Pitäisköhän ittekin alkaa kasvattaa lapsia vähän enemmän " tuhmiksi" kuin kilteiksi...

mutta en taida pystyä siihen kuitenkaan... Itse olen kyllä kärsinyt kiltteydestäni ja rehellisyydestäni aina.

mitä ilkeempi lapseni olisi ei häntä kiusattais ja hänellä olisi paljon kavereita . näin on ... pitäis varmaan opettaa lapsi valehtelemaan , pettämään ja kiusaamaan kavereita . lisäksi meikkaamaan , kiroilemaan ym

ajattele jos kaikki rupeaisivat kasvattamaan niin! Tää maailma ois täynnä " huonosti kasvatettuja" ihmisiä!

Kyllä mä aion kasvattaa omien periaatteiden mukaan, kunhan lapsella on terve itsetunto, hän pärjää tässä kovassakin maailmassa. Uskon minä :)

siis tarkoitan omilla periaatteillani sitä että en kasvata heistä ilkeitä tms. :)

...paremmin ns. kunnolliset ihmiset. Väitän, että ihmiset, jotka toimivat omasta mielestäänkin oikein ja reilusti muita kohtaan ovat myös onnellisimpia. Kiusaamisen sallimisen sijaan haluisin, että lapsellani on hyvä itsetunto ja hän on sinut itsensä kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen pitäisi olla ns. kiltti. Kiltillä, kun monesti tarkoitetaan sitä, että lapsi on hiljainen, ei saa sanoa omaa mielipidettään jne. Haluan, että lapsi osaa sanoa oman mielipiteensä ja uskaltaa sanoa, ettei häntä kohtaan saa olla paskamainen. Haluaisin myös kasvattaa lapselleni voimakkaan oikeudenmukaisuuden tajun, niin että hän osaa tarvittaessa puolustaa myös heikompiaan.



Miten tähän lopputulokseen päästään on kyllä täysin arvoitus. Oma kasvatettava ei ole vielä täyttänyt vuotta. ;)

viisaasti, ei itseään ja toista vahingoittaen. Puhukaa lapsillenne avoimesti vaikeissa tilanteissa. Ja puuttukaa tilanteisiin joista lapsi ei selviä yksin.

Mutta liian sinisilmäiseksi ei kannata myöskään kasvattaa, eli ei niin että kaikki on aina niinkuin sanotaan. Maailma ja ihmiset ovat usein epäreiluja, tähän voisi mielestäni lasta valmistella ettei ole niin yllätys kun kaikki ei menekään aina niinkuin on kerrottu tai opetettu.