Te jotka tiedätte että asuntoihinne näkyy sisään pimeällä
Ettekä pidä verhoja tms edessä.
Miten voisin oppia tuon saman mentaliteetin? Nimittäin olen tosi ahdistunut siitä ajatuksesta, että kuka tahansa voi halutessaan katsoa minua.
Onko teillä aina siistiä, nätit vaatteet päällä, istutte suorassa, ette katso mitään tyhmiä roskasarjoja? Vai miten?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen aina asunut kerrostaloissa asun nyt ensimmäistä kertaa paikassa, jossa on suora näköyhteys toiseen asuintaloon. Minusta on ihanaa että osa ihmisistä pitää aina verhoja auki. Ikkunat on lattiasta kattoon, joten siitä tulee jotenkin elokuvamainen ja eksoottinen tunnelma kun näkee ihmishahmojen liikkuvan. Säälin niitä jotka pitävät aina verhoja kiinni. Miten voi asua verhot kiinni.
Niin. Niin varmasti kun (päässäviiraaoikein ja kunnolla. ihmisellä? Ja sinullako myös.) fakta on.
Ihmisen elämä ei ole (EI.OLE!) mitään elokuvaa.
MENE! Mene (ihminen. 'hyvä/hullukin'.. sinä?) sitten ..ELOKUVA! -teatteriin.
Älä 'ole/leiki.tms' mitäänhullunhulluu.. hullua?!
(elä. ELÄ Normaalia elämää). Kiitos.
Minua ahdistaa olla täysin suljettujen verhojen takana. Osa verhoista on aina auki, jotta näen itse ulos.
Minusta on myös kauhean kodikasta, kun näen itse kadulla kävellessä sisään toisten koteihin. Ihmiset kävelemässä huoneesta toiseen, naureskelemassa ruokapöydässä, tiskaamassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokoelma huonekasveja, joiden takia täytyy päivisin olla verhot auki ja asun siis kaupungin keskustassa kerrostalossa. Rakastan kasvejani, mutta toisaalta ottaa päähän, että niiden takia olen enemmän näkösällä kuin oikeastaan haluaisin olla. Asia ei ole kuitenkaan elämää suurempi ongelma minulle.
Mulla on kasvit ikkunalaudalla (tai ne mitkä siihen mahtuu) ja verhot ulottuu lattiaan. Verhot voi sulkea ja kasvit jää kuitenkin verhojen taakse nauttimaan ulkoa tulevasta valosta ja myös kasvilamput jää verhojen taa eikä häiritse itseä.
Joo, tämä olisi hyvä tekniikka, jos olisi ne ikkunalaudat. Edellisessä asunnossa 50-luvun paksuseinäisessä talossa kaikki kasvit mahtui ikkunoille ja verhot kiinni, mutta tässä nykyisessä 80-luvun talossa ei ole ikkunalautoja ensinkään.
Mä en välitä.
Alasti en liiku, tai siis silloin kun liikun niin verhot on kyllä edessä, mutta muuten on ihan sama vaikka joku näkisi mitä katson telkkarista tai miten siistissä/sotkuisessa kodissa istun milloin missäkin ryhdissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin maksaa suuren summan siitä, että voisin olla kotonani ja puuhailla pihalla ilman, että aivan koko ajan tuntuu siltä, että joku tuijottaa. Se ahdistaa ihan hirveästi. Olen jopa miettinyt, että täyttääkö tämä fobian kriteerit. Ap
Entä jos vaan hommaat verhot?
No pointti oli tässä pystyä olemaan rennosti verhot auki tai ilman verhoja?
Opiskeluaikana olin kävelyllä talvi-iltana ja reitti meni erään yliopistollani opettavan tohtorin omakotitalon ohi. Olin aiemmillakin kävelyillä laittanut merkille, että siellä on aina verhot auki pimeälläkin, eli sisälle näkee ihan suoraan. No, tällä kävelyllä bongasin herra tohtorin istumasta sanomalehden äärellä, kaivamassa nenäänsä ja syömässä räkäänsä. Arvostukseni herra tohtoria kohtaan laski pysyvästi :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on niin kiinnostunut siitä että istun verkkarit päällä katsomassa telkkaria, niin suon hänelle sen ilon seurata sitä. :D
En tietääkseni tee mitään laitonta tai erityisen omituista kotonani, joten aivan sama jos joku vilauksen näkee. Ja en jaksa uskoa että joku näkisi vaivaa ja alkaisi asiakseen seuraamaan mun toimia.
Siitäkin voi juoruta: siellä se vaan istuu ja katsoo tv:tä kaiket illat.
Jos joku juoruaa siitä, mitä minä teen omassa kodissani vapaa-ajalla, niin miksi sen pitäisi jotenkin vaivata minua? Ei ole mun häpeä se, että joku seuraa mun elämää ja raportoi siitä muille.
nro 2
No kyllä se vielä sinun häpeäksesi kääntyy. Ehkä pahastikin. Ryhdistäydy.
Jos joku haluaa kurkistella elämäämme ikkunasta, ongelma on kyllä hänen päässään, eikä meidän asunnossamme. Joo, ei ole siistiä, aina, mutta meidän koti ja meidän tavat.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana olin kävelyllä talvi-iltana ja reitti meni erään yliopistollani opettavan tohtorin omakotitalon ohi. Olin aiemmillakin kävelyillä laittanut merkille, että siellä on aina verhot auki pimeälläkin, eli sisälle näkee ihan suoraan. No, tällä kävelyllä bongasin herra tohtorin istumasta sanomalehden äärellä, kaivamassa nenäänsä ja syömässä räkäänsä. Arvostukseni herra tohtoria kohtaan laski pysyvästi :'D
Sinun arvostuksesi laskee sitä enemmän, mitä useammalle tuon tarinasi kerrot.
Noniin, nyt on ulkona jo pimeää. Onko jollain verhot auki vielä??
Vemputan kikkeliä josta jatkan kyykyn kautta helikoptereihin ja liikesarja päättyy aurinkotervehdykseen jossa aurinko ei todellakaan paista. Loppuu se kyttääminen lyhyeen, tosin kytät saattaa käydä kylässä.
Ikkunat on asukkaita varten, pitää nähdä ulos sohvalla istuessa ja ruokapöydässä.
Ei haittaa, jos joku katsoo sisään. Ei varmaan jää työkseen tuijottamaan. Ollaan asuttu maan tasossa rivarissa ja paritalossa, nyt kolmas kerrostaloasunto 6. kerroksessa. Taloja vastapäätä, mutta ei ihan lähellä. Verhot kiinni vasta nukkumaan mennessä, aina auki muulloin.
Rivarissa yksi naapuri aina katsoi meidän keittiön kellosta ajan. Huomasin kerran, kun peruutti ja sitten jatkoi matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua olevansa kuin näyteikkunassa pimeällä. Iltaisin kun lenkkeilen puistossa niin läheisen kerrostalon ikkunoissa olen nähnyt nuorten naisten vaihtavan vaatteita. Kauniita neitoja tissit paljaana 🤗
M36
Oliko pahakin juttu, kehtasitko katsoa loppuun. Sinä olet nolo.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä asunnossa en aidosti ymmärtänyt, että sisään näkyy. Kerran sitten kaveri jäi asuntoon, kun kävin pihalla moikkaamassa toista, ja näin ensi kertaa miten hyvin sisälle näkyy vaikkei edes patsastelisi suoraan ikkunan edessä... Loppui alasti hengailu ja hankin paksut verhot. Hävettää.
Toinen hirvittävä ymmärryksen hetki oli, kun deitti esitteli kameraansa ja näytti, kuinka kauas sillä voi zoomailla. Erittäin pitkän matkan päästä näki sisään ihmisten ikkunoista ja erotti, mitä on ruokapöydässä. Olen aina ajatellut, että talot joiden ikkunoista periaatteessa on näkymä omiini, ovat periaatteessa niin kaukana ettei niistä näe mitään, mutta en ole ottanut lisälaitteita huomioon.
Ei kukaan voi olla ymmärtämättä, että pimeän aikaan sisällä olevat valot auttaa näkemään sisään.
Vierailija kirjoitti:
Voisin maksaa suuren summan siitä, että voisin olla kotonani ja puuhailla pihalla ilman, että aivan koko ajan tuntuu siltä, että joku tuijottaa. Se ahdistaa ihan hirveästi. Olen jopa miettinyt, että täyttääkö tämä fobian kriteerit. Ap
Kannattaa harkita terapiaa, se varmaan vapauttaisi.
Meille täytyy oikein tulla kurkkimaan jos halua nähdä sisälle. Ja joku jakkarakin ois hyvä.
Tykkään esitellä terhakoita tissejäni ja huoliteltua kiitorataani. Tiedän, että setämiehet kuolaa ohi kulkiessaan.
Työpaikan ikkunasta näkyy ulos ja ulkona on ikkunan kohdalla pimeää joten katselijaa ei huomaa. Ihmisten kävelyreitti kulkee ikkunan ohitse.
Siinä oppii olemaan kaivelematta nenäänsä.
No minä olen kauhea kyttä, rakastan kurkkia ihmisten ikkunoista sisään ohikulkiessani, mutta enpä ole koskaan mitään shokeeraavaa nähnyt. Ei niistä ikkunoista valitettavasti niin hyvin sisälle näe :/
Se jos näkee mahakkaan keski-ikäisen miehen rapsuttelevan pallejaan tai ohimennen paljaan tissin vilahtavan on vielä aika kaukana shokeeraavasta. Ja suurin osa kämpistä taitaa olla ainakin ikkunoiden tienoilta paremmassa siivossa kuin oma kämppäni.
Helpottaisiko yhtään myöntää, että harva meistä elää erityisen kiinnostavaa elämää? Mitä sitten, jos makaat usein neljä tuntia illassa sohvalla? Niin meistä moni muukin. Ja suurella osalla on jopa kaljatölkki kädessä tai käsi sipsipussissa.