Lue keskustelun säännöt.
Siinä vaiheessa, kun ekaluokkalainen huo*itteli välintuntivalvojaa koulun pihalla, päätin irtisanoutumisestani.
03.12.2022 |
Tuohon mennessä olin siis jo kuullut, vaikka ja mitä törkyä työskentelyni aikana, mitä koulussa olin ollut, mutta tuo oli se viimeinen niitti ja ilmoitin irtisanoutumisestani enkä ikinä enää palaa alalle. Enkä ole edes opettaja.
Kun itse kävin koulua, siitä ei ole edes niin kauaa aikaa, olen syntynyt 1992 ei meno ollut tällaista kouluissa, vaikka toki aina oli oppilaita, jotka isottelivat ja yrittivät hyppiä silmille, mutta siitä tuli sanktioita - oikeasti eikä vain puhuttu. Opettajia kunnioitettiin ja esimerkiksi rehtorin puhutteluun joutuminen toimi vielä pelotteena, sinne ei kukaan halunnut joutua. Nykyään, jos ala-astelaista uhkaisi samoin rehtorilla, tämä nauraisi sulle päin naamaa.
Syvin kunnioitukseni teille, jotka kaikesta huolimatta jaksatte tuota sirkusta edelleen päivästä toiseen.
Kommentit (55)
Sympatiat ovat vahvasti opettajien puolella, jotka joutuvat työskentelemään levottomissa luokissa - joka arkipäivä - ilman työ- tai oppimisrauhaa oppilailleen.
Yksi/muutama oppilas saa aivan vapaasti terrorisoida koko lukukauden,
makaamalla lattialla, juoksemalla pitkin luokkahuonetta, törkeästi ja pitkäkestoisesti kiusaamalla ja häiriköimällä muita, ilman, että opettajalle on jätetty mitään keinoja rajoittaa tai puuttua esim huuteluun ja häiriköintiin.
Eikä taida edes kannattaa yrittää ojentaa oppilastaan edes suullisesti tiukasti kehottaen rauhoittumaan.
Voi päätyä yksittäisen oppilaan/oppilasryhmän tarkoituksenhakuisen provosoinnin kautta älykännykän videokuvauksen kautta youtubeehen kaikken arvostelemaksi ihmiseksi,
joka on tilanteessa saatu näyttämään ammattitaidottomalta pelleltä jonka vihaista käytöstä vanhemmat kilpaa kauhistelevat.
Viisainta vaan irtisanoutua ja toivoa että jostain löytyy perinteinen koulu jossa on työrauha ja vähintään oppilaiden oppitunti alkaa jättämällä älykännykät pois yhdessä sovittuun säilytyspaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ekaluokalainen tiedä edes mitä h****a tarkoittaa. Todennäköisesti on kuullut sanan jostain ja toistaa papukaijana. Tuossa kohtaa olisi ollut hyvä kohta sille kuuluisalle ja kaivatulle kasvatukselle.
Erityisluokat takaisin ja perseilijät sinne. Saa normaalit lapset opiskella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokat takaisin ja perseilijät sinne. Saa normaalit lapset opiskella rauhassa.
Tarkkis luokat oli aikanaan hyviä, rauhoitti muita luokkia kun häiriköt oli siirretty sinne.
Kotoa se kumpuaa. Nykyään kaikki vastuu lapsen kasvattamisesta on sysätty kouluille. Ongelmatilanteissa syytetään koulua ja ehkä muita vanhempia. Lapsia tehdään ja sitten ne sysätään jo vauvoista lähtien päiväkotiin, sieltä kouluun ja harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen häiriköintiä suosiva kulttuuri on tullut tiensä päähän.
Osaltaan levottomuutta luokkiin ja kouluihin tuovat kyllä muualta tulleet oppilaat.
Jossain määrin kyllä, mutta pahin yksittäinen virhe oli tuoda kännykät ja muut lelut luokkahuoneeseen. Nyt lapset pelaavat ja katselevat videoita, eivät lue ja kirjoita ja kuuntele.
Ala-asteella tämä ei ole edelleenkään sallittua. Aloituksen lapsi oli ekaluokkalainen. Syy on jossain muussa kuin "kännykät luokassa"
"Koulu (opiskelu) on lasten työtä" opetettiin meille jo ekaluokalta aikoinaan.
Ajateltiin sen, että lapsi (oppilas) kykenee kurinalaiseen työskentelyyn ja ottamaan työskentelyohjeita vastaan opettajalta valmentavan häntä myös tulevaa (opiskelu- ja työelämää) varten. "Oppi on elämää ei koulu varten"-hoettiin.
Osassa kouluja opettajat alkoivat tehdä jo ekaluokista viihtyisiä "oppimisen oloshuoneita" sohvineen ja pehmotyynyineen, koska oppimisen tuli heidän mielestään olla ensisijaisesti "hauskaa" ja "iloinen asia".
Mikäpä siinä. Olisi hauska nähdä seurantatuloksia niiden luokkien opiskelijoiden uravalinnoista ja keskivertopärjäämisestä opinnoistaan. Eli, että oliko tuollaisen oppimisympäristön ratkaisu kenties hyvinkin hedelmällinen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisesta käytöksestä pitäisi tulla suoraan viikko pari arestia kasvatuslaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ekaluokalainen tiedä edes mitä h****a tarkoittaa. Todennäköisesti on kuullut sanan jostain ja toistaa papukaijana. Tuossa kohtaa olisi ollut hyvä kohta sille kuuluisalle ja kaivatulle kasvatukselle.
Niin. Itse olisin voinut tehdä ap:n tavoin jos joku lasten vanhemmista olisi haukkunut noin. Mutta 7-vuotias... ei ne edes tajua mitä tarkoittaa. Paljon isommillakin ala-astelapsilla on käsitteet oikeasti vielä naiivin hämäriä. Toistellaan vaan mitä isommat.
Ehkä ihan hyvä että ap lähtee alalta, jos lapsista menee noin kuppi nurin, tai ei ymmärrä millä tasolla ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ihmisten pahaolo muuttuu sukupolvien aikana syklimäisesti: jos oltiin joitakin vuosikymmeniä "psykopaatteja", seuraavaksi ollaan "narsisteja" yms. ...eli vähän räiskyvämpiä psykopaatteja?
Auktoriteetti, kunnioitus, tai alistus - ehkä se ei ole kadonnut. Ehkä se vain elää eri sukupolvissa eri kohdassa. Kun se ennen oli koulussa vain rehtorissa, nyt se on myös oppilaissa?
Silloin ongelma ei olisi auktoriteetin vastustaminen, vaan alistamisen tarve. (Orjakoulutus.) Kun oppilaiden kuritus lailla kiellettiin, alkoi käydä ilmi, että kunnioitus olikin ollut vain pelkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokat takaisin ja perseilijät sinne. Saa normaalit lapset opiskella rauhassa.
Tarkkis luokat oli aikanaan hyviä, rauhoitti muita luokkia kun häiriköt oli siirretty sinne.
Juu kyllä, oli 80-luvun ja 90-luvun vaihteessa meilläkin ihan näitä suomalaisia jonneja luokalla, jotka sai kaiken ihan sekaisin. Yksi otti pulpetin ja heitti ikkunasta ulos koulun pihalle kesken tunnin. Katosi sitten jonnekin tarkkikselle vuodeksi. Yritti tulla takaisin luokkaan myöhemmin, mutta ei siitäkään mitään tullut ja katosi taas. Yläasteella pojat kiusasi ruotsin opettajaa todella törkeästi niin, että tämä purskahti itekmään kesken päivän. Pienempi kaupunki kun oli, niin opettajan avioliitto-ongelmat oli kiirineet näiden poikien korviin, tai vanhempien korviin ja sitä kautta pojille.
Opettajia saatiin itkemään myös niin, että koko luokka meni esimerkiksi biologian luokan varastoon piiloon eikä suostunut tulemaan sieltä pois. Noh me kiltemmät sitten kyllä valuttiin sieltä istumaan pulpeteille. Säälin jo silloin opettajia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotoa se kumpuaa. Nykyään kaikki vastuu lapsen kasvattamisesta on sysätty kouluille. Ongelmatilanteissa syytetään koulua ja ehkä muita vanhempia. Lapsia tehdään ja sitten ne sysätään jo vauvoista lähtien päiväkotiin, sieltä kouluun ja harrastuksiin.
Siksi niissä laitoksissa pitääkin myös kasvattaa. Keppiä ja porkkanaa.
Olisiko äitinsä ammatti, joku onlyfans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun aikanani lapsi olisi huoritellut opettajaa, siinä olisi kyllä lätty lätissyt niin huolella, että pikkuhäirikkö olisi muistanut olla tekemättä toiste.
Integroituminen some,älylaitteet,vanhempien piittamattomuus ja välinpitämättömyys missä nuori esim luuhaa arki iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa se kumpuaa. Nykyään kaikki vastuu lapsen kasvattamisesta on sysätty kouluille. Ongelmatilanteissa syytetään koulua ja ehkä muita vanhempia. Lapsia tehdään ja sitten ne sysätään jo vauvoista lähtien päiväkotiin, sieltä kouluun ja harrastuksiin.
Ei todellakaan aina. Meillä ei kotona kiroiltu, mutta lapsi oppi kiroilemaan kuin merimies heti ekaluokan syksyn aikana. Eskari oli vielä erillään koulusta, mutta kun kouluun meni, niin täyslaidallinen heti..
Se ei todellakaan tule aina kotoa. Lapset ei kasva jossain tynnyrissä, on todella turhauttavaa syyttää aivan kaikesta vanhempia. Siis aivan kaikesta. Vanhemmathan eivät koulussa ole paikalla eikä pääse puuttumaan tilanteisiin, ja täytyy luottaa siihen että koulun aikuiset hoitaa kasvatuksen koulupäivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
"Koulu (opiskelu) on lasten työtä" opetettiin meille jo ekaluokalta aikoinaan.
Palkasta ei vissiin puhuttu mitään...!
Vierailija kirjoitti:
Ajateltiin sen, että lapsi (oppilas) kykenee kurinalaiseen työskentelyyn ja ottamaan työskentelyohjeita vastaan opettajalta valmentavan häntä myös tulevaa (opiskelu- ja työelämää) varten. "Oppi on elämää ei koulu varten"-hoettiin.
Ei mitään johtaja-ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Osassa kouluja opettajat alkoivat tehdä jo ekaluokista viihtyisiä "oppimisen oloshuoneita" sohvineen ja pehmotyynyineen, koska oppimisen tuli heidän mielestään olla ensisijaisesti "hauskaa" ja "iloinen asia".
Ergonomia on tärkeä. Kehittyvät selkärangat. Kovat tuolit ovat ehkä haitaksi kasvulle.
Ergonomia ei tietenkään korvaa opetustaitoa. Mutta on pieni kunnianosoitus, ja siten pois alistamisen mentaliteetista.
Vierailija kirjoitti:
Mikäpä siinä. Olisi hauska nähdä seurantatuloksia niiden luokkien opiskelijoiden uravalinnoista ja keskivertopärjäämisestä opinnoistaan. Eli, että oliko tuollaisen oppimisympäristön ratkaisu kenties hyvinkin hedelmällinen vai ei.
Asia lienee monimutkaisempi.
Meistä vanhemmista se luokan opiskelurauha lähtee. Jokainen korostaa omalle lapselleen, että koulunkäynti on tärkeää, opiskelu on tärkeää ja opettajaa on toteltava. Jatko-opintoihin haetaan arvosanojen perusteella ja koulussa pitää oppia, että pärjää myöhemmin työelämässä. Jos lapsi valittaa opettajasta, mene opettajan puolelle.
Jos Wilmaan tulee merkintä luvattomasta kännykän käytöstä oppitunnilla, niin takavarikoi puhelin viikoksi. Vanhemmat ovat sen opiskelurauhan peruskivi, jonka pohjalle luokan opiskelurauha perustuu.
Opettajan sanotaan olevan avainasemassa luokan opiskelumotivoinnin laadussa.
Tällä epäsuorasti syyllistetään sitä opettajaa,
joka saa taitamattoman opettajan leiman jos hänelle vaikkapa käy niin huono säkä, että saa luokan täynnä häiriintyneitä neanderthal-ihmisten tasolla olevien jälkeläisiä, eli oppilaita ,joiden vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa omien jälkeläisten käytös eivätkä he kunnioita koulua tai opettajakuntaa itsekään.
Kuitenkin siitä huolimatta, että opettajat nyt ovat aina olleet pascoja turhasta niuhottajia, niin käytöksen opettaminen omalle lapselle heidän mielestään kuuluu ensisijaisesti "kasvatusalan ammattilaisille".
Ensin päiväkodin hoitajille (kyllä niiden pitää pystyä opettamaan, siksihän ne on koulua käyneet ja palkkaa siitä saavat",
sitten koulun opettajille ja kouluavustajille (kyllä niiden pitää pystyä opettamaan, siksihän ne on koulua käyneet ja heille siitä palkka maksetaan).
Osaa vanhempia ei nykyään edes hävetä se, että oma pieni lapsi perceilee ihan vapaasti siinä omien silmien edessä haukkuen hoitajia/opettajia hu""iksi tai käyttäytyen törkeästi auktoriteettejä kohtaan.
Lapsen auktoriteetteihin kohdistamaa törkeyttä saatetaan jopa nauraa ylpeillen huvittavana vitsinä muille vanhemmille kuinka se meidän poika/tyttö sanoi suorat sanat ja näytti keskaria hah hah hah, siinä sitä opettajan naama venähti, tuli varmaan wilmaan viestiä...
Omaa lasta pidetään "koirana joka puree vanhemman puolesta".
Lapsen tulevaisuuden kustannuksella.
Monella lapsella jää esim hieno taito tai poikkeuksellinen lahjakkuus löytymättä kun huoltaja/vanhempi tekee kaikkensa silkalla tyhmyydellään ja henkisellä laiskuudellaan (mikä peilaantuu suoraan siihen ettei vaivauduta kasvattamaan omaa lasta kuinka ollaan).
Pilataan tällä tavoin oman lapsen orastava menestys joka jää huomaamatta lapsen törkeän käytöksen tai huo""telujen alle. Ennen sellaista lasta olisi pidetty äärimmäisen häiriintyneenä ja hänet olisi poistettu luokasta.
Ettei normilapset oppisi huonoja käytöstapoja,pelkäisi olla luokkahuoneessa tai menisi pilalle. Nykyään sopii häirikön vaikka vatsallaan maata kovaäänisesti vetun hooraa huutaen koko opetustunnin luokkahuoneen lattialla ja opettaja ei yksinkertasesti voi tehdä mitään muuta kuin kestää. Kuten oppilaatkin.
Ihan tutkimustenkin mukaan paperikirjalta oppiminen on nopeampaa ja syvällisempää. Siksi Opetushallituksen digi-innostus on niin kummallista. Se ei perustu tutkittuun tietoon.