Lue keskustelun säännöt.
Kuka ihmeessä kuvittelee, että on ok alkaa selittää puolitutuille aivan mitä tahansa
11.12.2022 |
Eilen työpaikan pikkujouluissa erään paremman työkaverin puoliso kuulumisia kysyessäni, alkoi selittää litanian sairauksiaan ja kyyneleet silmissä sitä, miten masentunut hän on.
Olemme nähneet joitain kertoja ja aina tämä henkilö avautuu ja itkee asioitaan. Välttelen häntä parhaani mukaan, mutta hänen puolisonsa on minun paras työkaverini, joten täysi sivuutus on mahdotonta. Me emme todellakaan ole niin läheisiä, että olisi sopivaa alkaa seikkaperäisesti selostamaan uniongelmia ja masennustaan. En tiedä tekeekö tätä kaikille. Todella sopimatonta käytöstä. Kyseessä nelikymppinen nainen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen olet, etkä vieläkään ole oppinut olemaan kysymättä kuulumisia? Onpa erikoista. Melkein yhtä erikoista kuin tulla vinkumaan tänne asiasta joka on omaa syytäsi.
Yleensä tuon tason tutut vastaavat tyyliin: Mitäs tässä, lunta pukkaa ja joulua odotellessa. Kaamosta pakoon Afrikkaan tammikuussa. Mitäpä itse? Ja minä vastaan samalla tasolla.
Teillä menee nimitutut ja ystävät sekaisin. Ystävien asioita halutaan tietää ja kuulla, ei tuollaisten etäisten tuttujen.
No näiden rajattomien ihmisten kanssa oppii, että vaikka kysyvät minulta kuulumisia, niin en kysy takaisin. Sitten saavat vaikka suutahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei periaatteessa olekaan ok, mutta ota huomioon se kuinka Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä joiden murheita ei kuuntele kukaan. Myös parisuhteissa olevista valtavan moni on tällaisessa jamassa. Ihmisellä on sisäsyntyinen pakottava tarve tulla kuulluksi. Siitäkin huolimatta että esim pk-seudulla olet coolimpi tyyppi jos pidät omat asiat vain sisälläsi.
jos kukaan ei luuserin ruikutuksia jaksa kuunnella muutenkaan, niin miksi luulet, että juhlissa joku haluaisi niitä kuunnella
Jollekin se paha olo on purettava, halusit tai et.
Eli p askanakki sille joka tekee virhearvion. Musta Pekka käteen ja vietät hauskaksi luulemasi illan jonkun puolitutun likaviemärinä. Parempi onni ensi kerralla!
Vierailija kirjoitti:
Älä kysy kuulumisia jos et halua kuulla. Oma syysi. Olisit sanonut "hauska nähdä taas" tai "kaunis ilma tänään" mutta älä kysy keneltäkään mitään!
Niin Suomessa ei ymmärretä, että äidille ja puolison kaverille selostetaan eri kuulumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen olet, etkä vieläkään ole oppinut olemaan kysymättä kuulumisia? Onpa erikoista. Melkein yhtä erikoista kuin tulla vinkumaan tänne asiasta joka on omaa syytäsi.
Yleensä tuon tason tutut vastaavat tyyliin: Mitäs tässä, lunta pukkaa ja joulua odotellessa. Kaamosta pakoon Afrikkaan tammikuussa. Mitäpä itse? Ja minä vastaan samalla tasolla.
Teillä menee nimitutut ja ystävät sekaisin. Ystävien asioita halutaan tietää ja kuulla, ei tuollaisten etäisten tuttujen.
No näiden rajattomien ihmisten kanssa oppii, että vaikka kysyvät minulta kuulumisia, niin en kysy takaisin. Sitten saavat vaikka suutahtaa.
Nämä on makuasioita. Oma reaktio on pettymys, kun kohtaan ihmisiä, joiden alkukommentointi on perusfraaseja. Yleensä se jatkuu samalla linjalla eteenpäinkin. Ei minun heimoani. En tätä toki heille näytä, yritän arvostaa erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen olet, etkä vieläkään ole oppinut olemaan kysymättä kuulumisia? Onpa erikoista. Melkein yhtä erikoista kuin tulla vinkumaan tänne asiasta joka on omaa syytäsi.
Yleensä tuon tason tutut vastaavat tyyliin: Mitäs tässä, lunta pukkaa ja joulua odotellessa. Kaamosta pakoon Afrikkaan tammikuussa. Mitäpä itse? Ja minä vastaan samalla tasolla.
Teillä menee nimitutut ja ystävät sekaisin. Ystävien asioita halutaan tietää ja kuulla, ei tuollaisten etäisten tuttujen.
No näiden rajattomien ihmisten kanssa oppii, että vaikka kysyvät minulta kuulumisia, niin en kysy takaisin. Sitten saavat vaikka suutahtaa.
Nämä on makuasioita. Oma reaktio on pettymys, kun kohtaan ihmisiä, joiden alkukommentointi on perusfraaseja. Yleensä se jatkuu samalla linjalla eteenpäinkin. Ei minun heimoani. En tätä toki heille näytä, yritän arvostaa erilaisuutta.
Juuri näin sen pitäisi mennäkin. Vatvotte vaivojanne keskenänne sitten, ettekä masenna sivullisten hilpeää juhlatunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista on ihan hyvä puhua kaunistelematta mutta tilannetajusta on kyllä apua. Kuulumisten kysyminen joulujuhlissa on small talkia, tuntuisi oudolta että joku alkaa siellä avautua oikein juurta jaksain ellei kyseessä ole tosi hyvä kaveri.
Itse olen miettinyt tätä kun monet ihailevat avoimia, aitoja ihmisiä. Että sekö tekee ihmisestä aidon ja herkän että hän kertoo vailla mitään suodatinta kaikista asioistaan ja tunteistaan. Jos joku on sulkeutuneempi eikä luota kenen tahansa arviointikykyyn jakaen aivan mitä sattuu (vieläpä kysymättä onko se kuulijalle ok) niin hän on epäaito ja kylmä? Vai miten tuo toimii.
Samat tyypit ovat yhdenvertaisuuden kannalla mutta sitten ollaan valmiita tosi raskaasti arvottamaan ihmisiä sen perusteella ovatko he elämässään itsenäisiä, miettivät ja hoitavat asiansa itse jakamatta niitä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, vai onko heillä jatkuva tarve saada myönteistä palautetta muilta ja tapa puhua kaikesta kaikille.
Onhan se vähän raskasta. Ymmärrettävää osin ja tiettyyn pisteeseen mutta myös joskus raskasta. Olen törmännyt näihin ihmisiin että heti kun on kohtelias ja vähän myötätuntoinen niin alkaa tauoton vuodatus omasta elämästä ja sen mahdollisista ongelmista.
Lähipiirissä on sellainen moottoriturpa joka liian yksityiskohtaisesti kertoo vaikka tunti kaupalla omia asioitaan mutta ei koskaan huom. ei koskaan kysy kuulumisia tai mitään sen kuuntelijan elämästä. Ei yhtään mitään. Häntä pitäisi vain kuunnella ja kuunnella ja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioista on ihan hyvä puhua kaunistelematta mutta tilannetajusta on kyllä apua. Kuulumisten kysyminen joulujuhlissa on small talkia, tuntuisi oudolta että joku alkaa siellä avautua oikein juurta jaksain ellei kyseessä ole tosi hyvä kaveri.
Itse olen miettinyt tätä kun monet ihailevat avoimia, aitoja ihmisiä. Että sekö tekee ihmisestä aidon ja herkän että hän kertoo vailla mitään suodatinta kaikista asioistaan ja tunteistaan. Jos joku on sulkeutuneempi eikä luota kenen tahansa arviointikykyyn jakaen aivan mitä sattuu (vieläpä kysymättä onko se kuulijalle ok) niin hän on epäaito ja kylmä? Vai miten tuo toimii.
Samat tyypit ovat yhdenvertaisuuden kannalla mutta sitten ollaan valmiita tosi raskaasti arvottamaan ihmisiä sen perusteella ovatko he elämässään itsenäisiä, miettivät ja hoitavat asiansa itse jakamatta niitä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, vai onko heillä jatkuva tarve saada myönteistä palautetta muilta ja tapa puhua kaikesta kaikille.
Hyvin puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen olet, etkä vieläkään ole oppinut olemaan kysymättä kuulumisia? Onpa erikoista. Melkein yhtä erikoista kuin tulla vinkumaan tänne asiasta joka on omaa syytäsi.
Yleensä tuon tason tutut vastaavat tyyliin: Mitäs tässä, lunta pukkaa ja joulua odotellessa. Kaamosta pakoon Afrikkaan tammikuussa. Mitäpä itse? Ja minä vastaan samalla tasolla.
Teillä menee nimitutut ja ystävät sekaisin. Ystävien asioita halutaan tietää ja kuulla, ei tuollaisten etäisten tuttujen.
No näiden rajattomien ihmisten kanssa oppii, että vaikka kysyvät minulta kuulumisia, niin en kysy takaisin. Sitten saavat vaikka suutahtaa.
Nämä on makuasioita. Oma reaktio on pettymys, kun kohtaan ihmisiä, joiden alkukommentointi on perusfraaseja. Yleensä se jatkuu samalla linjalla eteenpäinkin. Ei minun heimoani. En tätä toki heille näytä, yritän arvostaa erilaisuutta.
Millaista on sinun heimosi? Millä puheenaiheilla itse aloitat?
Itse tiedän vältellä tiettyä ihmistyyppiä sen takia että he haluavat samantien alkaa puhua syvällisiä, tutkimatta yhtään tilannetta ja tunnelmaa. Voin puhua käytännössä mistä tahansa mutta en kenen kanssa tahansa. Nämä mukasyvälliset maailman pohtijat jotka usein olettavat että toiset ovat heitä yksinkertaisempia eivätkä ole hoksanneet ajatella asioita yhtä monipuolisesti. Saatan olla väärässä mutta lähestymisesi vaikuttaa tuon kuvauksen perusteella juuri siltä että teet arviosi muista olettaen että he ovat pinnallisia kun he eivät heti avaa sisintään sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän raskasta. Ymmärrettävää osin ja tiettyyn pisteeseen mutta myös joskus raskasta. Olen törmännyt näihin ihmisiin että heti kun on kohtelias ja vähän myötätuntoinen niin alkaa tauoton vuodatus omasta elämästä ja sen mahdollisista ongelmista.
Lähipiirissä on sellainen moottoriturpa joka liian yksityiskohtaisesti kertoo vaikka tunti kaupalla omia asioitaan mutta ei koskaan huom. ei koskaan kysy kuulumisia tai mitään sen kuuntelijan elämästä. Ei yhtään mitään. Häntä pitäisi vain kuunnella ja kuunnella ja kuunnella.
No jos ei ole ketään kelle puhua niistä ongelmista niin väkisin niitä sitten kertoo myös epäsopivissa tilanteissa.
Piilonarsistit ovat sellaisia, että he vetävät keskustelun itseensä juurikin selittämällä ongelmiaan ja vaikka itkun kera jos tarvii. Häntä kiinnostaa ainoastaan ihmisten lohdutus ja empatia, mistä piilonarsisti saa energiaa. Reaktiot ovat pääasia. Usein kutsuvat itseään erityisherkäksi.
Siksi usein piilonarsisti tykkää jopa shokeerata muita ihmisiä kertomalla sanomalla jotain äkkijyrkkää viattomaan kysymykseen. Sillä saa tilanteen haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laaja avautuminen vaatii aina sen että kertoja ottaa ensin selvää onko kuulijalla siinä hetkessä halua ja aikaa kuunnella. Itse en haluaisi tuollaista kuulla koska kärsin samoista asioista ja en itse nauti tästä "oversharingista" joka juurikin on monen mielestä herkkää ja aitoa. Minusta se on epäkohteliasta ja tökeröä. Toki en itse kysy koskaan mitä toiselle kuuluu, tarjoan kyllä tilaa ja aikaa kertoa oma-aloitteisesti. Tämä koskee harvoja ihmisiä muutenkin. En tunne tarvetta kuunnella ketä tahansa, sovin seuraan jossa jokainen tietää mikä on sopivaa milloinkin ja osaa myös selvittää asian ellei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ole ketään kelle puhua niistä ongelmista niin väkisin niitä sitten kertoo myös epäsopivissa tilanteissa.
No onko ihme jos ei ole ketään kenelle puhua, kun tilannetaju on noin heikko ja itsekkyys huipussaan? Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus kahvipöydässä joutunut kuuntelemaan peräpukamien poisto-operaatiota ja tietysti sitä edeltäneitä kipuja ja muita vaivoja. Ei oikein syntymäpäiväkakku maistunut.
Entisen työkaverin kohtaaminen prismassa;
- Moi
- Hei, katos vaan sie (en muistanut nimeä), mitäs kuulu?
Ja tämän jälkeen tämä henkilö kertoi 15min äitinsä kuolemasta viikko sitten. Koska mä en ole mitenkään empaattinen ihminen niin mun vastaukset oli tasoa "no jopas", "et sellaista" jne typerää. Äkkiä yritin pois mut juttu vaan jatkui ja jatkui...
Olkaa ihania ja vastatkaa ihan ok tai hyvää jos joku random erehtyy kysymään mitä kuuluu tai vaikka edes "vähän surullista ku äiti kuoli mut muuten ok". Älkää avautuko !
Pitkittyneen kriisin keskellä ihminen voi olla niin hädissään, että on mennyt pois päältä kepeä tilannetaju, asiat purkautuvat ulos vaikka muuten on voimavaroja olla mukana tilanteissa. En usko, että silloin kyse on narsismista mitenkään, asia voi painaa niin raskaana taakkana, se on niin iso osa omaa elämää ettei sitä pysty sivuuttamaan.
Randomeille on helpompi avautua! Meidän pikkujouluissa keskusteltiin yhden seksielämästä ja yhden vaimon pettämisestä ja sitte perus homemökit siihen. Toki tää johtuu siitä että työkaverit on nykyään sukulaisten lisäksi monelle ainoat kaverit mutta iteki innostuin avautumaan puolisostani ja tavallaan olipa helppoa kun kukaan ei tunne mua kunnolla eikä häntä ollenkaan! Läheiset jotenki koittaa aina ratkoa ongelmia tai puuttua, tuntemattomat ei voi.
Mut ylipäätään monelle sairaalle se normaali kommunikaatio on ihan tosi vaikeeta. Itse olen ottanut hajurakoa kaveriin jonka elämä on vaan sairastamista. Se alkoi käymään itselle raskaaksi kun toinen vaan valittaa ja kun lopetin kauhistelun niin nyt sitten oireet on aina paljon pahemmat kun jutellaan. Oletan että tää on joku mielenterveysjuttu että sairaudella hakee jotain huomiota ja validaatiota? Ei ehkä ihan ymmärrä sitä kuinka raskas henkilönä on. Voisin olettaa että kertoo kaikki noi jutut itsestään heti alkuunsa tuntemattomillekin. Se sairaus on identiteetti.
Niitä on kaikkia. Meille kun tuli muutama vuosi sitten uusi työntekijä, niin tuli hyvin äkkiä selväksi, että hän uskoo erilaisiin vainajien henkien yhteydenottoihin spiritistisissä istunnoissa sekä yleensäkin siihen, että kuolleet täällä maan päällä leijuskelevat ruumiidensa tuntumassa vielä päiviä tai viikkoja kuoleman jälkeen.
Kaikenlaisia omia epämääräisiä uskonnollisia käsityksiä ei tarvitsisi tulla mainostamaan työpaikalle. Ja vielä uudelle työpaikalle. Minulla meni siinä kohtaa maku koko ihmisestä, vaikka vähitellen olenkin karaistunut häntä sietämään. Kunnes hän sitten aina jossain välissä taas mainitsee näistä uskomuksistaan, vaikken todellakaan ole mitenkään häntä siihen rohkaissut.
Vierailija kirjoitti:
Pitkittyneen kriisin keskellä ihminen voi olla niin hädissään, että on mennyt pois päältä kepeä tilannetaju, asiat purkautuvat ulos vaikka muuten on voimavaroja olla mukana tilanteissa. En usko, että silloin kyse on narsismista mitenkään, asia voi painaa niin raskaana taakkana, se on niin iso osa omaa elämää ettei sitä pysty sivuuttamaan.
No jos tulet juhliin, niin tsemppaa edes vähän. Käy välillä vessassa puhumasta peilille jos tarvitsee, ota happea ulkona. Ei riitä, että pukeudut juhlavaatteisiin, juhla koostuu myös tunnelmasta. Ihmiset eivät ole ottaneet vapaailtaa ollakseen sinun terapeuttisi. Juhliin tullaan unohtamaan arjen huolet, omat ja toisten.
Sitten ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin hiljaista ja masentunutta ja sulkeutunutta porukkaa kun heti jos joltain kuulee jotain negatiivista elämästä niin sitä koetaan että on toisen oksennusämpäri... miten olisi oman asenteen muutos?
Ei kaikkea tietysti tarvitsisi kaikille kertoa, kaikki eivät halua kuulla ja joillakin saattaa tarinat jopa laukaista omat traumat mutta kun ihmisten ilmoille lähtee niin ei voi kontrolloida sitä mitä siellä tapahtuu ja kuka puhuu ja kertoo mitäkin ja kenestä.