Lue keskustelun säännöt.
Eroamisen vaikeus kun säälittää mies
04.12.2022 |
Olen koko elämäni kärsinyt siitä, että en pysty eroamaan. Olen ollut pitkään suhteissa, jotka eivät tyydytä. Ne ovat loppuuneet vasta, kun mies on jättänyt tai siihen, että on tapahtunut jotakin sellaista, että suhde ei voi jatkua, kuten muutto ulkomaille. Nyt haluaisin erota, mutta tuntuu etten kehtaa sanoa miehelle, että ei vaan nappaa. Minusta olisi kauheaa, jos mies olisi yksinäinen ja surullinen ja minä olisin siihen syypää. En kestä ajatella, että hän kärsisi. Tietenkin jos mies tekisi minulle jotain tosi pahaa, niin voisin lähteä, hyvästä syystä, mutta syy on vain se, että hänen kanssaan oleminen enemmänkin ärsyttää kuin miellyttää nykyisin. Pelkään sitäkin, että olisin sitten itse yksinäinen ja surullinen ja miettisin, että miksi jätin ihmisen, jota rakastin ja joka rakastaa minua. Olisi ihanaa löytää sellainen suhde, jossa tietäisi, että tämä on nyt tässä, mutta en usko että sellaista löytyy, kun aina on tämä sama olo kaikkien kanssa ollut.
Kommentit (14)
Kuuluu kupletin juoneen jättää toinen jos seurustelu ei maistu. Kyllä kaikkien pitää tämä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos miehellä menisikin hyvin?
Tiedän omasta kokemuksestani, että sekin ajatus on vaikea kestää.
Vierailija kirjoitti:
Sääli on sairautta.Olet itse läheisripuvainen.Pukotat tällä vain miestäsi selkään.En usko tarinaasi.Hyvää Joulun alusaikaa.
Mikset usko, ei tuo ole mitenkään harvinaista.
Olen ollut samanlainen.
Pitää vain ottaa asia puheeksi ja hoitaa se rakentavasti. Irrottautuu tilanteesta riippuen joko heti ja nyt, tai pehmeämmällä kaavalla. Kunhan ymmärtää eroavansa ja olla roikkumatta.
Olet törkeä jos jatkat "suhdetta" ihmisen kanssa jota kohtaan maitsemasi rakkaus loistaa poissaolollaan.
Mitä rakkautta se on ettei kestä olla ihmisen seurassa ja tuntee sääliä?
Olet ymmärtänyt koko rakkaus sanan aivan väärin.
Itse tein eroa lähes 10 vuotta suhteessa jossa en ollut onnellinen nimenomaan osin tuon vuoksi että pohdin miten mies pärjää.
Nyt erosta 5v ja kait se on jotenkin pärjäillyt.
Mutta en tiedä olenko itse tällä hetkellä sen onnellisempi. Toki huonon suhteen parisuhdeahdistus kadonnut, mutta erosta asti olen ollut ihan yksin, ei edes yhdenillanjuttua ole ollut. Ei tämäkään aina herkkua ole.
Mutta summa summarum: jos parisuhdeterapiakaan ei auta niin eroaisin. Onpahan sinakin ottanut askeleen eteenpäin ja antanut mahdollusuuden jollekin uudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli on sairautta.Olet itse läheisripuvainen.Pukotat tällä vain miestäsi selkään.En usko tarinaasi.Hyvää Joulun alusaikaa.
Mikset usko, ei tuo ole mitenkään harvinaista.
Olen ollut samanlainen.
Pitää vain ottaa asia puheeksi ja hoitaa se rakentavasti. Irrottautuu tilanteesta riippuen joko heti ja nyt, tai pehmeämmällä kaavalla. Kunhan ymmärtää eroavansa ja olla roikkumatta.
Tyyli on vapaa eroamisessa.
Pääasia että tekee sen silloin kun huomaa ettei ole enää paukkuja jatkaa koska ne tunteet ovat hävinneet johonkin.
Se on viimeinen kunnioitus tulevaa exää kohtaan.
Koska vaikka miten exceliin piirtää kaaviota kuinka hoidan tämän eron niin siinä on kaksi muuttujaa joista toinen on semituntematon, niin et vaan voi tietää miten se 50% yhtälöstä ottaa asian josta ei ole aiemmin puhuttu.
Kurjaa eroaminen on. Ja pakko tehdä kunnioituksesta ihmistä kohtaan jota kohtaan joskus oli paljon toiveita ja haaveita. Eikä saa olla pettynyt. Yrititte eikä siitä mitään tullut. Jotkut eivät ole koskaan edes kohdanneet ihmistä jonka kanssa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein eroa lähes 10 vuotta suhteessa jossa en ollut onnellinen nimenomaan osin tuon vuoksi että pohdin miten mies pärjää.
Nyt erosta 5v ja kait se on jotenkin pärjäillyt.
Mutta en tiedä olenko itse tällä hetkellä sen onnellisempi. Toki huonon suhteen parisuhdeahdistus kadonnut, mutta erosta asti olen ollut ihan yksin, ei edes yhdenillanjuttua ole ollut. Ei tämäkään aina herkkua ole.
Mutta summa summarum: jos parisuhdeterapiakaan ei auta niin eroaisin. Onpahan sinakin ottanut askeleen eteenpäin ja antanut mahdollusuuden jollekin uudelle.
Ja mä luulin olleeni tämän planeetan ainoa joka teki eroa sen kymmenisen vuotta koska... a,b,c,d - ÖÖ
Ero opetti minulle kun sen vihdoin sain tehtyä että:
sitä on vastuussa vain omasta tekemisestä.
Liian kauan kannattelin miestä joka ei ottanut koppia omasta elämästään. Eihän kukaan ulkopuolinen voi elää toisen elämää, ei millään.
Sinkku olen. Ei pariutumishaaveita. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattele ap näin: estät toimillasi miehen mahdollisuuden aitoon, rakastavaan parisuhteeseen.
Miksi vihaat miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saispa itsekin säälipesää joltain hoivaviettiseltä mammalta :3
Se on ap itsetutkistelun paikka kun kaikkien kanssa ollut sama juttu. Sun odotukset parisuhteesta ei vastaa sitä mitä oikeasti haluat eli valitset väärin seurasi. Et uskalla olla oma itsesi vaan yrität muokata itseäsi johonkin muottiin jonka kuvittelet olevan se täydellinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempihan se olisi miehelle että pääsisi eroon suhteesta jossa toinen ei halua olla. Eli et taida oikeasti ajatellakaan miehen kantaa.
No olisi hyvä, ettei ero tulisi miehell yllätyksenä. Avaa nyt edes vähän tilannetta ja tuntoja miehelle. Onhan se miehellesikin paremoi olla ykin, kun suhteessa jossa häntä ei haluta.
Sääli on sairautta.Olet itse läheisripuvainen.Pukotat tällä vain miestäsi selkään.En usko tarinaasi.Hyvää Joulun alusaikaa.