Millä 2-v. pois vanhempien sängystä?
Eli meidän 2-v. poika nukkuu samassa huoneessa kuin me ja hiipii joka ikinen yö sänkyyn meidän väliin nukkumaan. Siinähän ei olisi mitään pahaa, jos sitten nukkuisi myös, mutta monesti homma menee isin potkimiseksi ja mun kaulan nipistelyksi. Oon ilmeisesti jotenkin unilelun asemassa pojalle ja joo, oma vika varmasti ja olis pitänyt puuttua asiaan jo 1,5 vuotta sitten, mutta siihen on omat syynsä, miksi näin ei käynyt ja eipä sille asialle enää mitään mahda.
Olisiko kenelläkään toimivaa vinkkiä, miten pojan saisi viihtymään omassa sängyssään? Iltaisin poika nukahtaa kyllä omaan sänkyynsä, mutta yöllä ei suostu sinne herättyään jäämään. Nukahtaa kyllä, jos joku istuu vieressä (iltaisin ei tätä kaipaa), mutta herää noin 10 min. kuluttua, jos ei vieressä enää istutakaan. Ja huutaa tietysti kuin leijona, jos ei päästetä meidän sänkyyn. (Jaksaa muuten huutaa ihan reippaasti parikin tuntia). Kaipaisin siis vinkkejä ja kokemuksia, koska tähän mennessä en ole vielä tavannut ketään, joka olisi onnistunut vastaavassa tilanteessa. Odotellaanko vaan, että lapselle kasvaa järki päähän vai auttaisiko ehkä omaan huoneeseen siirtäminen?
A.A. rv 18+1 ja ihan silmät ristissä taas
Kommentit (8)
Moi,
meillä on nyt semmoinen vaihe päällä että äidin ja isän sänkyyn ei tulla edes houkuttelemalla. Joskus kun olisi kiva yöllä rehata tyttö väliin ja jatkaa itsekin uniaan, mutta kun ei. Neiti kun vaatii herätessään aina vieressä makoilua, siirtyy itse reunaan ja nostaa peiton ja sanoo että äiti tuu tähän minun viereen. Vähän on paha asento semmoisessa pienessä juniorisängyssä... ja silti yleensä itse nukahdan siihen kuitenkin vähäksi aikaa. Onneksi tuli sentään ostettua 80 cm leveä lasten sänky!
Minusta tuntuu että tyttö on nyt tajunnut että tämä on hänen oma huoneensa ja valtakuntansa, ja siksi haluaa omassa sängyssäkin nukkua. Pitkän aikaa meillä oltiin vähintään puolet yöstä perhepetissä, joka oli hankalaa kun mulle jäi aina noin 1/10 sängystä kun neiti levitteli itsensä mun puolelle ja vaikka kuin siirteli aina siihen mun sängyn puoliskolle ja mun kaulaan kiinni. Miehelle jäi kyllä ihan hyvin aina tilaa. Nyt on myös muutama yö nukuttu ihan putkeen eli ei olla edes yhtä kertaa herätty yöllä, mikä on ihan uskomatonta. itse herään asiaa ihmettelemään joka yö :-)
En tiedä sitten vaikuttiko se kun ostettiin uudet muumilakanat, ne tuntuu ainakin olevan älyttömän ihanat... välillä joutuu tosin pestä valitettavasti... Yöheräilyn loppuminen on nyt myös sattunut samaan aikaan kun olen tehnyt niin että olen jättänyt hänen huoneensa oven kiinni (ei toki käyntilukkoon kuitenkaan) koko yöksi jotta huoneessa on melkein täysin pimeää (meillä kun tulee hieman valoa sisälle olohuoneen ikkunoiden kautta sisäpihan ulkovaloista). Pimeys ei näytä pelottavan, päinvastoin.
Meillä nämä asiat ovat aina olleet mystisiä mutta ainahan voi kokeilla tuota omaa huonetta ja sen mahdollisimman " omaksi" tekemistä, jos siitä olisi hyötyä.
t
titlu ja neiti 2 v 4 kk
mutta jos haluaa nukkua niin ne on vaan kannettava omaan sänkyyn takaisin systemaattisesti ja muutaman yön kuunneltava sitä huutoa ja kannettava sitä lasta kymmeniäkin kertoja. Kyllä ne sitkeimmätkin about 5ssä yössä uskoo, että jos mä tonne menen, niin takaisin ne tänne mut kantaa, ei kannata, taidankin kääntää kylkeä.
eipä siihen muu taida auttaa.
Siirrettiin sitten pojan sänky perjantaina omaan huoneeseen, kun erehtyi vastaamaan mun kyselyyni myöntävästi. Nyt on kolme yötä nukkunut siellä (käytävän toisella puolella vastapäätä meidän makkaria ja ovet auki) ja ollaan selvitty öistä yhdellä heräämisellä. Kun poika on herännyt, isi on käynyt sanomassa, että vielä on yö ja nukutaan vielä, johon poika on tyytynyt (!!!!!) ja jatkanut unia. (Siis ihan oikeesti!! Ei kyllä toimis, jos minä kävisin sanomassa). Toisena yönä isi jäi pojan huoneeseen ns. vierassängylle hetkeksi loikomaan, mutta muuten poika on nukkunut yksin.
Tuntuu kyllä aika oudolta mutta mukavalta tämä tapa nukkua. Voi tietysti olla ohimenevääkin vaan, kun pojalla on jäämässä päikkärit pois, joten on ehkä väsyneempi öisin kuin yleensä. Aamuisin on sitten kova hellistelyn tarve, kun ei ole äitiä nähnyt yöllä. Saapa nähdä alkaisiko tämä menemään jatkossakin tällä tapaa...
A.A.
Eli meillä keskimmäinen tyttö jossain vaiheessa että äidin ja isin väliin on päästävä ja 2.5 vuotiaana se tapahtui säännöllisesti joka yö, vaikka nukahti aina omaan sänkyynsä. Kun kolmas oli tulollaan, olin minäkin jo aivan epätoivoinen, että tila ei sängyssä enää riitä ja niin lopulta kaiken maailman tuloksettomien tarra/lelupalkinto-systeemien jälkeen petasin 2-vuotiaalle oman patjan meidän sänkymme viereen, jonne hän saa tulla kun pelottaa. Ja nyt 3.5 vuotiaana tulee edelleen lähes joka yö, eikä loppua ole näkyvissä. Toisaalta minun mielestäni saa tulla jos pelottaa, jossain vaiheessa taas yritetään houkutella neiti jäämään omaan sänkyyn.
eli teillä lapsi nukkuu JO samassa huoneessa, meillä nukkui isosiskon kanssa viereisessä huoneessa.
Suosittelen kokeilemaan miten onnistuu nukkuminen omassa huoneessa...
Meillä neiti 1v 8kk kyllä tulee omasta huoneestaan meidän väliin jos herää yöllä ja on tarpeeksi virkeä kävelemään...
Joskus saattaa vaan huudella noin 10 min et joku tulis hakemaan pois, mut jollei ketään tule niin jatkaa uniaan omassa sängyssään!!!
Meillä on myös nyt tullut eteen tämä ongelma eli meidän 2,5 vuotias on keksinyt että äitin ja isin sänky on paljon parempi kuin hänen omansa. Meillä nukahdetaan myöskin omaan huoneeseen omaan sänkyyn paijaamisen ja lukemisen jälkeen mutta viimeistään klo 2 yöllä hän herää ja huutaa oman huoneen ovella: ÄITIIIII, tuu hakemaan!! Ja loppu yö meneekin sitten potkiessa ja hyöriessä meidän sängyssä.
Esikoinen nukkuu yönsä aivan loistavasti omassa sängyssään, mutta tämä kuopus ei sitten millään. Pienempänä nukkui kyllä ihan hyvin niin pitkään kun sitten keksi että sieltä sängystä pääsee pois.
Meillä tämä homma pitäisi saada jotenkin ratkaistua kun helmikuussa syntyy sitten nuorimmainen niin emme tosiaankaan mahdu enää kaikki samaan sänkyyn.
Kiva jos joku on keksinyt jonkin hyvän keinon, kerrothan siitä meillä muillekin!
t.kolomonen rv 24+4
Juupa juu, kolomonen! Meillä myös seuraava tulossa, mutta vasta huhtikuun alussa, joten vähän enemmän aikaa äksätä tämän asian kanssa. Kerron kyllä, jos keksin ratkaisun :o)
Ja pöhkikselle: sitä ajattelin itsekin, että jospa oma huone auttaisi. Luulen kuitenkin ongelman olevan lähinnä siinä, että poika ei osaa nukahtaa yksin uudestaan ja seurauksena olis vaan se, että sitten sitä istutaan siellä pojan huoneessa huokailemassa keskellä yötä. (omassa sängyssä kun välillä ainakin saa torkahdettua :o) Meillä ei mitkään unilelutkaan toimi. Pehmoleluihin poika ei oo vielä innostunut ja tuttia/tuttipulloakaan ei oo koskaan käyttänyt, kun ei kelvannut vaikka tuputin(!), joten mietinkin sitä, että millä pojan saisi tuntemaan olonsa kotoisaksi omassa huoneessa... Voisi kyllä olla, että omassa huoneessa ei ainakaan heräisi meidän kuorsaamiseen, joten ehkä nukkuisi vähän paremmin...
Muita ideoita?
A.A.