Mies joka ei koskaan itke, eikä näin näytä tunteitaan. Mikä asia/tilanne saa häneltä oikeasti kyyneleen silmäkulmaan?

Vierailija kirjoitti:

alkoholin mukanaan tuoma itsesääli

Tiedätkö mikä on myös itsesääliä? Oma henkilön riittämättömyys muille ihmisille eli läheisempiä kohtaan . 

En ole itkenyt kertakaan sen jälkeen kun olin ehkä 8v, sillä niin usein minua lapsena piiskattiin turhasta itkemisestä ja tehtiin selväksi, että miehet eivät itke. Viimeinen kerta jolloin varmasti muistan itkeneeni oli se, kun isoäiti kuoli ollessani 8v ja hänen hautajaisissaan itkin kun arkkua alettiin laskemaan hautaan. Kotona sitten sain taas selkään ja minut suljettiin pimeään kellariin häpeämään pahuuttani. M41v.

Minkä takia miehisen miehen pitäis märistä vuolaasti, jotta olis akkojen mieleen. Mää en märise.

Vierailija kirjoitti:

Ette siis usko että on tunteita. jos niitä ei näe päällepäin?

Tätä minäkin ihmettelen? 

Vierailija kirjoitti:

tunnen pari miestä jotka eivät itke niin sanotusti koskaan. olen nähnyt toisen itkevän kerran oman äidin hautajaisissa. oli läheinen äitinsä kanssa.toinen väittää itkevänsä kuunnellessaan klassista musiikki biisiä. en ole nähnyt koskaan henkilön itkevän. eivät ole mitään ikäviä tyyppejä, vaan itsehillintä on kova.

Tai tiedostamaton refleksi. Tai henkilö kykenee vältämään tunteen ja tilanteen ajattelun kyseenomaisessa tilanteessa.

Neanderthalensis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette siis usko että on tunteita. jos niitä ei näe päällepäin?

Tätä minäkin ihmettelen? 

Tuntuu vain aika oudolta, ettei itkettäisi ollenkaan, vaikka tuntuisi aivan raastavan pahalta. Tai, ettei se näkyisi edes ilmeestä. Miten raastavan pahaa se sitten voi ees olla? Sama kuin sulla olisi maailman hauskin ja ihanin päivä, mutta et hymyilisi kertaakaan. Ei se vain tunnu luonnolliselta.

Ja jos on oikeasti niin pahat estot, ettei voi itkeä (tai hymyillä) koskaan, niin kyllähän sekin oudolta ja huolestuttavalta tuntuu. Oma kokemukseni näistä itkemättömistä on se, että ainoa helpotus on humala tai lääkkeet (vähintään unilääkkeet). Ja ne, jotka osaa itkeä, selviää suruistaan paremmin ja terveemmin.

Mä toivoisin olevani kuin mieheni: ei ole tunnekylmä, vaikka ei itke. Ollaan oltu 20 v. yhdessä ja kaikkea on matkan varrella sattunut, mutta en ole kertaakaan nähnyt hänen itkevän. Itse vihaan sitä, että minua itkettää helposti. Minulle itku ei tuö minkäänlaista helpotusta mihinkään asiaan vaan ennemminkin itkuun johtava tunnereaktio on niin voimakas, että se haittaa toimintakykyäni.

Mä en oo itkenyt 12 vuoteen, ja oon 30v mies. Itkin viimeks vähän kun mulla meni poikki mun ensirakkaudenkaa. 

Rehellisesti en edes tiedä mikä saa itkemään, onhan tässä kavereita lähtenyt oman käden toimesta pois kokonaan tästä maailmasta ja sukulaisiakin, mutta en ole itkenyt. 

Joku elokuva tai tv sarja saattaa saada kyyneleet silmäkulmiin, vaikka muuten en itke oikein mistään syystä.

pistä raudoilla kiinni sänkyy ja alat itseäsi sauvalla hyväilemään. kyllä kovempikin karju herkii kyyneliin kun tunnin jatkat.

Aika harvassa taitaa olla ihmiset jotka ei itke. Niitä on toki enemmänkin, jotka ei muiden edessä itke.

Vierailija kirjoitti:

alkoholin mukanaan tuoma itsesääli

Elä sano mittään, minä tiiän kyllä!

No ei mua lasten syntymä koskaan meinannutkaan itkettää. Itken surusta, monesti lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

En ole itkenyt kertakaan sen jälkeen kun olin ehkä 8v, sillä niin usein minua lapsena piiskattiin turhasta itkemisestä ja tehtiin selväksi, että miehet eivät itke. Viimeinen kerta jolloin varmasti muistan itkeneeni oli se, kun isoäiti kuoli ollessani 8v ja hänen hautajaisissaan itkin kun arkkua alettiin laskemaan hautaan. Kotona sitten sain taas selkään ja minut suljettiin pimeään kellariin häpeämään pahuuttani. M41v.

Ai kamala!😲

Itkin onnen kyyneleitä kun olin nauranut niin makoisasti. Päästin kunnon pierun.

M33

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia miehisen miehen pitäis märistä vuolaasti, jotta olis akkojen mieleen. Mää en märise.

Naiset ei halua että miehet puhuu tunteista vaan naiset haluaa että miehet miellyttää heitä. Jos miehet kertoo tunteistaan kuten " ei pidä siitä että naiset on työelämässä koska se on pois muualta ja aiheuttaa ongelmia työpaikalla"

Naiset suuttuu.

Mutta jos mies itkee kun Titanic elokuvan nainen saa jännältämieheltä elämänsä panon, se kelpaa naisille.

Oma mieheni itki kun lähti ulkomaan komennukselle, häiden jälkeisenä aamuna onnesta sekä liikuttui, kun näki lapsemme ultraäänessä. Hän ei ymmärrä, jos itse itken surusta. Liikutuksesta tai onnesta en itse itke.

Oikeat miehet eivät itke

70-luvulla syntyneenä minut kasvatettiin sen vanhan koulukunnan mukaan, että miehet ei itke.

Ei se itku mitään kyllä autakaan, ratkaisukeskeisenä tyyppinä paras fiilis on jos saa harmillisen ongelman ratkaistua jollainlailla pois päiväjärjestyksestä ja voi sitten unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin elämässä.

En tiedä. Viimeksi itkin kun mutsi kuoli joku 10 vuotta sitten ja kaiken perinnönjaon sun muun jälkeen stressi pääsi pois kertarysäyksellä ja vollotin ihan holtittomasti räkä poskilla pahaa oloani isälle. Isä kuoli pari vuotta sitten enkä hänen kuolemaansa itkenyt, vaikka rakas ihminen ja hyvä ukko olikin. Kävin kyllä psykiatrisella hakemassa masennusdiagnoosin ja olin pari viikkoa osastolla lepäilemässä ja avohoitoon tuli käsky, mutta ensimmäistäkään kyyneltä en ole saanut vieläkään vuodatettua. Kieltämättä vähän huolettaa, millaiset tunnelukot oonkaan saanut aikaiseksi itselleni, mutta tässäpähän ollaan.