt kuulumisia. Miksi pitäisi valehdella.
Käytöstavat ja tahdikkuus, tilannetaju. Rajattomat ihmiset ovat raskaita.
Aina valitat täällä toisten rajattomuutta, vaikka olet itse täysi mt-tapaus. 🥱
Olet ilmeisesti yhdistellyt pienessä päässäsi eri aloituksia/viestejä eri ihmisiltä ja rakentanut niistä olkiukon? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen olet, etkä vieläkään ole oppinut olemaan kysymättä kuulumisia? Onpa erikoista. Melkein yhtä erikoista kuin tulla vinkumaan tänne asiasta joka on omaa syytäsi.
Yleensä tuon tason tutut vastaavat tyyliin: Mitäs tässä, lunta pukkaa ja joulua odotellessa. Kaamosta pakoon Afrikkaan tammikuussa. Mitäpä itse? Ja minä vastaan samalla tasolla.
Teillä menee nimitutut ja ystävät sekaisin. Ystävien asioita halutaan tietää ja kuulla, ei tuollaisten etäisten tuttujen.
No näiden rajattomien ihmisten kanssa oppii, että vaikka kysyvät minulta kuulumisia, niin en kysy takaisin. Sitten saavat vaikka suutahtaa.
Kyllä se vain on kysyjän vastuulla se vastaus. Älä viitsi kysellä sellaisia mitä et halua tietää, ja sitten vetele kilareita kun niihin kysymyksiisi vastataan. Miten voi olla noin lapsellinen ihminen ettei ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia, mutta pääsääntöisesti vastaavat kysyttäessä? Varsinkin jos olet tuttu.
Jäähän nyt pohtimaan millä tavoin voit ottaa huomioon tutut ihmiset kyselemättä mitä sinulle kuuluu. On monta tapaa, mutta hedelmällisintä on kun itse nyt pohdit, se edistää oppimista joka sinulla on selkeästi jäänyt alemmalle tasolle ja tarvitset vielä aika paljon oppia!
Nyt on jo todella ala-arvoista argumentointia