kun koirataloon tulee ensimmäinen lapsi

meillä on ennestään teini-ikäisiä lapsia kaksi kappaletta ja koiruliinu on nyt alle 2v ja vauva tulossa kuukauden sisään... eli mielenkiinnolla luen myös tätä jos joku vastaisi.



Olen nyt antanut koiran nuuskia vaatteet ja tavarat joita laitellut tässä, mutta eihän niissä vielä vauvan hajua ole. Kovasti olisin kans kiitollinen neuvoista....



RauPotar ja toukka 35+6 sekä Kaapo (stabyhoun)

Meillä on sekarotuinen, suomenpystykorvan ja kettuterrierin sekoitus. Esikoisen synnyttä koira oli 2 vuotias, siis vielä aika nuori ja intoa täynnä!! Me ei juurikaan valmisteltu koiraa vauvan tuloon mitenkään kummoisemmin. Sai toki nuuhkia ja ihmetellä kun vauvan vaatteita laittelin ym. mutta se kyllä vaistosi että mahassa joku on!! meinaa, lopetti tosi aikasessa vaiheessa mua vasten hyppimisen ja muutenkin varoi mua. Ihme juttu, mutta se vaan sen jotenkin haistoi/vainusi!!

Sitten kun olinkin sairaalassa käynnistyksen vuoski 9pv, koira oli mulle palatessani niiiiiiin loukkaantunut, että missäs oot mamma luuhannut!! Mutta muutamassa päivässä leppyi ja tuli sitten luokse :)

Vauvasta oli kiinnostunut ja varoi vauvaa tosi hyvin ihan automaattisesti!

Me annettiin koiran tutustua vauvaan ja sai kyllä haistella tätä ihan rauhassa... ei tietenkään kokoajan... mutta ei mitenkään kielletty menemästä vauvan luo.

Hyvin lähti sujumaan ja meillä vanhemmilla iso lappis ja kun tulivat kylään uo mei 2 vuotias koira oli niin suojelevainen, ettei päästänyt sitä lappista sinne mei makuuhuoneeseen aluksi ollenkaan. Samaen, jos lappis kävi leikkimään ja " riehaantui" yhtään, tää mei rähähti sille et tääl ei riehuta kun vauva talossa :) Hauskaa oli kun ennen pojan syntymää oli itsekkin yks höytäke :) :)

Luulenpa et koiraa ei kamalasti voi valmistella vauvan tuloon, vaan se totuttelu alkaa sitten kun vauva taloon tulee. Varmaan kaikki riippuu myös koiran luonteesta, että miten ottaa vauvan vastaan. Meillä todella lapsirakas koira!!!

...on tällä hetkellä kaksi sakemannia, joista toinen oli noin 1v kun vauva tuli taloon.



Neuvoiksi sain kuulla että koiran täytyy olla kotona vastaanottamassa vauvaa (siis et vie sitä jonnekin hoitoon, tuo sillä aikaa vauvaa kotiin ja sitten koiraa takaisin).



No meillä tämä sakunarttu tuli ongelmatapauksena ja oli aika... Hrmh, hermoja raastava tapaus. Kovin dominoiva ja kova koira. Mutta siinä vaiheessa kun vauva tuli, se pysyi vauvasta kaukana, ja jos huomasi joutuneensa minun ja vauvan välimaastoon, lähti hippulat vinkuen pakosalle. Ilmeisesti tämä typykkä luuli että olen niin suojelevainen pentuani kohtaan että käyn kimppuun jos pentuni lähelle menee kukaan muu lauman jäsen (tai en ole varma katsoiko tämä narttu kuuluvansa laumaamme vielä silloin).



No tällä (jo aikuisella rouvalla) on omat ihanat pennut, ja ekat viikot se käyttäytyi sitten juuri niin; alempi arvoinen (nuorempi sakunarttu) ei saanut mennä lähellekään pentuja. Nyt tämä nuorempi " leikkii" 4 viikon ikäisten vintiöiden kanssa, hurja meno ja meininki :)



Meillä molemmat koirat on ihan " koulutettu koulutettu" , mutta toisaalta seuraamistaidolla ei ole mitään merkitystä jos kotioloissa koira käyttäytyy kuin sika. Kheh. Noniin, näppäräksi olen huomannut ainakin sen, että koirien ei saa syödä lattialta MITÄÄN ilman lupaa. Koska myöhemmässä vaiheessa kun vauva alkaa syödä kiinteitä, ja jyrsii lattialla istuen leivänkannikkaa, ei ole kiva jos koira vie kaiken mihin maantasalla näppärästi yltää.



Meillä ei oikeastaan tarvinnut opettaa tämä muutakuin vanhemmalle, vanhempi narttu oppi vahtimaan vauvan ruokia muiltakin koirilta (myös kylässä käyviltä), ja teki tämän koska tiesi että loppujenlopuksi HÄN on se, joka ylijääneet vauvanruoat saa syödä. Vaikka siihen odottamiseen saattoi kulua tunti-parikin ;)



Minä veikkaisin, että tervepäinen koira TIETÄÄ kyllä mikä vauva ja lapsi on. Vaikka tämä meidän vanhempi narttu on... hmm, aika persoona, se on hyvin kärsivällinen lasten kanssa. Esim. joku aika sitten meidän (nyt jo yli 1,5v) tytär meni tuuppimaan koiraa sormella silmään, koira ei reagoinut mitenkään, vaan kestää pieneltä lapselta kaiken.



Ainiin, olen kuullut että koirat ovat sitten aika persoja vauvankakalle, eli kakkavaipat sitten pois koirien ulottuvilta. Meillä nuorempi koira, sekä kaikki kyläilevät koirat käyvät kakkavaipoilla heti jos onnistuvat vessaan livahtamaan. Tämä vanhempi narttu ei vauvan kakasta kiinnostunut muuten kuin omana raskausaikanaan.

Tää meidän vanhempi narttu EI ole lapsirakas, mutta käyttäytyy tervepäisellä kärsivällisyydellä lapsiin. Kyllähän koira haistaa miten sinun hormonisi hyrräävät ja tavallaan " tietävät" kuka on raskaana.. kai?

kun koira tietää kuka on herra talossa. ongelmia ei sinällään pitäisi tulla! Meillä koira oli hyvin utelias kaikkiin tavaroihin yms. ja muuttui tosi herkäksi kun vauva tuli taloon eli narttu kun on niin juoksu sillä alkoi heti ja aina kun vauva itki niin koira ulisi mukana =)



Kun vauva sitten kasvoi isommaksi niin koitin tehdä myöskin vauvalle asiat selväksi eli koiran omalle paikalle ei ole menemistä eikä koiraa saa lyödä tms.



Meillä on sujunut tosi hyvin ja koira kun sattuu vielä olemaan tosi ahne niin on pysynyt lasten kaverina tähän päivään asti, kun tietää että saa kuitenkin aina jämiä yms. mitä lapsilta jää.



Molemmin puolinen kunnioitus (siis koiran ja vauvan/lapsen välillä) on varmastikin se kaiken A ja O! Niin ja silloin kun meillä oli vain yksi vauva niin annoin koiralle sitten illalla rapsutusaikaa kun vauva oli saatu untenmaille!



t.kolomonen rv 24+4

Uros lapukka, eikä tottunut pieniin lapsiin... Vähän jännitti kuinka käy. Koira on kuin unelma, rauhoittui melkein heti kun vauva muutti taloon, ei aluksi huomioinut vauvaa ollenkaan.

Kun kotiuduin laitokselta pojan kanssa, koira huomasi vain minut. Vauva sai olla ihan rauhassa kaukalossaan eteisen lattialla. Koira tajusi vasta n. 1 tunnin päästä, että hetkinen täällähän on joku, kun vaavi parkaisi.

Koira kestää pojalta kaiken, aina ei kuitenkaan ehdi väliin. Poika on esim. napannut koiraa kaks kertaa palleista, tökkinyt silmään, vetänyt hännästä, koira on vaan tuhahtanut :) Jos ei kestä pojan menoa tai haluaa olla rauhassa menee meidän makkariin ( meillä koira nukkuu samassa sängyssä, mutta tietää silti olevansa lauman alin jäsen )

Poika ja koira ovat parhaat kaverukset, poika heittää palloa koiralle, ne juoksee välillä peräkanaa ympäri asuntoa.



Ainoa millä me totutettiin koiraa etukäteen uuteen perheenjäseneen oli äp:n harso, joka oli laitoksella pojan sängyssä yhden yön ja tuotiin sitten koiralle. Koira oli kantanut riepua ympäri asuntoa ja nukkunut sen kanssa minun paikallani :)



Kannattaa antaa koiran touhuta mukana, vaihtaa vaippaa, katsella leikkejä, nuuhkia ja kyllä meillä annetaan koiran nuollakkin lasta. Koira ei ole osoittanut ikinä mustasukkaisuutta lasta kohtaan. Murahtanut on pari kertaa, kun poika mennyt liian likelle kun koira syönyt makkaraa, meidän antaa kyllä ottaa ruoan pois.



Nytkin poika halaa koiraa tuossa eteisessä ;)



Onnipapunen rv 14+3 & " iivari" 1v2kk

pari vuotias dobberi uros kun esikoinen syntyi.Täysin lapsiin tottumaton.

Ei mitenkään valmennettu vauvaa varten,mutta hyppäsi minua vasten innoissaan kun tulin laitokselta.Innoissaan ja villinä....vauvaa ei tämäkään kaveri ensin huomannut.

Haisteli tulokkaan kun oli emännän tervehtinyt ja mitään ongelmaa ei meillä kyllä ollut.

Tosiaan taaperoa sai sitten aikanaan enempi komentaa koiran kohtelusta.Sieltä dobberin sylistä sain silloin tällöin kantaa väsähtäneen leikkiän.

Luonnostaan jo vahti vauvanvaunuja ja pikku taapertajaa.

Täytyi vain muistaa se emännän huomio myös koiralle.

eli sekarotuista piskiä, kun vauva syntyi. narttu oli (nyt jo edesmennyt) sellainen lapukan kokoinen, silloin noin 9v, ja uros on säkäkorkeudeltaan 74cm ja näyttää korvia lukuunottamatta erehdyttävästi sakemannilta, vauvan syntyessä uros oli iältään vajaat 3v.



etukäteen tuotiin vaunut ja muut vehkeet sisälle tutkittavaksi, narttu ei ollut moksiskaan, mutta uros pelkäsi ihan kauheasti vaunuja.. =) etenkin kun niitä liikutti. meni kyllä aikanaan ohi.



kun vauva syntyi, mies toi laitokselta kotiin muistaakseni vauvan kopassa pidetyn sideharsorievun tutkittavaksi.



kun kotiuduttiin, minä tulin sisälle ilman vauvaa, ja vauvan toi sitten mies, niin minä sain moikata laumaa rauhassa ensin. vauvaa koirat saivat haistella kaukalossa, ja sylissä, ja riittävästi. nuoleminen kiellettiin, meillä ei muutenkaan saa nuoleskella ihmisiä.



koirien mielestä vauva oli niiiiin ihana, kertakaikkiaan.

meillä tosin on tää lauma laajentunut koirien tulon jälkeen, ennen vauvaa, muutenkin, kun perheeseen on otettu kaksi kissaa, noin vuoden välein. ja hyvin nekin aikanaan on vastaan otettu.

että se uusi jäsen, vauva, ei sinänsä ollut niin suuri mullistus, kun laumaan on porukkaa tullut lisää ennenkin.



kun lapsi alkoi liikkua, vanha narttu ei jaksanut kovin paljoa seurustella pojan kanssa, vaan pyrki usein omaan paikkaan, mikä meillä on huone, jonka ovella on portti.

ideana se, että koira(t) pääsee sinne halutessa, ja pois halutessa, ja saavat olla siellä rauhassa pojan (joskus niin ylenpalttisilta) hellyyden ja huomionosoituksilta.

huone on myös koiran ja kissojen ruokailu/juomapaikka, joten mun ei tartte raksukippoja ja hiekkalaatikkoa jne vahtia. on toiminut hyvin.



narttu kuoli viime talvena, ja nyt siis perheessä yksi koira, kaksi kissaa, poika, äiti, isä ja toinen muksu tulossa.



poika ja koira on ihan bestikset =)

unohdin vielä, että uros oli tosi kova vahtimaan poikaa vauvana.



meille kun tuli vieraita, niin koira kyllä antoi vieraan ottaa vauvan syliin vaikka sohvalle, mutta istui tiukasti vieraan jalan vieressä ja tuijotti vauvan pitäjää SILMIIN! meiningillä, että pidä vaan siinä sylissä, mutta jos kiusaat sitä, tai jos siitä meinaat sen kanssa lähteä, niin tulee tupenrapinat.



toinen vaikeus koiralle oli se, kun nukutin vauvaa vaunuissa kuistilla. koira kökötti ikkunan takana, haisteli tuuletusikkunasta, oli nukkuvinaan 10min korvat hörössä ikkunan vieressä, kunnes taas nousi tarkistamaan ikkunasta että vaunut näkyy, ja kauhea nuuskutus tuuletusikkunasta.. =)



tuokin rauhoittui aikanaan

kun esikoinen syntyi. Mies oli vienyt vauvalla sairaalassa olleen pipon kotiin etukäteen ja antanut haistella. Kun haki minut ja tytön sairaalassa ja kaukalo kiinnitettiin takapenkille, koiralla meni hetki ennenkuin takakontin puolelta farkkuautossa sitä huomasi. Kun vauva äännähti, koira murahti ja katsoi pitkään säikähtäneesti juuri sen näköisenä että ' jestas,se elää' . :)



Ensin kotona ollessaan koira tuntui pelkäävän vauvaa, mutta nykyään tytön ollessa reilut 1v, koira ei välitä vaikka toinen seisoo sitä vasten, taputtaa päähän, tökkii kuonoon ja vaikka hännästä vetäisi niin koira on innolla mukana :) eli meillä on toiminut ihan hyvin ja pallottelevatkin yhdessä.



Sen sijaan äitini yli 10v karhukoiranarttu on hieman arvaamattomampi ja lapsiin tottumattomampi, enkä uskalla päästää tyttöä sen kanssa telmimään vaikka tahtoisi.



Kyllä ne koiratkin tottuu, kunhan arvojärjestys on selvä!

reilu 4v newfouland-pyreneittenmastiffinarttu. Ei sopeutunut vauvan tuloon vaan annettiin koira sitten uuteen perheeseen. Harmi juttu, mutta lapsen turvallisuus etusijalla.



AIHA

..mutta kerronpa kokemukseni kuitenkin.

Meitin 12,5v koira jouduttiin lopettamaan keväällä, eli koira olisi toki meillä vieläkin mikäli olisi pysynyt terveenä, uuden hankkimisen olemme siirtääneet tuonnemmaksi vauva-tulokkaan vuoksi.



Meillä oli siis sakemanni, joka kyllä oli tekemisissä lasten kanssa, sekä vauvojen että vähän isompien eikä sitä kohtaamista milloinkaan voinut oikein ennakoida saati hirveästi ohjailla.



Huomasin, että mikäli koira vaan on tervepäinen, ei se juuri kieltoja tarvitse lasten kanssa ollessaan. Nekin kiellot mitä piti antaa (liian raju leikki tai kädestä ottaminen tms) tehosivat yleensä ensi kerrasta lähtien. Meidän koira muuttui tosi paljon leikeissään, kun tuli kuvioihin pieniä: oli tosi kärsivällinen, lapset jopa istuivat sen päällä ja jos se kyllästyi se vaan nousi ja siirtyi, ei mitenkään ärähtänyt tms. Jos se sai kipeää, se kyllä ulvahti mutta ei milloinkaan hampaitaan näyttänyt. TOSIN aikuiset tulivat HETI pelastamaan tilanteen, ehkä koiramme luotti aikuisiin niin paljon, että tiesi ettei tässä vakavampaa tule sattumaan. Milloinkaan emme jättäneet koiraa lasten kanssa keskenään, olivat ne sitten minkä ikäisiä tahansa.



Vauvojen kanssa koiramme oli uteliaan varovainen. Haisteli käsiä ja jalkoja ja myös vauvan oikeni itkiessä saattoi myös alata ulvomaan. Joka oli sinänsä hauska juttu, koska yleensä vauva siinä kohdassa hiljeni tyystin =) Enemmän koiramme karttoi vauvaa, mikäli vauva oli esim. lattialla peiton päällä. Saattoi käydä jalkaa nuuhkimassa, mutta jos aikuinen nousi esim. tuolilta niin lähti heti pois.

Lieneekö se sitä eläimen synnynnäistä vaistoa, että emot suojelevat poikasiaan ja niiden emojen tiellä ei kannata olla, en tiedä.



TOSIN omakohtaisiakin kokemuksia on koirista, joiden pää ei ole ollut yhtä kunnossa ja vauvan tulosta on todella tullut mustasukkaisuusdraama. Sellainen koiran käytös ei tosin koskaan tule yllätyksenä (jos omistajat vaan rehellisesti myöntävät koiransa käytöksen). Koira on ne merkit varmasti antanut jo ennenkin: dominoiva käytös, mustasukkaisuus muita perheenjäseniä tai vieraita kohtaan, omien lelujen tai ruokakuppien muriseva vahtiminen jne.. Silloin todennäköisesti on jonkin sortin ongelmia tiedossa.



Jos koirasi on iloinen, vastanottavainen, uusiin ihmisiin mielellään tutustuva, omistajiaan totteleva ja heihin luottava tervepäinen yksilö, saatte todennäköisesti koirastanne loistavat " lapsenvahdin" =)

...että koiran peti pitää olla semmonen paikka mihin ei oo kellään muulla asiaa. Niin oli myös meillä. Koiramme ei petiään koskaan vahtinut, siis jos sinne joku meni (lapsi tai muu koira) ei syksynyt hampaat irvessä ajamaan pois, mutta katsoi meitä isäntiään TODELLA kysyvästi. Tiesi, että ajamme tunkeilijat heti pois.



Sama juttu kun koiramme petilleen meni maate, ei sinne saanut mennä kenekään häiritsemään. Näin on joku turvapaikka koiralla. Tietysti nuorempana se meni myös sängyn alle kun halusi olla rauhassa, mutta vanhemmiten ei enää viitsinyt ryömiä ;-)

Sain vinkkiä, että sairaalasta voisi tuoda vauvan tuoksuisen rätin koiralle etukäteen nuuskittavaksi. No, tuo jäi kaikessa tohinassa suorittamatta.



1. Oman kokemukseni mukaan sanoisin, että koiran pitää olla kotona vastaanottamassa vauvaa. Vauva ei siis " hiippaile" hänen kotiinsa koiran ollessa poissa.

Meillä oli kyllä pitelemistä 45kiloisessa innokkaana hyppivässä koirassa, joka halusi tietysti haistaa heti, että mikä ihmeen käärö siellä mamin sylissä oikein on. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi ollut järkevämpää tulla itse ensin vastaanottamaan koiruus, sillä olihan sillä ollut ikävä ja pomppi innoissaan pelkän sairaala-ajan eronkin jälkeen.



2. Älä eristää koiraa eri tilaan. Se laskee kyllä tuollaisen käytösmuutoksen suoraan vauvan piikkiin. Itse annoimme koiran olla koko ajan mukana vauvanhoidossa. Lähinnä se oli kiinnostunut vaipanviahdosta, mutta muuten tyytyi tarkkailemaan vierestä.



3. Pinnasänky osoittautui hyväksi " tutustumislaitteeksi" . Koira näki ja haistoi vauvan hyvin pinnojen välistä kuonon tasoltaan, muttei päässyt kuonollaan tökkimään tai nuolemaan.



Huomasimme kyllä pian, että koirapoika oli masentunut ykköspaikkansa menetyksestä ja aluksi, kun toinen sylitteli vauvaa niin tämä " pieni" koiruus pyysi vastineeksi toisen syliin!!! Sitten kyllä helpotti ja tottui uuteen asemaansa " ylpeänä isoveljenä" : )



Yksilöitähän nuo koirat ovat, joten samat säännöt ja lait eivät välttämättä päde joka tapauksessa.

Toivottavasti sinun koirasi ei ole ruokakupeistaan/leluistaan omistuksenhaluinen.



Meidän koira oppi helposti, ettei vauvan leluihin saa koskea. Olen yrittänyt opettaa lapselleni, että koiran peti on koiran eikä sinne sovi mennä mönkimään. Eihän koirakaan tule hänen sänkyynsä. Mutta huonommin tuntuu ihminen oppivan ja usein löydän tyttäreni istumassa koiran päällä, joka yrittää nukkua omassa korissaan.



Hellyyttävimpänä muistan sen, kuinka koira hätääntyi vauvan itkusta ja usein kerkesi " hätiin" ensimmäisenä tarjoten lohdukkeeksi puruluutaan.

Oli ihana lukea näitä juttuja.. :) Minulla on ollut koko ikäni koira. Tällä hetkellä ei ole ja on ollut jo about vuoden verran ihan hirveä koirakuume! :) Onko teistä kukaan ottanut ennen vauvan syntymää pennun tai silloin kun vauva on ollut vielä ihan vauva? Olisi kiva kuulla kokemuksia, olenko ihan hullu kun ajattelen ottavani hauvelinkin vielä tähän ensimmäisen muksun saapumisen rumbaan..



Mammanalku + tiitiäinen 19+2

ja ensimmäinen vauva on tulossa joulukuussa (nyt rv35+0). En siis vielä osaa sanoa kokemuksia vauva-arjesta johon kuuluu myös koiranpentu ja vanhempi koiruus (2.5v), mutta ainakaan nyt raskausaikana emme ole kokeneet pennunottoa mitenkään negatiivisena asiana. Pentu siis tuli taloon kun tiesin olevani raskaana, toki asiaa harkittiin uudelleen vielä pariin kertaan mutta päätimme uuden karvaisen perheenjäsenen silti ottaa. Varmasti asiaa on osaltaan auttanut myös helppo raskausaika; energiaa on hyvin riittänyt kahden koiran hoitoon ja koulutukseen. Pentu on nyt tasan 6kk-ikäinen, energinen ja vilkas tapaus niin kuin pennut yleensä, mutta peruskoulutus alkaa olla mallillaan. Ihan yhtä aikaa vauvan kanssa en varmaankaan ihan pikkupentua ottaisi, siinä varmasti loppuisi itse kultakin aika ja hermot, mutta tällainen 7kk-ikäero " koiralapsen" ja ihmislapsen välillä tuntui olevan ainakin meidän tapauksessa sopiva. Pentua ehtii hyvin kouluttaa tavoille, eikä niitä pissilätäköitä tarvi siivota sitten enää vauva kainalossa :) Varmasti jatkossa tulee joskus olemaan niitä hankalampiakin päiviä kun itse on väsyksissä ja koirat pitää silti hoitaa, mutta niihin täytyy vaan osata varautua. Sama juttuhan se on varmasti useamman lapsen perheissä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista pitämässä huushollia pystyssä :)



Mutta vauvelin synnyttyä voin sitten kertoa lisää kokemuksia vauvasta koiraperheessä.. :)



-nesselia & masukki & karvakorvat-

Meillä teki isäntä sellaisen tempun että osti 7-viikkoisen koiranpennun viime torstaina. La on mulla tammi-helmikuun vaihteessa.. Eli pentu on silloin edelleen vielä ihan pentu. Itseltä meinaa usko mennä, minä en koiraa halunnut mutta kielloistani huolimatta näin tapahtui ja koira tuli taloon. Esikoinen täyttää kohta kolme ja ne pyörii lattialla ja pentu repii innoissaan paidanhelmaa ja sukkahousuja ja minä siinä yritän mahani kanssa ehtiä pyyhkimään innostuspissoja ja tajuamattomuuskakkoja ja pelastamaan naskalihampailta lapsen leluja joita se itse pennulle raahaa kun haluaa leikkiä.. Ajattelen vaan ett ehtiiköhän se pentu kolmessa kuukaudessa oppia yhtään mitään. En siis ole mikään koiravihaaja, mun mielestä vaan tää hetki oli väärä, olisin toivonut että olis odottanut edes sen aikaa että vauva syntyy.. Hän itse perusteli hankintaansa sillä että on helpompi jos koira on talossa ennen vauvaa. Niin, ehkä aikuinen/nuori koira, mutta vielä pentu..



Kommentteja? Ajatuksia? Ruusuja tai risuja? Kaikkea uskonvalamista vastaanotetaan :)

Me otimme pennun,tosin pienikokoisen koiran,kun viitosemme oli 6kk.

Hyvin mahtui taloon pentu,4 leikki/koulu-ikäistä ja vauva.Pentu oppi heti talon tavoille.Pidimme myös koiran pedin känen yksityisenä paikkana jonne lapsilla ei ollut asiaa.Omakotitalossa kun asutaan oli helppo opettaa siistiksi.Vaikka olisin ollut juuri vauvan vaippaa vaihatamassa niin pystyin päästämään pennun ulos jos viesti hädästä.

Nykyään jos tämä viitonen(nyt reilu 2v)istahtaa päälle(mikä hänestä mukavaa)koira näyttää hammasta mutta koskaan ei ole käynyt kiinni.Ja kaikenlaisen retuutuksen kestää eikä ole moksiskaan.Viikko sitten oli 2v päässyt siskon huulipuniin,tuloksena pinkki koira=)Eipä lähtenyt punat turkista,mitä lie kestopunaa...



Nyt taloon tulee vauva maalis-huhtikuun taitteessa ja hieman jännittää miten koira siihen suhtautuu mutta luottavaisin mielin olen.Onhan talossa jo aiemmin ollut vauva ja pentu samaan aikaan.



Tosiaan kyllä kyseessä pieni koira,coton de tulear,mutta koira kuitenkin.Aika moni teistä puhunut/omistaa niitä isompia koiria=)



Leanna+5 ja sissi rv 21+ja cottoni

Kun kyseessä eka lapsi koira perheesseen,mutta kirjoitin kuitenkin=)

L

onkohan kellään kokemusta miten kissa suhtautuu kun vauva tulee taloon, meillä esikoinen syntyy minä hetkenä vaan ja kissa on 2,5 vuotias ja ollut aina meijän lellikki. olen kuullut että kissat voivat olla arvaamattomimpia kuin koirat, jopa hyökkiä tms. miten estän ettei mene esim.pinnasänkyyn vauvan päälle vahingossa, enhän voi joka yötä vahtia vaikka ensimmäiset yöt seuraisinkin tilannetta miten kisu suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Meillä kiltti kissa mutta trakkana varmaan kantsii olla, vai miten muilla on ollut kokemuksia? toiv.joku vastais...

Kaatta 40+4