Päiväkodin työntekiää harmittavat asiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tiedotetaan ns spessuasioista kännykän kautta ja lisäksi tulee suullisestikin mainittua. Löytyy myös ns kuukausikalenteri ovesta jossa kunkin kuukauden jokainen toimintapäivä ja siinä mainittu mitä ns ohjelmassa.

Ja ap, minua nolottaa tuon listasi kohta 3&4, teet hallaa muille alan ihmisille, ainakin suurelle osalle, uskon ja toivon niin.

Tottakai vanhemmalla on oikeus kysyä lapsensa päivästä ja ihan joka päivä, se on huolenpitoa ja rakastamista! Ja voit olla varma, että meidän yksikössämme me myös kerromme päivästä ja todellakin muutakin kuin sen klassisen "ihan hyvä päivä ollut kiitti hei" joka on itseasiassa varsin aneeminen lausahdus vaikkakin toki tärkeintä se, että on ollut ns hyvä päivä eikä huono.

Ja tervehtiminen, puolin jos toisin, kuuluu peruskäytöstapoihin, se jos se jollakulla on mielestäsi "ylipirteätä" ei ole sinulta pois ja voisit vaikkapa miettiä, että miksi se kuulostaa siltä, onko se sinun korvissasi/mielessäsi vaiko kenties viesti jostakin muusta.

Ja btw, vanhempien ei tarvitse riisua kenkiään, ei edes sisäeteisessä lapsensa lokerolla käydessä, mutta ei varsinkaan siinä eteiseteisessä jossa kurakamat naulakoissa, kuivauskaapit jne.

Ne saa riisua, mutta ei ole pakko.

Minä laittaisin kohdaksi 3 vaatteiden nimeämättömyyden, klassinen ikuisuus ongelma ollut kaikki minun työvuoteni (19v) ja silloin siinä tilanteessa olisi tosiaankin muutakin tehtävää kuin etsiä VilleKaisan villasukkaa tai tumppua jne vol268.

Työkaveri soittaa 2-3 kertaa päivässä päiväkotiin miten hänen lapsella menee.

? Liittyy tekstiini miten?

Ja miksi hän tekee niin, onko lapsi juuri aloittanut hoidon ja kovin pienikin vielä? Vai onko lapsen hoitopaikka jotenkin erityisen kyseenalainen? Hän ei luota, että hommat hoituu eikä selvästikään luottamus lapsensa ryhmän kasvattajiin toimi.

Ottaisin asian puheeksi kys vanhemman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V

Varsinkin päiväkodissa voisi ihan hyvin vaikka eteisen oveen laittaa lappu tärkeästä tapahtumasta, niin sen näkisi lasta hakiessa.

Voi kuule! Yli 25v kokemuksella, MIKÄÄN tiedotus ei toimi aukottomasti! AINA on se yksi äiti joka kiukuttelee että MIKSI EI ole tiedotettu! "Siinä se on ovessa ja eteisessä ilmoitustaululla, naulakoilla on myös yksi ja eilen hakiessa kerrottiin...."

Koska mikään ei ole aukoton, niin ilmeisesti mielummin otatte sen, että ne 25 on unohtanut kuin että vain yksi unohtaa. No se on lähinnä teidän ongelma se.

Siis täh? Oli puhe siitä että aina YKSI unohtaa vaikka se ois kiveen hakattu!

Itseä ärsyttää

1. Räkäisen ja puolikuntoisen lapsen tuominen hoitoon. Siellä se sitten tartuttaa kaikki muut ja oikeesti säälittää katsoa sitä kun lapsi koittaa vain pärjätä mukana, vaikka oikea paikka ois oma kotisohva siinä kohtaa. Vanhemmat ei ymmärrä kuinka paljon raskaampaa on päiväkotipäivä versus kotipäivä.

2. Se että lapsia ei tuoda ajoissa aamupalalle, aamupiiriin tai retkelle jos näihin haluaa osallistua. Tai ei tulla eskariin ajallaan. Ei kouluunkaan mennä 30 min myöhässä ja koko ryhmää häiriten. Ja tottakai jokainen JOSKUS myöhästyy, mutta toisilla päivittäistä. Se on myös todella ärsyttävää jos lasta ei haeta kun hoitoaika loppuu vaan ollaan aina myöhässä.

Noin muuten, en tiedä ärsyttääkö hirveesti mikään muu vanhemmissa. Joidenkin kasvatustyylit on erikoiset ja asettaa välillisesti haastetta myös päiväkotityöhön, mutta se nyt vaan on osa työtä. Jotkut vanhemmat joskus vaatineet älyttömyyksiä. Mutta harvemmin niihin tarvii suostua.

Työnantajassa sen sijaan ärsyttää ihan älyttömän moni asia ja siksi olenkin ex-lastenhoitaja.

Aina näitä kuinka päiväkodin työntekijöitä ärsyttää tai harmittaa. Kyllä muakin ärsyttää ja harmittaa moni asia töissä joka päivä mutta en tee niistä aloituksia tänne.

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä kuinka päiväkodin työntekijöitä ärsyttää tai harmittaa. Kyllä muakin ärsyttää ja harmittaa moni asia töissä joka päivä mutta en tee niistä aloituksia tänne.

Miksi et? Kyllä monia kiinnostaa kuulla. Voi sitten pohtia sitä kautta myös omia ammattivalintojaan tms. Vertailla oman työn ärsytyksiin.

Vierailija kirjoitti:

1. Suomessa on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Silti monelle me varhaiskasvattajat olemme niitä vanhanajan "hoitotätejä". Lääkäriäsikään et kutsu puoskariksi joten miksi kutsut varhaiskasvattajaa hoitotädiksi?

2. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon pohjautuvaa toimintaa. Älä siis valita vasuista tai tunnekasvatuksesta.

3. Jokaisella lapsella on oikeus saada kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatetuksi tuleminen mm. parantaa lapsen koulumenestystä ja ehkäisee syrjäytymistä. Tämäkin on monelle lapsen vanhemmalle tuntematon asia.

4. Lapsilla on oikeudet. Vanhempana et voi vaatia meitä varhaiskasvattajia rikkomaan lastenoikeuksia tai itsekään et voi rikkoa niitä. Se että esimerkiksi loukkaat lapsen fyysistä koskemattomuutta pitelemällä lasta kiinni ei ole ok.

5. Lastensuojelu on lapsen parhaaksi. Älä siis katkeroitu, pidä mykkäkoulua tai uhkaa ottaa lapsesi pois varhaiskasvatuksesta jos teemme lapsestasi lasun. Jokaisella lapsella on oikeus kasvatussuositusten mukaiseen kohteluun myös kotona, ja jos toimit oikein niin sinulla ei ole lastensuojelun puolelta mitään pelättävää.

6. Päiväkoti on varhaiskasvatusyksikkö eikä mikään hoitopaikka. Kerro tämä myös lapsellesi. Ei ole oikein, että annat lapselle väärän kuvan siitä toiminnasta mihin hän osallistuu.

Vähän yli tuntuu menevän tämäkin näkemys. Meillä puhutaan kyllä päiväkodista, kun on paikan virallinen nimikin tyylin "Möttölän päiväkoti". Ensisijainen syy miksi lapsemme käy päiväkodissa on se, että saa hoitoa ja huolenpitoa meidän vanhempien työpäivän aikana. Pidän toki tärkeänä sitäkin, että oppii tärkeitä taitoja tulevaa koulutietä ja ylipäänsä elämää varten. Meidän päiväkodissa työntekijät puhuvat muuten itse itsestään hoitotäteinä ja siksi lapsikin saattaa niin sanoa. Itse olen puhunut heistä etunimellä tai aikuisena, jos en ole muistanut vieraamman työntekijän nimeä. Onneksi päiväkodin työntekijöiltä löytyy myös maalaisjärkeä ja osaavat esim. ottaa kierroksilla olevan lapsen syliin rauhottumaan tai kädestä kiinni vaikka kuinka olisi itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Ihan niin kuin me vanhemmatkin tarvittaessa toimimme. Hyvä päiväkoti onkin ollut kaikin puolin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otappa alusta uudelleen: Päiväkodin työntekiJää

-ja eteisessä saa kävellä kengät jalassa, sisäeteisessä ehkä ei.

Otapa sinäkin alusta uudelleen.

Puhekielellä "otappa", hyvä ystävä!

Miksi kommentoit aloittajan kirjoitusvirhettä, jos sinusta on ihan sama kirjoittaako väärin vai oikein?

Typerä hierarkia ärsyttää itseäni eniten. Yhdessä ryhmässä meillä on työvoimapulan vuoksi lähäri opena, ja se on selvästi noussut hänellä päähän. Ei voi esimerkiksi hakea uutta roskapussirullaa itse siivouskomerosta, koska se ei "kuulu hänen työnkuvaansa", joten jättää mieluummin siivoojalle heippalapun sinne komeroon, kuin ottaa sieltä sen rullan, mikä olisi vienyt vähemmän aikaa.

En tosiaan ole työssäni täydellinen ja pyrin huomioimaan perheet ja heidän erinäiset tilanteensa ja toiveensa. Toimin kahden kasvattajan ryhmässä, on päiviä jolloin kumpikaan meistä "vakkareista" ei ole töissä (esim. oma sairaus, lasten sairaus, vuosiloma, koulutus). Ihan yleisesti toivoisin perheiltä muutamaa asiaa:

- Nimikointi lapsen omalla nimellä. Vaatteet, tonttulakit, unilelut, aurinkolasit, myös lelut yms joita ei päiväkotiin "kuuluisi" edes tuoda. Sijainen ei voi millään tietää ryhmän lasten sisarusten nimiä, ei sukunimiä, ei serkkujen tai naapurien nimiä. Hyvä jos päivän aikana oppii muistamaan edes ryhmän lasten nimet (joita on muuten helppo tarkistaa vaatteiden nimikoinneista, jos sellaisia on).

- Hoitoaikojen varaaminen ajoissa, todellisen ja riittävän tarpeen mukaan. Poikkeuksista ilmoittaminen heti, kun niistä tietää.

- Erikoispäivät ja niiden muistaminen. Väittäisin kaikilla tämän päivän vanhemmilla olevan älypuhelin, jossa kalenteri, johon saa äänimerkilliset muistutukset juuri sellaiseen aikaan, että niihin ehtii vielä reagoimaan (esim. pakkaamaan eväät, kysymään Tärkeän ihmisen -päivään osallistujaa, laittamaan herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta lapsi ehtii bussiin jne). Me kuitenkin kerromme näistä useaan kertaan. Nämä asiat eivät ole meidän työntekijöiden huviksi, eikä teidän kiusaksi, vaan yleensä tosi merkityksellisiä asioita lapsellenne (niin hyvässä kuin pahassa).

- Lähdemme viikottaiselle retkelle klo 10. Yksi lapsi puuttuu, hänen hoitoaikavarauksensa alkoi jo yhdeksältä. Pitäisikö häntä jäädä odottamaan, poissaoloilmoitustakaan ei ole tullut? Pitäisikö meidän soitella kotiin ja kysyä, tuleeko lapsi mukaan ja jäädä odottamaan? Pitäisikö meidän käyttää aikaa viestin lähettämiseen ja kertoa, että olisi taas tämä retkipäivä ja suuntana X, tuotko lapsesi sinne vai päiväkotiin toiseen ryhmään? Sovi asiasta toisen ryhmän kanssa. Pitäisikö vain lähteä retkelle ja sopia asiasta toisen ryhmän kanssa, että myöhässä tulevan lapsen voi jättää heille? Tosi vaikeaksi menee toiminnansuunnittelu ja toteutus, jos ryhmässä on useampi tällainen perhe.

- Sairaan lapsen paikka on kotona, ei päiväkodissa. Lapsi voi olla sairas, vaikka kuumetta ei olisikaan.

Toki, päiväkoti on olemassa perheitä varten mutta työtä mekin teemme, emmekä pysty kaikkien 12 tai 24 pillin tahtiin tanssimaan.

Ja sitten on iso liuta yleisiä asioita, jotka työssä ja olosuhteissa on ihan pielessä. Juuri sain ärhäkän bakteeritartunnan tuuratessani toisessa ryhmässä, jättäen työparini työskentelemään päiväksi yksin. Lääkäri- ja lääkekuluihin meni yli satanen. Saman pöpön toin kotiin perheelleni, kaksi viikkoa lisää poissaoloa töistä, lisää lääkärikäyntejä ja lääkkeitä. Vaatteet menevät joka työpäivän jälkeen pyykkiin, ovat ties missä eritteissä ja liassa. Hyvätkään vaatteet eivät kestä käytössä kuin noin vuoden. Työvuorot saa tietää hyvällä tuurilla viikkoa aikaisemmin, samoin lomat. Vapaa-ajalla ilmoitellaan äkillisistä sairastumisista työkavereille ja selvitellään kuka tulisi aikaisemmin töihin tai venyttäisi päiväänsä pidemmäksi. Ylityökorvauksia et saa, vaikka esimiehen pyynnöstä jäät töihin suunnitellun työaikasi jälkeen, työaikapankkia ei ole eikä järjestelmä anna pitää puolikkaita vapaapäiviä. Joissain taloissa saat pitää lomasi jos saat itse hankittua sijaisen. Hoitajamitoitus pitäisi aivan ehdottomasti olla ryhmäkohtainen ja suhdelukujen pitäisi olla 1/4 tai 1/7 koko päivän ajan, ei vain sen noin 2h jolloin aamu- ja iltavuorolaiset ovat samaan aikaan töissä. Yhä useammalla lapsella hoitopäivät ovat tosi pitkiä. Palkkaus... En edes aloita.

Nämä nyt näin äkkiseltään tuli mieleen. Pidän kuitenkin työstäni, vaikka siinä monen monta epäkohtaa näenkin.

Olin sijaisena päiväkodissa ja ryhmän työntekijät eivät tervehtineet minua eivätkä kertoneet mitä minun pitäisi tehdä. Kysyessäni sain vaivoin vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan ole työssäni täydellinen ja pyrin huomioimaan perheet ja heidän erinäiset tilanteensa ja toiveensa. Toimin kahden kasvattajan ryhmässä, on päiviä jolloin kumpikaan meistä "vakkareista" ei ole töissä (esim. oma sairaus, lasten sairaus, vuosiloma, koulutus). Ihan yleisesti toivoisin perheiltä muutamaa asiaa:

- Nimikointi lapsen omalla nimellä. Vaatteet, tonttulakit, unilelut, aurinkolasit, myös lelut yms joita ei päiväkotiin "kuuluisi" edes tuoda. Sijainen ei voi millään tietää ryhmän lasten sisarusten nimiä, ei sukunimiä, ei serkkujen tai naapurien nimiä. Hyvä jos päivän aikana oppii muistamaan edes ryhmän lasten nimet (joita on muuten helppo tarkistaa vaatteiden nimikoinneista, jos sellaisia on). Se on vanhemman oma asia ehtiikö nimikoida, vai tyytyykö siihen, että joskus jotain häviää.

- Hoitoaikojen varaaminen ajoissa, todellisen ja riittävän tarpeen mukaan. Poikkeuksista ilmoittaminen heti, kun niistä tietää. Mikä helvetti tällainen nysvääminen on? Päivähoito varataan esim. 8-17 ja se on sen ja sen mukaan maksetaan eikä anneta mitään aleja, jos josku haetaankin jo kolmelta.

- Erikoispäivät ja niiden muistaminen. Väittäisin kaikilla tämän päivän vanhemmilla olevan älypuhelin, jossa kalenteri, johon saa äänimerkilliset muistutukset juuri sellaiseen aikaan, että niihin ehtii vielä reagoimaan (esim. pakkaamaan eväät, kysymään Tärkeän ihmisen -päivään osallistujaa, laittamaan herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta lapsi ehtii bussiin jne). Me kuitenkin kerromme näistä useaan kertaan. Nämä asiat eivät ole meidän työntekijöiden huviksi, eikä teidän kiusaksi, vaan yleensä tosi merkityksellisiä asioita lapsellenne (niin hyvässä kuin pahassa). Näitä tulee aivan hemmetin paljon, jos on useampi lapsi.

- Lähdemme viikottaiselle retkelle klo 10. Yksi lapsi puuttuu, hänen hoitoaikavarauksensa alkoi jo yhdeksältä. Pitäisikö häntä jäädä odottamaan, poissaoloilmoitustakaan ei ole tullut? Pitäisikö meidän soitella kotiin ja kysyä, tuleeko lapsi mukaan ja jäädä odottamaan? Pitäisikö meidän käyttää aikaa viestin lähettämiseen ja kertoa, että olisi taas tämä retkipäivä ja suuntana X, tuotko lapsesi sinne vai päiväkotiin toiseen ryhmään? Sovi asiasta toisen ryhmän kanssa. Pitäisikö vain lähteä retkelle ja sopia asiasta toisen ryhmän kanssa, että myöhässä tulevan lapsen voi jättää heille? Tosi vaikeaksi menee toiminnansuunnittelu ja toteutus, jos ryhmässä on useampi tällainen perhe. Jos muksu ei ole lähtöaikaan paikalla, hän ei lähde ja sitä ei kukaan jää arpomaan saati soittelemaan.

- Sairaan lapsen paikka on kotona, ei päiväkodissa. Lapsi voi olla sairas, vaikka kuumetta ei olisikaan.

Toki, päiväkoti on olemassa perheitä varten mutta työtä mekin teemme, emmekä pysty kaikkien 12 tai 24 pillin tahtiin tanssimaan.

Ja sitten on iso liuta yleisiä asioita, jotka työssä ja olosuhteissa on ihan pielessä. Juuri sain ärhäkän bakteeritartunnan tuuratessani toisessa ryhmässä, jättäen työparini työskentelemään päiväksi yksin. Lääkäri- ja lääkekuluihin meni yli satanen. Saman pöpön toin kotiin perheelleni, kaksi viikkoa lisää poissaoloa töistä, lisää lääkärikäyntejä ja lääkkeitä. Vaatteet menevät joka työpäivän jälkeen pyykkiin, ovat ties missä eritteissä ja liassa. Hyvätkään vaatteet eivät kestä käytössä kuin noin vuoden. Työvuorot saa tietää hyvällä tuurilla viikkoa aikaisemmin, samoin lomat. Vapaa-ajalla ilmoitellaan äkillisistä sairastumisista työkavereille ja selvitellään kuka tulisi aikaisemmin töihin tai venyttäisi päiväänsä pidemmäksi. Ylityökorvauksia et saa, vaikka esimiehen pyynnöstä jäät töihin suunnitellun työaikasi jälkeen, työaikapankkia ei ole eikä järjestelmä anna pitää puolikkaita vapaapäiviä. Joissain taloissa saat pitää lomasi jos saat itse hankittua sijaisen. Hoitajamitoitus pitäisi aivan ehdottomasti olla ryhmäkohtainen ja suhdelukujen pitäisi olla 1/4 tai 1/7 koko päivän ajan, ei vain sen noin 2h jolloin aamu- ja iltavuorolaiset ovat samaan aikaan töissä. Yhä useammalla lapsella hoitopäivät ovat tosi pitkiä. Palkkaus... En edes aloita.

Nämä nyt näin äkkiseltään tuli mieleen. Pidän kuitenkin työstäni, vaikka siinä monen monta epäkohtaa näenkin.

Työntekijää harmittaa. Harmittavat on väärä muoto sanasta.

Äitinä minua päiväkotiarjessa ärsyttää se höösääminen. Jos ei retki toteudu, niin kaipa ne jotain päivän mittaan keksivät tehdä. Jos lapselle ei tiistaina maistunut ruoka, niin olettaisin, että kotona maistuu. Ja jos häviää tumppu, niin sellaista se on, pitää ostaa uudet. Jos Ada lyö Idaa, niin kaipa ne katsovat, että niin ei käy toiste ja Adan vanhempien kanssa asiaa selvitellään. Päiväkodeissa on ihan samat työaikalait käytössä kuin muuallakin, lomat ilmoitetaan ajoissa ja taukoja pidetään. On omasta typeryydestä kiinni, jos suostuu näissä joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jää tiedotteita lukematta, kun wilma huutaa kolmen koululaisen tärkeitä ja ei niin tärkeitä asioita ja sitten vielä päiväkodin oma sähköinen tiedotus, koska paperilla ei mitään voi enää antaa. Näitä tärkeitä sitten yritän sieltä viestitulvasta etsiä ja välillä jää joku välistä 🤷

Varsinkin päiväkodissa voisi ihan hyvin vaikka eteisen oveen laittaa lappu tärkeästä tapahtumasta, niin sen näkisi lasta hakiessa.

Kerromme lapuilla ovessa, sähköisessä yhteydessä ja suullisesti. Vanhempi: Mikä retki? Mikä juhla ? En oo kuullut semmoisesta...kaikki eivät lue ,muista,kuuntele jne. Me toki saadaan päiväkotina moitetta sujumattomasta viestinnästä ja infosta. MITÄ ne odottaa joilla ei mene jakeluun tiedotukset? Oli kotona koululainen wilmoineen tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä minua päiväkotiarjessa ärsyttää se höösääminen. Jos ei retki toteudu, niin kaipa ne jotain päivän mittaan keksivät tehdä. Jos lapselle ei tiistaina maistunut ruoka, niin olettaisin, että kotona maistuu. Ja jos häviää tumppu, niin sellaista se on, pitää ostaa uudet. Jos Ada lyö Idaa, niin kaipa ne katsovat, että niin ei käy toiste ja Adan vanhempien kanssa asiaa selvitellään. Päiväkodeissa on ihan samat työaikalait käytössä kuin muuallakin, lomat ilmoitetaan ajoissa ja taukoja pidetään. On omasta typeryydestä kiinni, jos suostuu näissä joustamaan.

Voi kun sinunlaisiasi vanhempia olisi enemmän.

Vanhemmat usein tekevät näistä asioista tosi isoja.

Kysellään toiminnan perään, jokainen mustelma ja naarmu pitäisi tietää, siis mistä on tullut. Ja ne hävinneet hanskat yms muut nimettömät vaatteet, niitä sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa. Niinkun sitäkin mukaan otettua legoukkoa jossa ei ole nimeä ja mikä on päivän aikan mennyt hukkaan.

Joskus vanhemmat tuntuu kuvittelevan että ollaan siellä töissä aamusta iltaan, ja vain ja ainoastaan heidän pikku murustaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä minua päiväkotiarjessa ärsyttää se höösääminen. Jos ei retki toteudu, niin kaipa ne jotain päivän mittaan keksivät tehdä. Jos lapselle ei tiistaina maistunut ruoka, niin olettaisin, että kotona maistuu. Ja jos häviää tumppu, niin sellaista se on, pitää ostaa uudet. Jos Ada lyö Idaa, niin kaipa ne katsovat, että niin ei käy toiste ja Adan vanhempien kanssa asiaa selvitellään. Päiväkodeissa on ihan samat työaikalait käytössä kuin muuallakin, lomat ilmoitetaan ajoissa ja taukoja pidetään. On omasta typeryydestä kiinni, jos suostuu näissä joustamaan.

Voi kun sinunlaisiasi vanhempia olisi enemmän.

Vanhemmat usein tekevät näistä asioista tosi isoja.

Kysellään toiminnan perään, jokainen mustelma ja naarmu pitäisi tietää, siis mistä on tullut. Ja ne hävinneet hanskat yms muut nimettömät vaatteet, niitä sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa. Niinkun sitäkin mukaan otettua legoukkoa jossa ei ole nimeä ja mikä on päivän aikan mennyt hukkaan.

Joskus vanhemmat tuntuu kuvittelevan että ollaan siellä töissä aamusta iltaan, ja vain ja ainoastaan heidän pikku murustaan varten.

Itsehän te mahdollistatte tuollaisen juoksuttamisen juoksemassa niitä hanskoja hakemassa. Vastuu on vanhemmalla tietenkin samoin kuin jos antaa legoukon mukaan, niin ottaa riskin, että se häviää. Vanhemmalla on oikeus siihen, että lapsi saa asiallista hoitoa ja opetusta päivän aikana, mutta ei se sitä tarkoita, että vanhempaa pokkuroidaan selvittelemässä, että olisko liukumäessä tullut Petralle nyt pientä mustelmaa vai kiipelytelineessä.

Olipa tympeä ja pikkumainen lista, josta puolet vieläpä positiivisia asioita.

Tiedottamisesta. Ei oo itsellä lapsia, mutta oon joskus nähnyt päiväkodin kuukausitiedotteen. Aanelosen täydeltä tarinaa edellisen kuukauden aktiviteeteista, tulevista suunnitelmista, ja tekstin keskellä ihan samanlaisella fontilla maininta jostain tulossa olevasta naamiaispäivästä. Ei mikään tiedottaminen voi toimia näin! Luultavasti ne moneen kertaan ilmoitetut asiat pysyisi vanhemmilla paremmin mielessä, jos ne nousisivat esiin näistä infokirjeistä esim. alkuun erilleen koottuna tai vaikkapa eri värisellä tekstillä. Tai niin, että erikseen yksi lista tulevista erikoispäivistä (joihin liittyy esim. aikatauluja tai mukaan otettavaa tavaraa) ja muut kuulumiset erikseen.