Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko koulu velvoittaa lasta tuomaan tyhjän maitopurkin askartelua varten?
11.12.2022 |
Hesarin kommenttiosiossa yksi opettaja valitti, kuinka ajat on muuttunut. Yksi mainituista esimerkeistä oli, että nykyään ei enää voi tuosta vaan sanoa lapsille että tuokaahan huomenna tyhjä maitopurkki kouluun askartelua varten, vaan asia täytyy hoitaa viestimällä vanhempien kanssa. Ja mikä pahinta, kaikki ei kuulemma laita kiltisti sitä maitopurkkia lapsensa mukana kouluun vaan jotkut vanhemmat kehtaa esim. valittaa, ettei heillä juoda maitoa.
Siis täh? Perusopetus on ollut maksutonta jo ties kuinka kauan eikä oppilaita voi edellyttää tuomaan kotoaan mitään tiettyjä tarvikkeita askartelua varten. Eniten korvaani särähti kuitenkin tiukka aikataulu: maitotölkki pitäisi tuoda kouluun jo seuraavana päivänä. Missä välissä esim. iltatöitä tekevän yh:n, jonka kotona ei juoda maitoa, pitäisi hankkia tyhjä tölkki lapselleen? Kaikki ei asu lähellä kauppaa eikä naapureiden ovikellojakaan oikein sovi soitella myöhään illalla tällaisen asian takia.
Kommentit (419)
Kaikissa perheissä ei tosiaan käytetä maitotölkkejä. Ollessani lapsi vuosituhannen vaihteessa, oli meidän perheen ainoa maidonkaltaisia aineita juova jäsen äiti, joka tykkäsi piimästä. Kun koulussa tarvittiin askarteluprojektiin maitotölkkejä, oli äiti sitä mieltä, että piimätölkkiä on vaikea saada puhtaaksi. Joten vein kouluun mukanani muistaakseni 5kpl sellaisia tiiliskiven muotoisia mehutölkkejä - niitä meillä oli. Asiaan ei liittynyt yhteydenottoa koululle, opettajan haukkumista tai millekään taholle valittamista. Ei myöskään selvittelyä siitä, käykö vähän eri muotoinen tölkki. Laitettiin mukaan sitä mitä oli, ja katsottiin tuleeko sanomista. Ei tullut. Se oli muuten todella hieno askarteluprojekti, tehtiin ympän tunnilla tölkeistä, kahvisuodatinpusseista ja hiekasta vedenpuhdistamot ryhmätöinä. Ainoa ryhmätyö, josta olen ikinä tykännyt. Tällä opetettiin sitä, miksi pohjavesi on puhdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pyynnössä on samalla se kasvatuksellinen näkökohta, lapsi oppii ottamaan vastuuta jne. Eipä se vaan kaikilta onnistu, ei muista yms. Ja joo, nykyaikana jooei juoda maitoa yms. On se vaikeaa!
Tuli vaan mieleen ammuvainaan aikaan kun piti askarrella wessapaerihylsyistä, tsissus miten inhosin niitä aikoja! Nyt sentään kysellään tölkkejä ja purkkeja!
Opettajathan eivät viitsi enää just hoitaa sitä kasvatuspuolta eli selittää lapsille, muistuttaa ja varmistaa. Se on rasittavaa.
Vaan he tällää lakanoita Wilmaan viime tipassa ja sysää koko roskan vanhemmille.
Voi luoja! Mistä näitä oikein sikiää?
Ennen Wilmaa ei voinut tehdä näin, vaan oli pakko hoitaa työnsä.Juuri näin. Ennen Wilmaa opettaja joutui oikeasti käskemään lapset tuomaan jotain, miettimään miten hän heille sen sanoo, miettimään milloin muistuttaa ja miettimään mitä tekee jos kaikki ei muistakaan.
Nyt opettaja laittaa Wilmaan ajatusvirtaa, korjaa sitä, muuttelee vaatimuksiaan ja vielä viime hetkellä säätää vähän lisää. Nämä on sellaisia yksityiskohtaisia piperryksiä ja niissä kaikki se vaivannäkö lyödään sinne kotiin. Jokainen opettaja omalla tyylillään, milloin milläkin otsikolla ilman mitään yhtenäistä linjaa edes koulun sisällä.
Sitten kun on lapsia kolmessa eri koulussa niin se viestimäärä ja korjausten korjausten korjaukset on loputtomia. Ja aina viime tipassa.
Ne reissuvihot olivat myös hyvä systeemi. En käsitä, miksi niistä luovuttiin, ja siirrettiin se perusviestintä Wilmaan. Luulen että jossain maitopurkkihommassakin on suurella osalla kyse siitä, ettei ole tullut lukeneeeksi koko viestiä.
Mä luen Wilmaa pääasiassa kännykän kautta ja joskus se vaan menee sellaiseen moodiin, ettei ilmoituksia tule viestinä, bannerina tai edes numerona appsin kuvakkeessa. Wilma on välillä myös ihan vaan kaatunut.
Sit kun kännykkään tulee kolmen lapsen Wilmat, omat duuni-WhatsAppit ja kahden lapsen futistreenien WhatsAppit ja kolmannen lapsen lätkätreenien WhatsAppit plus OMAT harrastusryhmät tikkaa viestiä taukoamatta, ja niitäkin on pakko seurata, vaikka jotkut perheettömät tolvanat tuuttaa sinne kaikenmaailman hauskoja kuvia ja hymiöitä niin että ei saa hetken rauhaa... Perheryhmät, serkkuryhmät ja kaveriryhmät siihen päälle.
Sitten kun on 2h kokouksessa ja sieltä ajaa suoraan kauppaan, laittaa ruokaa ja istahtaa sohvalle rentoutumaan kännykän parissa, niin ensin pitää kahlata ne sadat viestit eri kanavista ja miettiä, että mites tän kaaoksen nyt hoidan, mitä priorisoin...
Ensin sitä yrittää hoitaa työnsä, sen jälkeen muut. Väistämättä sit unohtuu jokin detalji. Esim tieto siitä että keskimmäisen treenit on eri kentällä kuin yleensä (kun se on niiden ok ja hymiöiden ja voisko elsa saada kyydin ja koska uudet treenipaidat tulee myyntiin -viestien seassa). Tai jää näkemättä info juniorin joukkueen valokuvauspäivästä. Tai sitten se esikoisen luokanopettajan pyyntö tuoda maitopurkki kouluun... Joten niinpä juniori missaa valokuvauksen... tai keskimmäisen kanssa kaahataan veren maku suussa kaupungin toiselle laidalle ja saadaan valkulta ja toisilta vanhemmilta paheksuvat katseet, että ettekö tuon vertaa seuraa viestintää... Tai sitten koulussa leimataan uusavuttomaksi ääliöksi joka ei edes maitopurkkia kouluun saa.
Ehkä mä olen sitten vaan uusavuton kun en tästä kaikesta aina 100% kunnialla selviä. Mutta työssä käyviä tavallisia ihmisiä mekin ollaan, on oma (velkainen) asunto, luottotiedot tallella, lapsilla harrastukset, kokeisiin luetaan yhdessä ja tsempataan muutenkin, vahditaan hampaidenpesut ja tehdään täitarkastukset, lapsilla säänmukainen vaatetus ja joka päivä on lämmin ruoka pöydässä.
Suomalaiset vanhemmat on maailman top kympissä kun mitataan vanhempien uupuneisuutta – voisi miettiä, mistä se johtuu.
Virkistää kummasti elämää ja nostaa omaa itsetuntoa, kun saa nostaa metelin ihan mistä asiasta vaan jotta voi kertoa ettei meillä ainakaan tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- pulkkamäet (ei meillä ole pulkkaa tai liukuria, valivali, toista ei kukaan voi kyyditä ja ei lapsi voi vetää pulkkaa kilometriä)
NIIN, ESIMERKIKSI ME ASUMME 13 KILSAN PÄÄSSÄ KOULUSTA, MINUN TYÖNI ON 50 KILSAA VÄÄRÄÄN SUUNTAAN KOULULTA, EN TOD VOI ALKAA AJAA LASTA AAMULLA KASIKSI SAMAAN AIKAAN SINNE KOULULLE, KUN TÖISSÄ PITÄÄ OLLA SAMAAN AIKAAN
KAIKKI PULKKAMME JA LIUKURIMME OVAT MÖKILLÄ, JOTEN JOS PYYDÄ SELLAISTA EDELLISENÄ ILTANA, EI OLE
- pikkujoulut (ei löydy tonttulakkia, eikö koulusta saa)TONTTULAKKEJA ON, MUTTA JOS PYYDÄT KELLO 22, EN TOD MENE ENÄÄ AUTOTALLIIN NIITÄ KAIVELEMANA
- lukujuhlat ekaluokkalaisilta (muutkaan ei saisi syödä herkkuja kun meillä ei herkkuja syödä viikolla)MITEN HERKUT LIITTYY LUKEMISEEN?
- hiihto (ei varmaan tarvitse edes perustella)SUKSEMME OVAT SAMATEN SIELLÄ MÖKILLÄ, JOTEN PYYDÄ AJOISSA
- monet askartelut (en jaksa käyttää aikaa kirjeenvaihtoon, että käykö tosiaan maitotölkin tilalle 1l jugurttipurkki. Koulussa materiaalit vähissä, joten tehdään sitten aina ja iänkaiken liidunjämillä ja niillä räsyisillä muutamilla vesiväreillä mitä jäljellä on)PYYTÄKÄÄ AJOISSA, ESIM AVOIMIEN OVIEN YHTEYDESSÄ NIIN ON AINA VARASTOA
- Ylivoimaisen vaativat pyynnöt: säänmukaiset ulkovaatteet, jugurtti/viili/kermaviilipurkki, maitotölkki, heijastinSAMA. PYYDÖ AJOISSA.
Ennen lapset huolehti tavarat itse ja kaikki sujui hienosti. Nykymukulat ei kykene mitään muistamaan, saatika itse mukaan pakkaamaan. Vanhemmille kaikki taas on liian rasittavaa ja monimutkaista. Ratkaisu: ei tehdä mitään.
ENNNE EI VANHEMPIEN TARVINNUT PÄIVYSTÄÄ KOULUA 24/7 VAAN SIELLÄ KOULULLA OSATTIIN SE OMA TYÖ.
No saatanaako säilytätte lasten liikuntavälineitä mökillä.
Koska siellä niitä käytetään. Ei me arkisin kaupungissa niitä mihinkään tarvita.
Eikä kaikilla myöskään ole mitään säilytystiloja kaupunkikodeissaan.
Asutte kaupungissa, mutta lapsella on 13km koulumatka?
Me asutaan kaupungissa, tosin sen kaupungin syrjäisessä kaupunginosassa. Lapsella on kouluun matkaa 19km. Kulkee koulutaksilla. Isänsä käy kodin ulkopuolella töissä mutta täysin eri suunnassa. Minä teen täysin etätöitä. Joskus voisi olla hankala saada tyhjä maitotölkki seuraavaksi päiväksi jos viesti kilahtaa Wilmaan kovin myöhään. Tosin meillä ei koskaan ole pyydetty mitään. Sukset saa koululta sillä taksi ei ota niitä kyytiin. Luistimet kulkee taksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pyynnössä on samalla se kasvatuksellinen näkökohta, lapsi oppii ottamaan vastuuta jne. Eipä se vaan kaikilta onnistu, ei muista yms. Ja joo, nykyaikana jooei juoda maitoa yms. On se vaikeaa!
Tuli vaan mieleen ammuvainaan aikaan kun piti askarrella wessapaerihylsyistä, tsissus miten inhosin niitä aikoja! Nyt sentään kysellään tölkkejä ja purkkeja!
Opettajathan eivät viitsi enää just hoitaa sitä kasvatuspuolta eli selittää lapsille, muistuttaa ja varmistaa. Se on rasittavaa.
Vaan he tällää lakanoita Wilmaan viime tipassa ja sysää koko roskan vanhemmille.
Voi luoja! Mistä näitä oikein sikiää?
Ennen Wilmaa ei voinut tehdä näin, vaan oli pakko hoitaa työnsä.Juuri näin. Ennen Wilmaa opettaja joutui oikeasti käskemään lapset tuomaan jotain, miettimään miten hän heille sen sanoo, miettimään milloin muistuttaa ja miettimään mitä tekee jos kaikki ei muistakaan.
Nyt opettaja laittaa Wilmaan ajatusvirtaa, korjaa sitä, muuttelee vaatimuksiaan ja vielä viime hetkellä säätää vähän lisää. Nämä on sellaisia yksityiskohtaisia piperryksiä ja niissä kaikki se vaivannäkö lyödään sinne kotiin. Jokainen opettaja omalla tyylillään, milloin milläkin otsikolla ilman mitään yhtenäistä linjaa edes koulun sisällä.
Sitten kun on lapsia kolmessa eri koulussa niin se viestimäärä ja korjausten korjausten korjaukset on loputtomia. Ja aina viime tipassa.
Ne reissuvihot olivat myös hyvä systeemi. En käsitä, miksi niistä luovuttiin, ja siirrettiin se perusviestintä Wilmaan. Luulen että jossain maitopurkkihommassakin on suurella osalla kyse siitä, ettei ole tullut lukeneeeksi koko viestiä.
Mä luen Wilmaa pääasiassa kännykän kautta ja joskus se vaan menee sellaiseen moodiin, ettei ilmoituksia tule viestinä, bannerina tai edes numerona appsin kuvakkeessa. Wilma on välillä myös ihan vaan kaatunut.
Sit kun kännykkään tulee kolmen lapsen Wilmat, omat duuni-WhatsAppit ja kahden lapsen futistreenien WhatsAppit ja kolmannen lapsen lätkätreenien WhatsAppit plus OMAT harrastusryhmät tikkaa viestiä taukoamatta, ja niitäkin on pakko seurata, vaikka jotkut perheettömät tolvanat tuuttaa sinne kaikenmaailman hauskoja kuvia ja hymiöitä niin että ei saa hetken rauhaa... Perheryhmät, serkkuryhmät ja kaveriryhmät siihen päälle.Sitten kun on 2h kokouksessa ja sieltä ajaa suoraan kauppaan, laittaa ruokaa ja istahtaa sohvalle rentoutumaan kännykän parissa, niin ensin pitää kahlata ne sadat viestit eri kanavista ja miettiä, että mites tän kaaoksen nyt hoidan, mitä priorisoin...
Ensin sitä yrittää hoitaa työnsä, sen jälkeen muut. Väistämättä sit unohtuu jokin detalji. Esim tieto siitä että keskimmäisen treenit on eri kentällä kuin yleensä (kun se on niiden ok ja hymiöiden ja voisko elsa saada kyydin ja koska uudet treenipaidat tulee myyntiin -viestien seassa). Tai jää näkemättä info juniorin joukkueen valokuvauspäivästä. Tai sitten se esikoisen luokanopettajan pyyntö tuoda maitopurkki kouluun... Joten niinpä juniori missaa valokuvauksen... tai keskimmäisen kanssa kaahataan veren maku suussa kaupungin toiselle laidalle ja saadaan valkulta ja toisilta vanhemmilta paheksuvat katseet, että ettekö tuon vertaa seuraa viestintää... Tai sitten koulussa leimataan uusavuttomaksi ääliöksi joka ei edes maitopurkkia kouluun saa.
Ehkä mä olen sitten vaan uusavuton kun en tästä kaikesta aina 100% kunnialla selviä. Mutta työssä käyviä tavallisia ihmisiä mekin ollaan, on oma (velkainen) asunto, luottotiedot tallella, lapsilla harrastukset, kokeisiin luetaan yhdessä ja tsempataan muutenkin, vahditaan hampaidenpesut ja tehdään täitarkastukset, lapsilla säänmukainen vaatetus ja joka päivä on lämmin ruoka pöydässä.
Suomalaiset vanhemmat on maailman top kympissä kun mitataan vanhempien uupuneisuutta – voisi miettiä, mistä se johtuu.
Se ei ole kuitenkaan opettajan vika, että sinä et selviä vapaavalintaisesta informaatiotulvastasi ja se, joka tuosta kärsii, on lapsesi, jonka asian olet unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla kouluun piti viedä muistaaksen jugurtti- tai viilipurkki.
Meillä ei syöty jugurttia, ei viiliä tms. Maitoa ei kotona saanut juoda, vain äitini sai juoda maitoa. Meidän lasten piti juoda maitoa koulussa ja kotona vettä.Minulla ei siis ollut ikinä kouluun vietäväksi maito-, mehupurkkeja. Ei jugurtti-, tai viilipurkkeja.
Opettaja ei uskonut minua vaan oletti minun valehtelevan ja olevan kuriton.Nämä näkyivät käytös- ja huolellisuusarvosanoissa, kun tuohon aikaan sai melkein kaikki 10 käytöksestä ja huolellisuudesta.
Kotona tietenkin tuli selkään, kun käytös oli vain 8.Kauheita aikoja, pienenä koululaisena en voinut käsittää tätä.
No eikö tullut mieleen käydä kysymässä purkkia vaikka naapurista tai kysäistä luokkakaverilta, liikenisikö heiltä sinullekin purkki? Tai kurkkia roskiksista?
Luokkakavereista kukaan ei asu lähelläkään, naapuriin menoonkin pitää sitten herättää se kolmevuotias ja jos asuu omakotitalossa, alanko dyykata sitten pimeässä lasten kanssa vieraiden roskiksia?
eri
Miksi et voi vain sanoa, että ei ole. Silloin lapsesi saa purkin opettajalta. Ongelma ratkaistu. Miksi pitää tehdä tällainen haloo näin pienestä asiasta?
Meillä tuo opettaja todennäköisesti unohti sen omankin purkkinsa. Koko aikana ei kertaakaan tullut edes kouluun ajoissa. Silti niitä tarvikkeita kyseli aina yömyöhään.
Meillä ollaan opittu, että juuri ap:n kaltaisten takia kaikki väännetään rautalangasta.
Jos lähdetään vaikka luontokouluun heti aamulla koulun pihasta ja on pyydetty ottamaan mukaan reppu, kynä, kumi ja teroitin ja säänmukaiset vaatteet. Viestin loppuun pitää kirjoittaa rautalangasta, että mitään ei tarvitse ostaa, jos kotoa ei löydy. Muuten puhelin pärisee koko edellisen illan, että Vilin kynä on rikki, mitä tehdään. Maijalla ei ole reppua ja pitääkö köyhän yh:n sellainen nyt lähteä ostamaan keskellä yötä. Jasperin äiti soittaa, että pitääkö olla kurahousut. Tiinalla ei ole pyyhekumia, Terttu ei halua luontokouluun, ja Liinuksen isä soittaa, että onko luontokoulun alueella lapsia syöviä susia.
Kaikesta rautalangasta huolimatta puolet tulee metsäretkelle ilman mitään koulutavaroita ja puolet sandaaleissa tai Crocseissa. Paitsi ne muutamat, jotka eivät tulleet mukaan ollenkaan, koska eivät "tienneet" retkestä.
Lopulta ajattelen, että olisi päässyt paljon helpommalla, kun olisi käskenyt lasten vain katsoa netistä, minkänäköinen on kuusi tai orava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pyynnössä on samalla se kasvatuksellinen näkökohta, lapsi oppii ottamaan vastuuta jne. Eipä se vaan kaikilta onnistu, ei muista yms. Ja joo, nykyaikana jooei juoda maitoa yms. On se vaikeaa!
Tuli vaan mieleen ammuvainaan aikaan kun piti askarrella wessapaerihylsyistä, tsissus miten inhosin niitä aikoja! Nyt sentään kysellään tölkkejä ja purkkeja!
Opettajathan eivät viitsi enää just hoitaa sitä kasvatuspuolta eli selittää lapsille, muistuttaa ja varmistaa. Se on rasittavaa.
Vaan he tällää lakanoita Wilmaan viime tipassa ja sysää koko roskan vanhemmille.
Voi luoja! Mistä näitä oikein sikiää?
Ennen Wilmaa ei voinut tehdä näin, vaan oli pakko hoitaa työnsä.Juuri näin. Ennen Wilmaa opettaja joutui oikeasti käskemään lapset tuomaan jotain, miettimään miten hän heille sen sanoo, miettimään milloin muistuttaa ja miettimään mitä tekee jos kaikki ei muistakaan.
Nyt opettaja laittaa Wilmaan ajatusvirtaa, korjaa sitä, muuttelee vaatimuksiaan ja vielä viime hetkellä säätää vähän lisää. Nämä on sellaisia yksityiskohtaisia piperryksiä ja niissä kaikki se vaivannäkö lyödään sinne kotiin. Jokainen opettaja omalla tyylillään, milloin milläkin otsikolla ilman mitään yhtenäistä linjaa edes koulun sisällä.
Sitten kun on lapsia kolmessa eri koulussa niin se viestimäärä ja korjausten korjausten korjaukset on loputtomia. Ja aina viime tipassa.
Ne reissuvihot olivat myös hyvä systeemi. En käsitä, miksi niistä luovuttiin, ja siirrettiin se perusviestintä Wilmaan. Luulen että jossain maitopurkkihommassakin on suurella osalla kyse siitä, ettei ole tullut lukeneeeksi koko viestiä.
Mä luen Wilmaa pääasiassa kännykän kautta ja joskus se vaan menee sellaiseen moodiin, ettei ilmoituksia tule viestinä, bannerina tai edes numerona appsin kuvakkeessa. Wilma on välillä myös ihan vaan kaatunut.
Sit kun kännykkään tulee kolmen lapsen Wilmat, omat duuni-WhatsAppit ja kahden lapsen futistreenien WhatsAppit ja kolmannen lapsen lätkätreenien WhatsAppit plus OMAT harrastusryhmät tikkaa viestiä taukoamatta, ja niitäkin on pakko seurata, vaikka jotkut perheettömät tolvanat tuuttaa sinne kaikenmaailman hauskoja kuvia ja hymiöitä niin että ei saa hetken rauhaa... Perheryhmät, serkkuryhmät ja kaveriryhmät siihen päälle.Sitten kun on 2h kokouksessa ja sieltä ajaa suoraan kauppaan, laittaa ruokaa ja istahtaa sohvalle rentoutumaan kännykän parissa, niin ensin pitää kahlata ne sadat viestit eri kanavista ja miettiä, että mites tän kaaoksen nyt hoidan, mitä priorisoin...
Ensin sitä yrittää hoitaa työnsä, sen jälkeen muut. Väistämättä sit unohtuu jokin detalji. Esim tieto siitä että keskimmäisen treenit on eri kentällä kuin yleensä (kun se on niiden ok ja hymiöiden ja voisko elsa saada kyydin ja koska uudet treenipaidat tulee myyntiin -viestien seassa). Tai jää näkemättä info juniorin joukkueen valokuvauspäivästä. Tai sitten se esikoisen luokanopettajan pyyntö tuoda maitopurkki kouluun... Joten niinpä juniori missaa valokuvauksen... tai keskimmäisen kanssa kaahataan veren maku suussa kaupungin toiselle laidalle ja saadaan valkulta ja toisilta vanhemmilta paheksuvat katseet, että ettekö tuon vertaa seuraa viestintää... Tai sitten koulussa leimataan uusavuttomaksi ääliöksi joka ei edes maitopurkkia kouluun saa.
Ehkä mä olen sitten vaan uusavuton kun en tästä kaikesta aina 100% kunnialla selviä. Mutta työssä käyviä tavallisia ihmisiä mekin ollaan, on oma (velkainen) asunto, luottotiedot tallella, lapsilla harrastukset, kokeisiin luetaan yhdessä ja tsempataan muutenkin, vahditaan hampaidenpesut ja tehdään täitarkastukset, lapsilla säänmukainen vaatetus ja joka päivä on lämmin ruoka pöydässä.
Suomalaiset vanhemmat on maailman top kympissä kun mitataan vanhempien uupuneisuutta – voisi miettiä, mistä se johtuu.
No johtuisko vaikka siitä, kun *kännykkään tulee kolmen lapsen Wilmat, omat duuni-WhatsAppit ja kahden lapsen futistreenien WhatsAppit ja kolmannen lapsen lätkätreenien WhatsAppit plus OMAT harrastusryhmät tikkaa viestiä taukoamatta, ja niitäkin on pakko seurata, vaikka jotkut perheettömät tolvanat tuuttaa sinne kaikenmaailman hauskoja kuvia ja hymiöitä niin että ei saa hetken rauhaa... Perheryhmät, serkkuryhmät ja kaveriryhmät siihen päälle.*
Ei ehkä nyt koulua ja opettajaa voi ihan kaikesta syyttää, jos keräilee itselleen ja perheelleen älyttömästi kaikkea sälää ja vielä haalii ne kännykkäänsä tikkaamaan viestiä taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla kouluun piti viedä muistaaksen jugurtti- tai viilipurkki.
Meillä ei syöty jugurttia, ei viiliä tms. Maitoa ei kotona saanut juoda, vain äitini sai juoda maitoa. Meidän lasten piti juoda maitoa koulussa ja kotona vettä.Minulla ei siis ollut ikinä kouluun vietäväksi maito-, mehupurkkeja. Ei jugurtti-, tai viilipurkkeja.
Opettaja ei uskonut minua vaan oletti minun valehtelevan ja olevan kuriton.Nämä näkyivät käytös- ja huolellisuusarvosanoissa, kun tuohon aikaan sai melkein kaikki 10 käytöksestä ja huolellisuudesta.
Kotona tietenkin tuli selkään, kun käytös oli vain 8.Kauheita aikoja, pienenä koululaisena en voinut käsittää tätä.
No eikö tullut mieleen käydä kysymässä purkkia vaikka naapurista tai kysäistä luokkakaverilta, liikenisikö heiltä sinullekin purkki? Tai kurkkia roskiksista?
Luokkakavereista kukaan ei asu lähelläkään, naapuriin menoonkin pitää sitten herättää se kolmevuotias ja jos asuu omakotitalossa, alanko dyykata sitten pimeässä lasten kanssa vieraiden roskiksia?
eri
Miksi et voi vain sanoa, että ei ole. Silloin lapsesi saa purkin opettajalta. Ongelma ratkaistu. Miksi pitää tehdä tällainen haloo näin pienestä asiasta?
Meillä tuo opettaja todennäköisesti unohti sen omankin purkkinsa. Koko aikana ei kertaakaan tullut edes kouluun ajoissa. Silti niitä tarvikkeita kyseli aina yömyöhään.
Aivan varmasti näin tapahtui.
Missä muka pyydetään yhden päivän varoitusajalla?Silloin on koulussa vikaa...Mutta kyllä viikossa nyt joku purkki pitäisi jokaisesta kodista löytyä...Vai ei nykyään kai saa edes pyytää lapsia tekemään läksyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän lapset olivat vielä koulussa , sinne piti joka viikko antaa rahaa mukaan. Aina ei ollut sopivaa käteistä. Se tarvittiin liikuntatunnille. Jos ei ollut rahaa sai istua yksin koululla. " köyhä ". Joku sitten nosti metelin jatkuvasta rahan tarpeesta. Monen riidan jälkeen se loppuikin. Oli kuulema laitonta vaatia peruskoulussa rahaa mukaan. Sitten ei enää käyty museossa. Niin ja en ole yh.
Mikä maa ja mikä valuutta? Meiltä on käyty koulua monella vuosikymmenellä, mutta ainoa viikkorahavaatimus oli jotain koulun retkeä varten ennen kuin niidenkin kerääminen kiellettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teille kaikille tuntuu olevan täysin itsestään selvää, että se on aina äiti, joka huolehtii lapselle askartelu- ja liikuntatarvikkeet? Eikö yksikään isä huolehdi edes poikalapsensa nyrkkeilykamppeista?
No kun näissä keskusteluissa se on nimenomaan aina vuorotyötä tekevä yh-äiti, tai suurperheen äiti, jonka mies on reissutöissä silloin kun Wilmaan kilahtaa aamuneljältä viesti, että aamulla on luistelua, eiku nyrkkeilyä, eiku sittenkin maitopurkista askartelua tonttulakki päässä.
Ja kauppa lähimmän vuoren takana.
Ja sinnekin mennään hevoskyydillä, koska perheellä ei ole autoa. Paitsi nyt hevonen on loukannut jalkansa, joten kuljetaan kävellen tai puusuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ei kuulu tuoda kotoa kouluun yhtään mitään tarveaineita edes askartelua varten. Koulusta ja kunnan muista laitoksista missä on ruokailua olisi varmasti järjestynyt tyhjiä maitopurkkeja vaikka kaikille koulun oppilaille askartelua varten jos opettaja olisi tällaisen tarpeen esittänyt vähän ennen askartelupäivää. Opettaja oli nyt tässä tilanteessa sangen ajattelematon.
Vierailija kirjoitti:
Missä muka pyydetään yhden päivän varoitusajalla?Silloin on koulussa vikaa...Mutta kyllä viikossa nyt joku purkki pitäisi jokaisesta kodista löytyä...Vai ei nykyään kai saa edes pyytää lapsia tekemään läksyjä?
Meillä huuhdellaan ja litistetään samantien kaikki tyhjentyneet tölkit. Jos tulee viesti illalla klo 21 niin eipä ole enää sille seuraavalle päivälle ehjää litistämätöntä maitotölkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun siskon tytön kouluun piti aamulla viedä tummia ja vihreitä viinirypäleitä. Se oli sitä aikaa kun kaupat menivät klo 17.00 kiinni. Koko suku hälytettiin etsimään niitä rypäleitä. Opettaja sai raivareita jos joltain puuttui. Se oli Eirassa Ranskalais-- Suomalainen koulu. Muistan vielä Madamen nimen. Oli kovin pelätty opettaja. Tais olla eka luokka.
Halusivat sitten lapsen just siihe kouluun.
Mentiinkö siinä koulussa ranskalaisen opetussuunnitelman mukaan eikä piitattu Suomen peruskoululaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NIIN, ESIMERKIKSI ME ASUMME 13 KILSAN PÄÄSSÄ KOULUSTA, MINUN TYÖNI ON 50 KILSAA VÄÄRÄÄN SUUNTAAN KOULULTA, EN TOD VOI ALKAA AJAA LASTA AAMULLA KASIKSI SAMAAN AIKAAN SINNE KOULULLE, KUN TÖISSÄ PITÄÄ OLLA SAMAAN AIKAAN
KAIKKI PULKKAMME JA LIUKURIMME OVAT MÖKILLÄ, JOTEN JOS PYYDÄ SELLAISTA EDELLISENÄ ILTANA, EI OLE
- pikkujoulut (ei löydy tonttulakkia, eikö koulusta saa)TONTTULAKKEJA ON, MUTTA JOS PYYDÄT KELLO 22, EN TOD MENE ENÄÄ AUTOTALLIIN NIITÄ KAIVELEMANA
- lukujuhlat ekaluokkalaisilta (muutkaan ei saisi syödä herkkuja kun meillä ei herkkuja syödä viikolla)MITEN HERKUT LIITTYY LUKEMISEEN?
- hiihto (ei varmaan tarvitse edes perustella)SUKSEMME OVAT SAMATEN SIELLÄ MÖKILLÄ, JOTEN PYYDÄ AJOISSA
- monet askartelut (en jaksa käyttää aikaa kirjeenvaihtoon, että käykö tosiaan maitotölkin tilalle 1l jugurttipurkki. Koulussa materiaalit vähissä, joten tehdään sitten aina ja iänkaiken liidunjämillä ja niillä räsyisillä muutamilla vesiväreillä mitä jäljellä on)PYYTÄKÄÄ AJOISSA, ESIM AVOIMIEN OVIEN YHTEYDESSÄ NIIN ON AINA VARASTOA
- Ylivoimaisen vaativat pyynnöt: säänmukaiset ulkovaatteet, jugurtti/viili/kermaviilipurkki, maitotölkki, heijastinSAMA. PYYDÖ AJOISSA.
Ennen lapset huolehti tavarat itse ja kaikki sujui hienosti. Nykymukulat ei kykene mitään muistamaan, saatika itse mukaan pakkaamaan. Vanhemmille kaikki taas on liian rasittavaa ja monimutkaista. Ratkaisu: ei tehdä mitään.
ENNNE EI VANHEMPIEN TARVINNUT PÄIVYSTÄÄ KOULUA 24/7 VAAN SIELLÄ KOULULLA OSATTIIN SE OMA TYÖ.
Mistähän tää tulee, että opettajat pyytäisivät edellisenä iltana klo 22 jotain tavaraa? Ei ole minun kolmelapsisen perheen kohdalla käynyt näin vielä kertaakaan viimeisen 17 vuoden aikana.
Ja miksi kaikki lasten talvivälineet on mökillä? Eikö lapsi mene koskaan kotona ollessaan pulkkamäkeen? Tai hiihtämään? Nytkin on Etelä-Suomea myöten mahtavat hanget ja ladut tehty.
Samoin esimerkiksi heijastin ja säänmukainen vaatetus on kodin asia, vanhempien pitäisi osata pukea lapsi säänmukaisesti ilman että koulu siitä joutuu huomauttamaan. Mitä siis tässä tarkoittaa, että ajoissa? Haluatko, että sulle viestitään koulusta vähän ennen joulua, että rupeapa katselemaan vuodenvaihteen alennusmyyntejä ja ensi keväänä kirppareita, jotta voit hankkia säänmukaiset vaatteet lapsellesi seuraavaksi talveksi – vai riittääkö että mä sulle kerron?
Ja mikä siis on sinusta ajoissa pyytämistä? Riittääkö sulle viikon varoaika, että ehdit hankkia jogurttipurkin, syödä ja pestä sen? Pitääkö maitopurkille olla vielä pidempi aika?
Taidat olla sitä osastoa, joka on niin avutonta ja minäminäminää, että varastaa jopa haudoilta hautakoristeet oman sukulaisensa haudalle, kun kukaan ei kertonut AJOISSA, että sinne haudalle pitää viedä jotain.
Niin. Minulla on kolme lasta joista nuorin nyt lukiossa toista vuotta. Viidestä eri koulusta kokemusta. Opettajissa on eroja, mutta valitettavan paljon joka paikassa on ollut sitä myöhässä viestimistä/hämärää otsikointia/korjauksen korjauksen korjausta ja lisäyksen lisäyksen lisäystä.
Yksi opettaja pyyteli pääsääntöisesti kaikkea vasta edellisenä iltana myöhään. Keskimmäisen luokanvalvoja sössi viestejä aamuneljältä niin että joka aamu oli pakko aloittaa Wilmasta.
Me asumme Helsingissä vain arkipäivät. Emme ole koskaan täällä pulkkamäessä tai hiihtämässä.
Tarpeeksi ajoissa olisi se edellisen viikon perjantai, jolloin saisi kaikkien seuraavan viikon tarpeet. Ja kyllä, tarvitsen varoajan jugurttipurkille, koska emme syö jugurtteja.
Tilannepukeutumisen kyllä hallitsen, mutta jos saan 7.50 Wilma-viestin 8.15 alkavan liikkatunnin varusteista, ei kaikki välttämättä ollut autossa.
Minä en ole avuton, päinvastoin. Kyllä se avuttomuus on siinä opettajassa, joka ei saa ajoissa selkeää paikkansapitävää viestiä maailmalle.
arkipäivinä lapset tabletit kourassa?
voi kristiksenvttu! ihana lapsuus ei arkena pulkkailemaan, hiihtää, luistelemaan tai ulkoilua nyt muutenkaan vissiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä muka pyydetään yhden päivän varoitusajalla?Silloin on koulussa vikaa...Mutta kyllä viikossa nyt joku purkki pitäisi jokaisesta kodista löytyä...Vai ei nykyään kai saa edes pyytää lapsia tekemään läksyjä?
Meillä huuhdellaan ja litistetään samantien kaikki tyhjentyneet tölkit. Jos tulee viesti illalla klo 21 niin eipä ole enää sille seuraavalle päivälle ehjää litistämätöntä maitotölkkiä.
Voi hyvä luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Se maitotölkki voi olla mehu-, piimä- tai jugurttitölkki.
Ja miten tämäKIN asia voi olla joillekin vanhemmille niin vaikeaa?
Itse törmäsin ongelmaan viime talvena, kun asun koulun lähellä ja tuttu opettaja soitti ja kysyi, onko minulla kierrätykseen meneviä maito-tai mehutölkkeja, kun oppilaat niitä tarvitsevat ja puolelta oppilailta ne oli puuttunut.
Opettajan kannattaisi miettiä mikä hänen tavassaan tiedottaa mättää, kun se epäonnistuu.
Miksi tätäkin on alapeukutettu? Ehkä siksi, että ei kai täysipäinen opettaja niin purkkeja keneltäkään tutulta kyselisi, kun koulun ruokalassa tyhjenee purkkeja joka päivä.
Meillä ei ainakaan koulun ruokalassa käytetä maitopurkkeja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä on joidenkin elämä vaikeaa kun yhdestä maitopurkista saa tuollaisen ongelman aikaiseksi. Käy kyllä nykyopettajat sääliksi kun tuollaisia vanhempia on kestettävä päivästä toiseen. Veikkaisin kuitenkin, että aika monessa perheessä juodaan maitoa ja jos 20 oppilaasta 10 tuo maitopurkin mukanaan ja opettaja on saanut kerättyä sen toisen 10 niin asia on sillä selvä. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna kyse on siitä, että ope ei saa kerätty 20 purkkia mutta kun sanoo oppilaille tai pyytää vanhempia laittamaan mukaan sen tyhjän purkin joka menisi muutenkin kierrätykseen niin saadaan ne puuttuvat kasaan vaikka kaikki eivät sitä omaa purkkia tuokaan. Miten ihmeessä te jotkut jaksatte tehdä kaikesta ongelman? Eikö tuo vain loppupeleissä vaikeuta teidän omaakin elämää, että kaikesta otetaan itseensä , loukkaannutaan ja kaikesta ajatellaan negatiivisesti?