Lue keskustelun säännöt.
Haluaako nykyihmiset enää edes elinikäistä parisuhdetta?
Mies27
03.12.2022 |
Niin moni eroaa. Ja nainen on yleensä se joka eroaa, vaikka mies haluaisi jatkaa. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 80-90% avioeroista naisten aloitteesta.
Naiset jahtaa jotain elokuvarakkautta ja voivat erota, kun lapset jää erossa heille melkein aina (mikä on epäreilua) niin on vähemmän menetettävää ja se kannustaa tekemään eroja. Miehet haluavat yrittää lasten takia, koska tietävät että nainen vie lapset jos tulee ero. Yrittäähän sitä pitäisikin, mutta naiset ei halua yrittää
Olen miettinyt että onkohan uskovaisten piireissä naisia, joilla olisi jotain periaatteita vielä. Itse en vaan kovin usko noihin jeesusjuttuihin, tuntuisi hölmöltä alkaa sen takia etsiä uskovaista naista. Eikä nekään nyt varmuudella osaa sitoutua, mutta todennäköisyys voisi olla parempi.
Nykyihmiseltä puuttuu sitoutumiskyky, hedonismi on menny liian pitkälle kun ei tajuta sitä että suhde vaatii työtä eikä kaikki voi olla vaan onnellista hattaraa vuodesta toiseen
Kommentit (28)
Minä olisin halunnut mutta tiesin jo nuorena että minun mieheni pitäisi olla ulkomaalainen, kuitenkin ihan eurooppalainen,
en ole koskaan tuntenut mitään vetoa suomalaisiin miehiin,
en silti ole elänyt selibaatissa mutta en ole halunnut edes seurustella kun se olisi ollut pelkkää valhetta minun puolelta.
Ehkä vielä tapaan sen mieheni joskus, joku ukrainan sotaveteraani sopisi hyvin koska oma elämänikin on ollut täynnä väkivaltaa ja kauheuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailma on niin kertakäyttöistä, myös parisuhteet. Helpompi heivata heila ja ottaa uusi, kuin alkaa selvittämään suhteen epäkohtia. Mutta kun ne epäkohdat seuraa mukana, jos niitä ei käsittele! Itse haluan vanheta yhden ja saman tyypin kanssa, nainen olen ja 13 vuotta samaa parisuhdetta takana. El ap, toivoa on. Enkä ole uskovainen.
Minäkin luulin 13 vuoden kohdalla, että suhde on ikuinen. Ero tuli 20 vuoden kohdalla. Ex vain muuttui tympeäksi. Erohetkellä tajusin, että hänen rakkaus oli loppunut jo ajat sitten ja kohtelu oli sen mukaista. Sitten loppui minunkin rakkaus ja hain eron.
Kyllä kai se on vaan sopivasta kumppanista kiinni. Alkuhuuman kadottua monelle saattaa arki tuntua liian raskaalta vaikka siinä suhteessa ei olis mitään hyvin perustavaa laatua olevaa vialla. Ne erot tulee melko usein siinä 5-kympin iässä kun se väljähtynyt avioliitto tai suhde alkaa mietityttämään.
Näin ainakin itselläni, ja monella tutulla on käynyt samoin.
No, ei kai tässä muuta kun kolmannelle kierrokselle ja uutta matoa koukkuun. Nappaa syötiin jos on tarttuakseen, ja jos ei tartu niin ollaan sitten sinkkuna.
Mutta mikä tahansa ei enää kelpaa. Sen verran on kasvanut laatutietoisuus tässä vuosien varrella.
Miksi ihmisten pitäisi sitoutua johonkin sellaiseen, joka ei tuota ei heille nautintoa? Toisin sanoen, mitä vikaa hedonismissa on, ja miksi elämä ei voisi olla hattaraa?
SK kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi sitoutua johonkin sellaiseen, joka ei tuota ei heille nautintoa? Toisin sanoen, mitä vikaa hedonismissa on, ja miksi elämä ei voisi olla hattaraa?
Siitä seuraa vain turvonnut taikinanaama ja nopetutettu kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin. Ensimmäisestä liitosta olin todella onnettomasti naimisissa 14 vuotta. Tapasin mieheni 19 vuotiaana ja tein kaksi lastakin.
Kuvittelin et tällaista elämä on. Ei ollut väkivaltaa, ei liioin alkoholia. Tuolloin tulimme toimeen keskinkertaisesti, välillä paremmin ja välillä huonommin. Mieheni tosin pelasi aika hyvin meidän rahoja ja osteli kaikkea turhaa ja jätti maksamatta. Vaivoin sain pidettyä omat luottotietoni. Toisaalta ajattelin et kukaan ei ole täydellinen.
Elin jotkin typerät vaaleanpunaiset lasit päässä, en rakastanut, mutta koin jonkinlaista velvollisuutta selviytyä yhdessä.
Kun viimein tajusin erota, vietin 7 vuotta yksin ja ajattelin et en ikinä ota enää miestä vaivoikseni.
Tajusin että avioliitossani oli ollut pelaamisen lisäksi alkoholiakin, mutta se oli peitetty hyvin ja olin tottunut siihen et mies tissuttelee. Ex mieheni vajosi täysin pohjalle kun en enää kannatellut sitä.
Löysin uuden miehen pitkän yksinolon jälkeen ja olemme nyt olleet 4 vuotta naimisissa. Meillä ei ole ollut yhtään niin paskaa hetkeä koko tänä aikana, mitä minun edellinen liittoni oli ihan alusta saakka.
Jokaisella on omat juttunsa, minkä kanssa on opittava elämään jos aikoo yhdessä olla. Pitää suvaita ja tehdä kompromisseja, mutta muistaa myös oma elämä j omat haaveet.
Ei siis koskaan kannata elää huonossa parisuhteessa! Kannattaa erota jos kertakaikkiaan ei homma suju. Itseäni harmittaa menetetty nuoruus huonossa avioliitossa, mutta toisaalta ilman tuota kokemusta en ehkä osaisi arvostaa nykyhetkeä.
Minusta nyt ei oikein käy yhteen se, että naiset muka olisivat haluttomia ja kyvyttömiä sitoutumaan ja silti hankkivat lapsia ja vielä eron tullessa haluavat niiden huoltajuuden. Eihän mikään muu vaadi enemmän sitoutumiskykyä ja -halua kuin lapset. Niissähän sitä ollaan kiinni paljon tiukemmin ja lopullisemmin kuin puolisossa.
No jos ihastun johonkin nii haluan olla sen kanssa loppuelämäni.
Mutta jos paljastuukin siaksi, niin eihän siitä tule mitään.