Onko täällä muita ihmisiä joiden on hankalaa ystävystyä kenenkään kanssa ja siksi yksinäinen?

Täällä 👋

Olen ajautunut tilanteeseen monien muuttojen takia. Aikuisiällä on enää hankala ystävystyä.

En vain jostain syystä ystävysty. Olen pidetty työkaveri, mutta esim töistä en ole saanut ystäviä. Nyt parin vuoden sisään kolme työpaikkaa. Työssä, jossa olin 10 vuotta niin sainn bilekavereita ja edelleen porukalla tapaillaan joskus, mutta ei sellaista ystävää, jolle soittelisi ja kyläilisi. Itse olen vuosien aikana muutamalle soittanut. He eivät koskaan soitelleet takaisin. Paras ja ainoa ystäväni on 30 vuoden takaa.

Ystävystyn mutta lähelle on vaikea päästä, tonne sisimpään. Koko ajan se vaikeammaksi menee ja etäisyys kasvaa.

Ollut aina täysi mysteeri minulle.

Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa ja esim. kouluissa ja työpaikoilla löytänyt sen oman porukan.. Mutta syystä tai toisesta, kukaan ei melkein koskaan ole minuun yhteydessä vapaa-ajalla, vaikka edellämainituissa minun seuraan suunnilleen hakeudutaan.

Osasyy varmaan se että olen poistunut somesta kokonaan, mutta on minulla ihmisiä esim. WA'ssa ja Signalissa, siltikin aina tuntuu siltä että itse pitää lähestyä jos mitään haluaa.

Mene ja tiedä.

Tarvitseeko aikuinen muuta kuin seksuaalisuuden kautta olevaa, bestikset kuuluu nuoruuteen osana kasvamista.

Itsellä ei ole ollut tuota ongelmaan koskaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Saksasta Italiaan ja taas löytyi pian mukavia ihmisiä, muutaman kanssa syntyi ystävyys hyvin pian. Tykkään olla yksin ja asun yksin mutten ole koskaan ollut yksinäinen, olen ollut 24 v. leski. Tuttavia ja kivoja naapureita on lisäksi, joita tapailee ulkona liikkuessa ja joskus kahvitellaankin yhdessä. 

22-vuotiaana muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja ystävystyin yhden toisen opiskelijan kanssa. Se on viimeinen kerta, kun olen ystävystynyt niin, että uusi ystäväni ei ole kenenkään jo olemassaolevan ystäväni ystävä. Viimemainitulla tavalla olen kyllä aikuisiällä saanut useita hyviä kavereita ja ainakin yhden varsinaisen ystävän. Eli näinhän se on kuten monella muullakin elämänalueella että pää on vaikea saada auki, sen jälkeen on helpompaa. 

Jos pitäisi nyt alkaa tyhjästä etsimään ystäviä, niin vaikeaa se kyllä olisi. Ystävä-tinder olisi ehdoton, koska ongelma on mielestäni lähinnä siinä, että vain pienellä osalla aikuisista on ystävyyden suhteen haku päällä, ja näitä on vaikea tunnistaa/löytää. 

En jaksa pa*kanjauhamista ystävyyssuhteissa. Vuosien jälkeen tutustuin pariin vanhempaan naiseen. Hekin haukkuivat selän takana minua. Parempi olla yksikseen, en luota kehenkään muuta kuin itseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko aikuinen muuta kuin seksuaalisuuden kautta olevaa, bestikset kuuluu nuoruuteen osana kasvamista.

No eipä tässä ole kumpaakaan.

Juu kyllähän se masentaa välillä olla yksin, toisaalta siihen on jo tottunut ja välillä sitä haluaakin olla yksin mutta ei aina. En oikein osaa tutustua muihin, netissä on helppo kirjoitella mutta livenä hyvin vaikeata jos pitäisi syvemmin tutustua ja kaveerata.

Kun huomaa että kaikki ihmiset on täynnä paskaa niin ei sitä kiinnosta kauheasti edes ystävystyä. Niinkuin höpötetään sellaisia että kiva olla muka tekemisissä mutta sitten kuitenkin aletaan välttelemään. Tuntuu että kaikilla on käytös ja sanat täydessä ristiriidassa aina.

Up

On hankalaa kun ketään ei kiinnosta mun seura. Muilla on omat ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 👋

Olen ajautunut tilanteeseen monien muuttojen takia. Aikuisiällä on enää hankala ystävystyä.

Sama. Ja jostain syystä mun on vaikea ystävystyä samanikäisten naisten kanssa. Nytkin luulin löytäneeni ystävän, mutta se oli taas luuloa se. Uudet kaverit dumpataan heti kun löytyy esim uusi mies tms. Kaveeraan sitten vanhempien naisten sekä kaikenikäisten miesten kanssa. Tosin miesten suhteen saa aina olla vähän varuillaan... n39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko aikuinen muuta kuin seksuaalisuuden kautta olevaa, bestikset kuuluu nuoruuteen osana kasvamista.

No eipä tässä ole kumpaakaan.

Siitä on tehty painolasti että jokaisella kuuluisi olla myös sellainen muu sydänystävä kuin rakkaussuhteen myötä, ja ihmisiä suorastaan syyllistetään jos ei jollakulla ole, mistä mahtanee olla peräisin näkemys. Totta kai on hyväksi olla ihmiskontakteja ja mahdollisuus keskustella, mutta että tarvitsisi välttämättä jonkun arvioimaan elämäänsä, niin kuin ystävyyssuhteissa oletetaan, sehän on vallankäyttöä lähinnä tai ystävyyden varjolla haetaan vain apua ja palveluksia itselle. En oikein jaksa uskoa että ne aikuisikään päässeet joilla ei ole enää samalla tavoin kuin nuoruusaikoina hyviä ystäviä, olisivat jotenkin sen enempää viallisia kuin keskimäärin muutkaan. 

Tavallaan. Ihmiset tulevat varmaankin keskimääräistä useammin tekemään tavalla tai toisella tuttavuutta. Mutta aika harvoin jaksaa ihmisten ilmoille ja kanssakäymisetkin ovat osin raskaita, eikä suoranaisia sieluntovereita tunnu vastaan tulevan. Varmasti pitkäaikainen masennus on muokannut mielentilasta kaikkeen liittyen turhankin negatiivisen, mutta en kyllä halua miksikään ylipositiiviseksi hirnujaksi edes kehittyä. Ja älykkäitä ja teräviå juttuja ymmärtää lopulta harvat, lähinnä hulluna kai pitävät.

Ihan hyvin selviän, alan iskemään juttua bussipysäkillä, kaupan kassajonossa, kirjastossa, ulkoilulenkillä ja missä nyt joku ihminen tulee vastaan. Juttelen ihan niitä näitä, säästä, vuodenajasta, yleisistä asioista ja kumma kyllä tosi usein ihmiset jäävät juttelemaan kanssani. Joskus syntyy tosi hyviä ja pitkiä keskusteluja ja ihan ystävyyssuhteitakin. Rohkeasti vaan!

Luonnon eläimet korvaavat ihmisystävät.

Minulla oli aina koulussa ja opiskellessa normaalisti ystäviä ja ekoista työpaikoista sain kavereita myös. Sitten tuli pari muuttoa ja työ jossa on muutama työkaveri joista ei ole ystäviksi. En ole saanut uusia ystäviä ehkä 15 vuoteen ja vanhat asuu kaukana. Harrastuksia olen kokeillut ja nettiäkin, ei ketään joka olisi kiinnostunut seurastani. Ikävöin sitä hauskuutta mitä ystävät tuovat ja sitä että ollaan kiinnostuttu toisen asioista puolin ja toisin. Se keventää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko aikuinen muuta kuin seksuaalisuuden kautta olevaa, bestikset kuuluu nuoruuteen osana kasvamista.

No eipä tässä ole kumpaakaan.

Siitä on tehty painolasti että jokaisella kuuluisi olla myös sellainen muu sydänystävä kuin rakkaussuhteen myötä, ja ihmisiä suorastaan syyllistetään jos ei jollakulla ole, mistä mahtanee olla peräisin näkemys. Totta kai on hyväksi olla ihmiskontakteja ja mahdollisuus keskustella, mutta että tarvitsisi välttämättä jonkun arvioimaan elämäänsä, niin kuin ystävyyssuhteissa oletetaan, sehän on vallankäyttöä lähinnä tai ystävyyden varjolla haetaan vain apua ja palveluksia itselle. En oikein jaksa uskoa että ne aikuisikään päässeet joilla ei ole enää samalla tavoin kuin nuoruusaikoina hyviä ystäviä, olisivat jotenkin sen enempää viallisia kuin keskimäärin muutkaan. 

Toi on muuten ihan totta. Ihme suorituspaineita luodaan jopa ystävyyssuhteisiinkin nykyään