Miten päästä katkerista ajatuksista?

Osaako kukaan neuvoa miten pääsisi katkerista ajatuksista. Pelkään että olen muuttumassa katkeraksi ihmiseksi.

Olen pysyvästi tilanteessa, jossa "kaikki kaatuu päälle", lapset, työ, sairaat vanhemmat. Olen saanut usein niitä neuvoja, että rentoudu tai jaa tehtäviä muillekin, mutta ympärilläni ei ole ketään, joka voisi tätä taakkaa kantaa. Olen pyytänyt lasten isältä eli eksältä apua, mutta hän ei sitä ole koskaan pystynyt antamaan. Saan häneltä pienet elarit ja hän näkee lapsia harvoin, lapset eivät halua kovin paljon olla hänen kanssaan, koska mies ei osaa olla isä. Vanhempani ovat sairaita ja sisaruksia ei ole. Toinen lapsistani on nepsy ja se tuo jonkin verran lisää haasteita ja huolta. Töissä on raskasta ja väsyttää, välillä on itselläkin terveysongelmia. Lapset ovat jo aika isoja, eikä tilanne ole sellainen, että olisin oikeutettu mihinkään sosiaalipuolen palveluihin, enkä kyllä mitenkään hyötyisikään siitä, että meille kotiin tulisi joku sossu ihmettelemään. Paketti pysyy joten kuten kasassa, ja tiedän, että moni suomalainen on vaikeammassakin tilanteessa. Huomaan, että varsinkin näin talven loskassa mieli masentuu ja ajattelen katkerasti, että en pysty elämään sellaista elämää kuin haluaisin ja ansaitsisin, en pysty totetuttamaan omia urahaaveita, lomailemaan, harrastamaan tai palautumaan siten kuin haluaisin, tunnen olevani yksinäinen ja eristynyt muista ihmisistä. Mieli etsii tilanteeseen syyllistä, ja ajattelen, että jonkun pitäisi auttaa minua, ja sitten kun tajuan että kukaan ei auta, tunnen, että maailma on kova ja kurja paikka ja olen kuin sodassa koko maailmaa ja läheisiänikin vastaan. Sitten taas joku tulee kipeäksi tai vanhemmat soittavat, että tuletko tuomaan sitä tai tätä, ja sellainen pienikin vastoinkäyminen saa minussa aikaan ihan kamalia ajatuksia, toivoisin että kuolisin, kun en kestä sitä kun kaikki vaativat jotakin. Kuitenkaan kukaan ympärilläni oleva ihminen ei ole syyllinen omaan tilanteeseensa, eikä kukaan halua minulle mitään pahaa, ja tiedän tämän järjelläni. Olen miettinyt että mikä tähän auttaisi? Minulla ei ole aikaa mihinkään lomiin tai sen tapaisiin ja se mitä olen jotain terapian tapaista yrittänyt, on vaan vtuttanut entistä enemmän, kun terapeutitkin vain ehdottelevat jotakin aivan kajahtanutta, vaikka että laittaisin kalenteriin tekemiseni. Onko joku selvinnyt ilon puolelle katkeruuden suosta ja miten? Haluaisin ilon ja huolettomuuden tunteita edes joskus. Pystyn ehkä jonkin verran myös järjestelemään arkeani, mutta reunaehdot ovat aika kovat. Kyse on siis lähinnä ajatusmaailman muuttamisesta.