Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin kehittää itsetuntoa niin, ettei tuntuisi niin pahalta kun tulee puhe koulutuksesta
06.12.2022 |
Olen itse rakentamani uran huipulla, enkä koskaan tullut käyneeksi mitään korkeakouluja.
Harmittaa, että ihmisten kyselyt ja kulmien nostelut riipaisee hieman. Seilaan kaikissa piireissä oikein luontevasti, keskustelut sujuu, olen sivistynyt ja taidan etiketin etu- ja takaperin. Koulutuksen puute tuntuu romuttavan kaiken.
Tiedän olevani hölmö ja haluaisin näkökulmia aiheeseen. Miten lähestyisin tätä niin, että itsetuntoni kehittyisi tällaisten pikkujuttujen yläpuolelle?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia päinvastaiseksi. Ole ylpeä siitä, että koulutuksen puutteesta huolimatta olet ollut kyllin fiksu saadaksesi itsesi siihen tilanteeseen missä olet nyt. Voit vastata kysymyksiin hymyillen, ja sanoa olevasi esimerkki siitä, että hyvään elämään on mahdollista päästä käsiksi muunkin kuin korkeakoulun kautta.
Hyvä viesti, kiitos. Juuri näin olen sanonut itsellenikin usein. Jostain kumman syystä se unohtuu aina, kun kysytään, että missä minä olen opiskellut. Ap
Ku-ka sul-ta tä-tä ky-syy?
Työhaastattelussa? Treffeillä? Muu, mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia päinvastaiseksi. Ole ylpeä siitä, että koulutuksen puutteesta huolimatta olet ollut kyllin fiksu saadaksesi itsesi siihen tilanteeseen missä olet nyt. Voit vastata kysymyksiin hymyillen, ja sanoa olevasi esimerkki siitä, että hyvään elämään on mahdollista päästä käsiksi muunkin kuin korkeakoulun kautta.
Ihmisille tulee heti mieleen että suhteilla päässyt. Eikä siinäkään sinänsä mitään pahaa mutta ei ehkä mikään ylpeilyn aihe.
Aikuislukio on ja sitten avoimeen yliopistoon. Selvästi alle ainoa tapa apn tulla onnelliseksi!
N47, aikuisena yliopiston käynyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia päinvastaiseksi. Ole ylpeä siitä, että koulutuksen puutteesta huolimatta olet ollut kyllin fiksu saadaksesi itsesi siihen tilanteeseen missä olet nyt. Voit vastata kysymyksiin hymyillen, ja sanoa olevasi esimerkki siitä, että hyvään elämään on mahdollista päästä käsiksi muunkin kuin korkeakoulun kautta.
Hyvä viesti, kiitos. Juuri näin olen sanonut itsellenikin usein. Jostain kumman syystä se unohtuu aina, kun kysytään, että missä minä olen opiskellut. Ap
Minusta tuossa tilanteessa tuollainen selittely juuri paljastaisi sen, että asia on itselle arka. Jos on hyvä itsetunto, voisi vain todeta, että en ole opiskellut, keskityin firman kehittämiseen. Tai kävi hyvä tuuri ja sain kehittyä työn kautta.
Minäkään en ole ylioppilas, mutta olen YTM. Kukaan ei kyllä koulutustani ole kysellyt paitsi työnhaussa. Itselläni on kaikenlaisia ystäviä: tohtoreita, ammattikoulun käyneitä, maistereita, yrittäjiä, eläkeläisiä ja siis vaikka mitä. Tuntuu turhalta tärkeydeltä puuttua jonkun kolutukseen, kyllä se käyttätyminen on tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia päinvastaiseksi. Ole ylpeä siitä, että koulutuksen puutteesta huolimatta olet ollut kyllin fiksu saadaksesi itsesi siihen tilanteeseen missä olet nyt. Voit vastata kysymyksiin hymyillen, ja sanoa olevasi esimerkki siitä, että hyvään elämään on mahdollista päästä käsiksi muunkin kuin korkeakoulun kautta.
Hyvä viesti, kiitos. Juuri näin olen sanonut itsellenikin usein. Jostain kumman syystä se unohtuu aina, kun kysytään, että missä minä olen opiskellut. Ap
Ku-ka sul-ta tä-tä ky-syy?
Työhaastattelussa? Treffeillä? Muu, mikä?
Mi-ten tä-mä tie-to vai-kut-taa vas-tauk-seen? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia päinvastaiseksi. Ole ylpeä siitä, että koulutuksen puutteesta huolimatta olet ollut kyllin fiksu saadaksesi itsesi siihen tilanteeseen missä olet nyt. Voit vastata kysymyksiin hymyillen, ja sanoa olevasi esimerkki siitä, että hyvään elämään on mahdollista päästä käsiksi muunkin kuin korkeakoulun kautta.
Hyvä viesti, kiitos. Juuri näin olen sanonut itsellenikin usein. Jostain kumman syystä se unohtuu aina, kun kysytään, että missä minä olen opiskellut. Ap
Minusta tuossa tilanteessa tuollainen selittely juuri paljastaisi sen, että asia on itselle arka. Jos on hyvä itsetunto, voisi vain todeta, että en ole opiskellut, keskityin firman kehittämiseen. Tai kävi hyvä tuuri ja sain kehittyä työn kautta.
No kun ei ole hyvä itsetunto, sehän tässä on. Miten asiaa voisi lähestyä kehittävästi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en kyllä arvostaisi ihmistä, jolla on älyä, mutta ei ole jaksanut, eikä jaksa opiskella.
Eli laiskuus syynä?
Ymmärrän, aikoinaan jouduin downshiftaamaan oikeastaan ennenkuin ura edes alkoi, tein valintoja, jotka kuitenkin nyt katsottuna ovat johtaneet minut onnelliseen elämään, tiedän, että vanhempani ajattelevat, että tuhlasin koulutukseni ja urani, eivät sano sitä ääneen mutta kertoilevat kyllä innoissaan kuinka se ja se menestyy.
Nyt lähihoitajana puhun ympäripyöreitä mitä olen ennen tehnyt, en halua ihmettelyä miksi olen tässä
Ja jostain syystä minulla on aina työvuoro kun lukion luokkani järjestää luokkakokousta, sisällä on kuitenkin silloin pieni epäonnistuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, en kyllä arvostaisi ihmistä, jolla on älyä, mutta ei ole jaksanut, eikä jaksa opiskella.
Eli laiskuus syynä?
Mitkä ominaisuudet sitten ovat arvostettavia ihmisessä paitsi koulutus? Vai onko koulutus kaikki kaikessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä avoin (yli)opisto.
Ei kouluja nyt. Työ vie paljon aikaa ja energiaa, minulla on paljon harrastuksia enkä halua luopua niistä. En juuri nyt tarvitse mitään opintoja niin paljoa, että kannattaisi aloittaa opiskeli. En aio hankkia mitään tutkintoa ainoastaan muita miellyttääkseni.
Jos joskus vaikka myyn yritykseni hyvään hintaan, voisin muuttaa aurinkorannalle ja suorittaa jonkun tutkinnon omaksi ilokseni etänä, mutta ei nyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en kyllä arvostaisi ihmistä, jolla on älyä, mutta ei ole jaksanut, eikä jaksa opiskella.
Eli laiskuus syynä?
Mitkä ominaisuudet sitten ovat arvostettavia ihmisessä paitsi koulutus? Vai onko koulutus kaikki kaikessa?
Monet ominaisuudet, mutta koulutus ja itsensä sivistäminen ovat itselleni hyvin tärkeitä. Suomessa on ilmainen / edullinen koulutus yliopistoissa tai avoimisssa yliopistoissa, ja älykäs aktiivinen ihminen janoaa tietoa ja haluaa oppia uutta. Toki kouluja on muitakin kuin yliopistot, mutta jotenkin epäilyttävää, jos joku on tehnyt hienon uran ilman koulutusta.
Tulee kyllä vaikutelma, että on päässyt eteenpäin joko suhteilla, reittä pitkin tai hyväveliverkoissa (esim. lestadiolaiset). Sellaista en arvosta, koska harvoin näissa on se lahjakkain tyyppi, joka on uraa noita reittejä pitkin luonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä avoin (yli)opisto.
Ei kouluja nyt. Työ vie paljon aikaa ja energiaa, minulla on paljon harrastuksia enkä halua luopua niistä. En juuri nyt tarvitse mitään opintoja niin paljoa, että kannattaisi aloittaa opiskeli. En aio hankkia mitään tutkintoa ainoastaan muita miellyttääkseni.
Jos joskus vaikka myyn yritykseni hyvään hintaan, voisin muuttaa aurinkorannalle ja suorittaa jonkun tutkinnon omaksi ilokseni etänä, mutta ei nyt. Ap
No siinä se: nauti kaikesta, mitä sulla on ja unohda muodolliset koulutukset. Tuskin niitä muut ajattelevat kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en kyllä arvostaisi ihmistä, jolla on älyä, mutta ei ole jaksanut, eikä jaksa opiskella.
Eli laiskuus syynä?
Mitkä ominaisuudet sitten ovat arvostettavia ihmisessä paitsi koulutus? Vai onko koulutus kaikki kaikessa?
Monet ominaisuudet, mutta koulutus ja itsensä sivistäminen ovat itselleni hyvin tärkeitä. Suomessa on ilmainen / edullinen koulutus yliopistoissa tai avoimisssa yliopistoissa, ja älykäs aktiivinen ihminen janoaa tietoa ja haluaa oppia uutta. Toki kouluja on muitakin kuin yliopistot, mutta jotenkin epäilyttävää, jos joku on tehnyt hienon uran ilman koulutusta.
Tulee kyllä vaikutelma, että on päässyt eteenpäin joko suhteilla, reittä pitkin tai hyväveliverkoissa (esim. lestadiolaiset). Sellaista en arvosta, koska harvoin näissa on se lahjakkain tyyppi, joka on uraa noita reittejä pitkin luonut.
Sivistyä ja oppia voi niin monella muullakin tavalla kuin virallisissa oppilaitoksissa. Jotenkin surullista, miten jäykkiä monien suomalaisten mielikuvitus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä avoin (yli)opisto.
Ei kouluja nyt. Työ vie paljon aikaa ja energiaa, minulla on paljon harrastuksia enkä halua luopua niistä. En juuri nyt tarvitse mitään opintoja niin paljoa, että kannattaisi aloittaa opiskeli. En aio hankkia mitään tutkintoa ainoastaan muita miellyttääkseni.
Jos joskus vaikka myyn yritykseni hyvään hintaan, voisin muuttaa aurinkorannalle ja suorittaa jonkun tutkinnon omaksi ilokseni etänä, mutta ei nyt. Ap
No siinä se: nauti kaikesta, mitä sulla on ja unohda muodolliset koulutukset. Tuskin niitä muut ajattelevat kuin sinä.
Kysymys kuuluu: Miten kehittää itsetuntoa niin, ettei tarvitsisi kokea epävarmuutta sen suhteen, ettei ole käynyt kouluja? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio ainakaan nyt kouluttautua. Käytän sen energian mielummin esim harrastuksiin. Ap
Eikö kannattaisi jos asia kerran vaivaa ja syö itsetuntoa? Varmaan vaikuttaa harrastuksiin ja uniinkin ja kehoon jos kivi painaa sydäntä vuosia ja vuosia. Odotat sitä, että voit todeta itsellesi olevasi liian vanha (mitä et ole koskaan). Mummoni luki ylioppilaaksi 70v
Ei itsetuntoa korjata tuolla logiikalla. Sama kuin kehottaisit jonkun kauneusleikkaukseen, jos he eivät pidä ulkonäöstään. Sen sijaan, että oppisivat hyväksymään itsensä.
Tai jos kehottaisi laihduttamaan, jos ei pidä pullukkana olemisesta tai jos kehottaisi salille, jos ei pidä heikkona olemisesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä avoin (yli)opisto.
Ei kouluja nyt. Työ vie paljon aikaa ja energiaa, minulla on paljon harrastuksia enkä halua luopua niistä. En juuri nyt tarvitse mitään opintoja niin paljoa, että kannattaisi aloittaa opiskeli. En aio hankkia mitään tutkintoa ainoastaan muita miellyttääkseni.
Jos joskus vaikka myyn yritykseni hyvään hintaan, voisin muuttaa aurinkorannalle ja suorittaa jonkun tutkinnon omaksi ilokseni etänä, mutta ei nyt. Ap
No siinä se: nauti kaikesta, mitä sulla on ja unohda muodolliset koulutukset. Tuskin niitä muut ajattelevat kuin sinä.
Kysymys kuuluu: Miten kehittää itsetuntoa niin, ettei tarvitsisi kokea epävarmuutta sen suhteen, ettei ole käynyt kouluja? Ap
Keskittymällä niihin hyviin puoliin/asioihin.
Hyvä viesti, kiitos. Juuri näin olen sanonut itsellenikin usein. Jostain kumman syystä se unohtuu aina, kun kysytään, että missä minä olen opiskellut. Ap