Pidätkö itseäsi tavallisena?
Kommentit (19)
Standardi-ihminen täälläkin. Jopa omituisuuteen asti tavallinen. Täydellisen keskiverto.
Minulla on aina ollut taviksen identiteetti. Siitäkin huolimatta, että poikkean elämäntilanteeltani monessa mielessä taviksesta.
En ole. Olen teos kaikkine hyvine puoline ilman, että olisin narsisti.
En pidä.
Olen aina ollut se erikoinen ja kummallinen omine mielipiteineni. Olen aina erottunut joukosta mutta aina on ollut ystäviä jotka sopivat minun maailmankatsomukseeni.
En missään nimessä haluaisi olla tapetin värinen.
Olen varmasti liian kummallinen valtaosan mielestä, mutta sitten on ihmisiä joiden kanssa on heti synkannut, ja nämä ovat sitten yleensä niitä joita toiset pitävät vaikeina ja mahdottomina.
Pystyn täysin toimimaan yhteiskunnassa, mm. työelämässä. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja joudun sopeutumaan valtavan monenlaiseen kohtaamiseen ihmisten kanssa. Osaan pitää neutraalin työroolin.
En ole ilkeä enkä paha. Entoivo kenellekään mitään pahaa. En kuitenkaan halua sulaiutua harmaaseen massaan vain koska enemmistö sulautuu. Se sopii heille, ei minulle.
En, olen aina poikennut massasta. Mutta pystyn tarvittaessa esittämään melko tavallista.
Olin outo jo lapsena, kun muut keräs nukkeja mä keräsin kotiloita kotipihan nukketaloon. Vapautin ne myöhemmin sit luontoon, kun menin erehdyksissäni esittelemään näitä luonnon lahjoja naapurille ja sain pilkat päälle. Silloin jo tajusin, että on vaikeaa löytää samankaltaista seuraa.
Olen ihan tavallinen ja en tunne yhtään epätavallista ihmistä. Vai minkälainen ihminen on epätavallinen tai outo.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tavallinen ja en tunne yhtään epätavallista ihmistä. Vai minkälainen ihminen on epätavallinen tai outo.
Mietin samaa. Hyvin tavallista porukkaa tunnen minäkin. Ehkä epätavallinen olisi vaikka joku itseään syövä kannibaalimurhaaja tms.
Olen 99% tavallinen. Se 1% tekee musta spesiaalin, sen yhdistelmän asioita jotka tekevät minusta just minut. On kyllä tylsää olla näin tavallinen. Paitsi jos katsotaan maailmanlaajuisesti niin vaaleahiuksisia jolla on siniset silmät, on maailmassa vain 5% väestöstä. Tuosta näkökulmasta saatan olla vähän erikoisempi tyyppi, mutta en täällä Suomessa.
Ötökkälapsi kirjoitti:
Olin outo jo lapsena, kun muut keräs nukkeja mä keräsin kotiloita kotipihan nukketaloon. Vapautin ne myöhemmin sit luontoon, kun menin erehdyksissäni esittelemään näitä luonnon lahjoja naapurille ja sain pilkat päälle. Silloin jo tajusin, että on vaikeaa löytää samankaltaista seuraa.
Onko tuo jotenkin epätavallista? Ei minun mielestäni. Oma lapseni on kerännyt leppäkerttuja, pieniä sammakoita, karvamatoja ja vaikka mitä, enkä koskaan ajatellut hänen olevan outo.
Ihan peruspirkko.
Tosin juttelin jo lapsena lintujen kanssa ja minulla on aina ollut erityinen suhde metsään ja puihin sekä virtaavaan veteen
Äänestin että olen. Mietin että ehkä on olemassa kahdenlaisia ihmisiä:
1. Ihmisiä jotka ovat sellaisia kuin heidän elämänsä on heistä tehnyt, he ovat tulosta asioista jotka heille on tapahtunut. Ihmiset jotka viettävät aikansa "ihan vain eläen elämää". Eli tavalliset ihmiset.
2. Ihmiset jotka julistavat että he ovat "itse kehittäneet itsensä", he ovat "itse tehneet itsestään sellaisia kuin he ovat". Ihmiset jotka viettävät aikansa "suurella asenteella paatoksellisesti kehittäen itseään". Eli epätavalliset ihmiset.
En ole tavallinen. Mikään perusjuttu ei tunnu miltään. Haluan joka asiassa napsun verran parempaa. Olen pettynyt itseeni kun rahat ei aina riitä kuin tavisjuttuun. Jätän monesti jotain tavaraa kokonaan ostamatta, jos en saa riittävän laadukasta eli kallista irti. Olen usein joko tai ihminen. Parasta tai ei mitään.
Luulen, että olisi helppoa elää taviselämää. En vain kykene siihen tylsyyteen.
Erityisen tavallinen, olipa mikä tahansa niin pian se on kaikilla muillakin. Varmaan jokin standardi.