Mitä olisit mieltä parisuhdemielessä tällaisesta elämäntavasta?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ikäisesi ja sinkku, meillä olisi joitakin yhdistäviä asioita: minulla on ja on ollut löytökoiria. Luonnonsuojelu on minulle tärkeää ja pidän retkeilystä.

Mutta pidän myös matkustamisesta. Tiedän sen olevan ristiriidassa edellisen kanssa, mutta se onkin käytännössä lähes ainoa paheeni. Syön vegaanisesti, en shoppaile, lajittelen ja kierrätän. Teen hankintoja vain tarpeeseen ja käytän vaatteet ja kengät mahdollisimman loppuun saakka. En käytä kosmetiikkaa enempää kuin on töiden ja yleisen hygienian kannalta tärkeen (käytännössä: en meikkaa, mutta työtilaisuuksiin on joskus laitettava puuteria ja huulipunaa; en värjää hiuksia; en lakkaa kynsiä; ei tietenkään ole mitään ripsienpidennyksiä tms.). Sisälämpötila kotonamme (en siis tällä hetkellä ole sinkku, mutta vastaan siitä näkökulmasta jos olisin) on 17-19 astetta huoneesta riippuen (ulkoeteisessä on vain 13 C.)

Pidän mukavasta elämisestä ja siihen liittyy kulttuuri, ulkona syöminen ja maksulliset harrastukset. Asun nykyisin maalla enkä siksi käy usein ulkona syömässä, mutta kun asuin kaupungissa, kävin useamman kerran viikossa. Silloin kävin myös paljon elokuvissa, näyttelyissä, museoissa jne. Nykyisin harrastan em. asioita matkoillani. Minusta olisi ikävää, ellen voisi tehdä niitä yhdessä puolisoni kanssa.

Ja selvyyden vuoksi: Minusta on itsestäänselvää, että parisuhteessa (ml. mahdollinen avoliitto) on erilliset rahat. Yhteiset menot maksetaan 50/50. Muu omaisuus tai rahankäyttö ei kuulu toiselle millään tavalla. Toista saa tietysti hemmotella, mutta siihen ei ole mitään velvollisuutta. Itse vien puolisoni jälleen tulevana viikonloppuna hotellilomalle kotimaassa. Hotellihuone maksaa 375 euroa, minkä olen luvannut maksaa yksin. Bensat ja muut kulut maksamme puoliksi. Tämä on syksyn aikana viides kotimaanloma, jonka teemme ja jonka majoitukset minä maksan. Ihan vain siksi, että puolisoni on ollut korvaamaton apu siinä, että olen syksyn aikana saanut itse keskittyä töihini ja muihin tehtäviini.

Mutta en usko, että sinusta ja minusta tulisi paria.

Matkustelu ulkomaille saastuttaa niin paljon että tuolla muulla puuhastelulla ei ole mitään merkitystä.

Mahtaisiko sinulla olla muitakin paheita, kuten isohko asunto, auto, tms?

Tämä tuntuu olevan tyypillistä. Sastutetaan aivan helvetisti ja sitten jollain pikkujutuilla muka yritetään kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ikäisesi ja sinkku, meillä olisi joitakin yhdistäviä asioita: minulla on ja on ollut löytökoiria. Luonnonsuojelu on minulle tärkeää ja pidän retkeilystä.

Mutta pidän myös matkustamisesta. Tiedän sen olevan ristiriidassa edellisen kanssa, mutta se onkin käytännössä lähes ainoa paheeni. Syön vegaanisesti, en shoppaile, lajittelen ja kierrätän. Teen hankintoja vain tarpeeseen ja käytän vaatteet ja kengät mahdollisimman loppuun saakka. En käytä kosmetiikkaa enempää kuin on töiden ja yleisen hygienian kannalta tärkeen (käytännössä: en meikkaa, mutta työtilaisuuksiin on joskus laitettava puuteria ja huulipunaa; en värjää hiuksia; en lakkaa kynsiä; ei tietenkään ole mitään ripsienpidennyksiä tms.). Sisälämpötila kotonamme (en siis tällä hetkellä ole sinkku, mutta vastaan siitä näkökulmasta jos olisin) on 17-19 astetta huoneesta riippuen (ulkoeteisessä on vain 13 C.)

Pidän mukavasta elämisestä ja siihen liittyy kulttuuri, ulkona syöminen ja maksulliset harrastukset. Asun nykyisin maalla enkä siksi käy usein ulkona syömässä, mutta kun asuin kaupungissa, kävin useamman kerran viikossa. Silloin kävin myös paljon elokuvissa, näyttelyissä, museoissa jne. Nykyisin harrastan em. asioita matkoillani. Minusta olisi ikävää, ellen voisi tehdä niitä yhdessä puolisoni kanssa.

Ja selvyyden vuoksi: Minusta on itsestäänselvää, että parisuhteessa (ml. mahdollinen avoliitto) on erilliset rahat. Yhteiset menot maksetaan 50/50. Muu omaisuus tai rahankäyttö ei kuulu toiselle millään tavalla. Toista saa tietysti hemmotella, mutta siihen ei ole mitään velvollisuutta. Itse vien puolisoni jälleen tulevana viikonloppuna hotellilomalle kotimaassa. Hotellihuone maksaa 375 euroa, minkä olen luvannut maksaa yksin. Bensat ja muut kulut maksamme puoliksi. Tämä on syksyn aikana viides kotimaanloma, jonka teemme ja jonka majoitukset minä maksan. Ihan vain siksi, että puolisoni on ollut korvaamaton apu siinä, että olen syksyn aikana saanut itse keskittyä töihini ja muihin tehtäviini.

Mutta en usko, että sinusta ja minusta tulisi paria.

Matkustelu ulkomaille saastuttaa niin paljon että tuolla muulla puuhastelulla ei ole mitään merkitystä.

Mahtaisiko sinulla olla muitakin paheita, kuten isohko asunto, auto, tms?

Tämä tuntuu olevan tyypillistä. Sastutetaan aivan helvetisti ja sitten jollain pikkujutuilla muka yritetään kompensoida.

Tuntuu olevan tyypillistä ajatella mustavalkoisesti. Jos olet vihreä menet joka paikkaan jalan tai uimalla

Liity Vihreisiin. Kai niilki on sinkkuiltamia?

Vierailija kirjoitti:

30+ naiset jakautuvat seuraavasti:

80% Mukavuus/hemmottelunaiset

Nämä naiset haluavat arjen vastapainoksi mukavuuksia ja hemmottelua. Herkuttelu on yleensä tärkeää. Se kuinka paljon niitä halutaan, määrittyy todellisuudessa sen perusteella paljonko on saatavilla. Pienituloinen nainen voi sanoa että tavallinen arki on hyvä, mutta tilaisuuden tullen ei vastustaisi mukavuus/herkutteluelämäntapaa. Sillä ovatko vihreitä, porvareita, vasureita, persuja, tms ei ole merkitystä. Elämäntapa samssa rahatilanteessa on sama.

5% Suorittajanaiset

Yleensä bisnesihmisiä. Haluavat kilpailla ja saavuttaa asioita, osittain miehinen ajattelutapa. Vpaa-ajalla halutaan jotain tasokasta, eli huippupalvelua huippuravintolassa tms. Vaellusretken on tapahduttava toiselle puolelle maailmaa paikkaan jossa kaikki on isoa ja näyttävää.

5% Jännä-Jennat

Merkkilaukut, sekoilu, rikolliset miehet.

3% hippinaiset

Melko luontoystävällinen elämäntapa. Mieheltä ei edellytetä paksua rahapussia, mutta senkin edestä ahkeruutta ja osaamista jotta saadaan se unelmien hirsitalo jossa kaikki on idylliä.
2% seikkailijanaiset

Eivät niinkään välitä rahasta, mutta tykkäävät seikkailla ja nähdä maailmaa. Eivät pysy parisuhteessa.
5% Loput.

Osa täysin outoja, osa melko normaaleja, osa timantteja. Näistä löytyvät ne todelliset yksilöt.

Kiinnostaisi tietää mitä tuohon maagiseen 5% yksisarvisporukkaan oikeasti kuuluu, jos he kerta eivät ole kiinnostuneet matkailusta, eivät elä kuvailemaasi hippi-idylliä, eivät sekoile tai kuluta merkkitavaraan, eivät ole bisnesihmisiä eivätkä ole kiinnostuneita satunnaisista mukavuuksista ja hemmottelusta arjen vastapainoksi. Jos se ideaali on sellainen kotona viihtyvä nainen, joka haluaa elää vaatimattomasti vähällä, ei matkusta tai ole kiinnostunut varallisuuden kasvattamisesta ja jolle kelpaa samalla tavalla vaatimattomasti ja ehkä jopa köyhästi elävä kumppani, joka hippi-idyllistä poiketen ei ole erityisen ahkera tai tekevä, niin mikäs siinä. Kaipa kaltaisiasi miehiä pelottaa, jos naisella on minkäänlaisia omaasi suurempia päämääriä tai rahaa/työtä vaativia elämäntapoja.

Vähän enemmän odotin, kun otsikon luin.

Kuulostaa tylsältä. Entä jos heitätkin veivisi viikon tai viiden vuoden päästä? Olisitko onnellinen, että kituutit siihen saakka?

Minä en vaadi miestä maksamaan yhtään mitään minulle, mutta haluaisin, että hän pystyy innolla osallistumaan matkoille, leffaan, konserttiin jne... Elän tässä hekessä niin pitkälle kuin mahdollista. Pahan päivän varalle vain säästän, jos vaikka auto tarvii isompaa remppaa tai täytyy ostaa uusi huonekalu. Elämästä nautitaan nyt eikä eletä "sitten joskus" -mentaliteetilla, joka on kuivaa ja tympeää. Eikä sitä päivää edes välttämättä tule. Onneksi oma mies on samoilla linjoilla kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ikäisesi ja sinkku, meillä olisi joitakin yhdistäviä asioita: minulla on ja on ollut löytökoiria. Luonnonsuojelu on minulle tärkeää ja pidän retkeilystä.

Mutta pidän myös matkustamisesta. Tiedän sen olevan ristiriidassa edellisen kanssa, mutta se onkin käytännössä lähes ainoa paheeni. Syön vegaanisesti, en shoppaile, lajittelen ja kierrätän. Teen hankintoja vain tarpeeseen ja käytän vaatteet ja kengät mahdollisimman loppuun saakka. En käytä kosmetiikkaa enempää kuin on töiden ja yleisen hygienian kannalta tärkeen (käytännössä: en meikkaa, mutta työtilaisuuksiin on joskus laitettava puuteria ja huulipunaa; en värjää hiuksia; en lakkaa kynsiä; ei tietenkään ole mitään ripsienpidennyksiä tms.). Sisälämpötila kotonamme (en siis tällä hetkellä ole sinkku, mutta vastaan siitä näkökulmasta jos olisin) on 17-19 astetta huoneesta riippuen (ulkoeteisessä on vain 13 C.)

Pidän mukavasta elämisestä ja siihen liittyy kulttuuri, ulkona syöminen ja maksulliset harrastukset. Asun nykyisin maalla enkä siksi käy usein ulkona syömässä, mutta kun asuin kaupungissa, kävin useamman kerran viikossa. Silloin kävin myös paljon elokuvissa, näyttelyissä, museoissa jne. Nykyisin harrastan em. asioita matkoillani. Minusta olisi ikävää, ellen voisi tehdä niitä yhdessä puolisoni kanssa.

Ja selvyyden vuoksi: Minusta on itsestäänselvää, että parisuhteessa (ml. mahdollinen avoliitto) on erilliset rahat. Yhteiset menot maksetaan 50/50. Muu omaisuus tai rahankäyttö ei kuulu toiselle millään tavalla. Toista saa tietysti hemmotella, mutta siihen ei ole mitään velvollisuutta. Itse vien puolisoni jälleen tulevana viikonloppuna hotellilomalle kotimaassa. Hotellihuone maksaa 375 euroa, minkä olen luvannut maksaa yksin. Bensat ja muut kulut maksamme puoliksi. Tämä on syksyn aikana viides kotimaanloma, jonka teemme ja jonka majoitukset minä maksan. Ihan vain siksi, että puolisoni on ollut korvaamaton apu siinä, että olen syksyn aikana saanut itse keskittyä töihini ja muihin tehtäviini.

Mutta en usko, että sinusta ja minusta tulisi paria.

Matkustelu ulkomaille saastuttaa niin paljon että tuolla muulla puuhastelulla ei ole mitään merkitystä.

Mahtaisiko sinulla olla muitakin paheita, kuten isohko asunto, auto, tms?

Tämä tuntuu olevan tyypillistä. Sastutetaan aivan helvetisti ja sitten jollain pikkujutuilla muka yritetään kompensoida.

Eläminen saastuttaa, siitä ei pääse mihinkään. On eri asia asua sopivan kokoisessa asunnossa perheen kokoon nähden ja ajaa autolla pakolliset matkat jos autoa tarvitsee, kuin pröystäillä liian isossa asunnossa ja harrastaa huviajeluita ilman päämäärää. Ulkomaille voi sitäpaitsi matkustaa muutenkin kuin lentäen, vaikka kaikki matkustaminen päästöjä aiheuttaakin. Ei pidä olla noin mustavalkoinen ja syyllistävä, aiheutat itsekin kuluja ja päästöjä olemalla olemassa.

Täydellinen nainen. Jos vielä ymmärrät etteivät tunteesi ole automatisoituja totuuksia, niin en osaa kuvitella parempia lähtökohtia lopun elämää kestävälle suhteelle.

Itselleni ei ole niin olennaista, millainen elämäntyyli toisella on, koska parisuhdemielessä minusta ratkaisevaa on, synkkaako toisen kanssa, sopivatko persoonat, huumorintaju, arvomaailma ja ajattelutavat yksiin, ja ollaanko seksuaalisesti yhteensopivia. Ihan sama sitten, mitä toinen harrastaa tai missä asuu. Itse en halua muuttaa yhteen kuitenkaan, joten silloinhan on ihan sama, asutaanko samantyyppisessä asunnossa vai ei. 

Kuvauksesta puuttuu kokonaan sosiaalinen elämä: onko tärkeitä ystävät ja sukulaiset, politiikka, kulttuuri. Niillä saa väriä ja tunnelmaa elämään. Laulaisitko kuorossa, menisitkö roskatalkoisiin, luetko?

Itse pidän hemmottelusta, mutta en näyttääkseni muille. Hyvä illallinen ystävien kanssa, elävää musiikkia ja kullan kainaloon hyvälaatuisiin lakanoihin, jotka kyllä voivat olla kierrätetyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ikäisesi ja sinkku, meillä olisi joitakin yhdistäviä asioita: minulla on ja on ollut löytökoiria. Luonnonsuojelu on minulle tärkeää ja pidän retkeilystä.

Mutta pidän myös matkustamisesta. Tiedän sen olevan ristiriidassa edellisen kanssa, mutta se onkin käytännössä lähes ainoa paheeni. Syön vegaanisesti, en shoppaile, lajittelen ja kierrätän. Teen hankintoja vain tarpeeseen ja käytän vaatteet ja kengät mahdollisimman loppuun saakka. En käytä kosmetiikkaa enempää kuin on töiden ja yleisen hygienian kannalta tärkeen (käytännössä: en meikkaa, mutta työtilaisuuksiin on joskus laitettava puuteria ja huulipunaa; en värjää hiuksia; en lakkaa kynsiä; ei tietenkään ole mitään ripsienpidennyksiä tms.). Sisälämpötila kotonamme (en siis tällä hetkellä ole sinkku, mutta vastaan siitä näkökulmasta jos olisin) on 17-19 astetta huoneesta riippuen (ulkoeteisessä on vain 13 C.)

Pidän mukavasta elämisestä ja siihen liittyy kulttuuri, ulkona syöminen ja maksulliset harrastukset. Asun nykyisin maalla enkä siksi käy usein ulkona syömässä, mutta kun asuin kaupungissa, kävin useamman kerran viikossa. Silloin kävin myös paljon elokuvissa, näyttelyissä, museoissa jne. Nykyisin harrastan em. asioita matkoillani. Minusta olisi ikävää, ellen voisi tehdä niitä yhdessä puolisoni kanssa.

Ja selvyyden vuoksi: Minusta on itsestäänselvää, että parisuhteessa (ml. mahdollinen avoliitto) on erilliset rahat. Yhteiset menot maksetaan 50/50. Muu omaisuus tai rahankäyttö ei kuulu toiselle millään tavalla. Toista saa tietysti hemmotella, mutta siihen ei ole mitään velvollisuutta. Itse vien puolisoni jälleen tulevana viikonloppuna hotellilomalle kotimaassa. Hotellihuone maksaa 375 euroa, minkä olen luvannut maksaa yksin. Bensat ja muut kulut maksamme puoliksi. Tämä on syksyn aikana viides kotimaanloma, jonka teemme ja jonka majoitukset minä maksan. Ihan vain siksi, että puolisoni on ollut korvaamaton apu siinä, että olen syksyn aikana saanut itse keskittyä töihini ja muihin tehtäviini.

Mutta en usko, että sinusta ja minusta tulisi paria.

Matkustelu ulkomaille saastuttaa niin paljon että tuolla muulla puuhastelulla ei ole mitään merkitystä.

Mahtaisiko sinulla olla muitakin paheita, kuten isohko asunto, auto, tms?

Tämä tuntuu olevan tyypillistä. Sastutetaan aivan helvetisti ja sitten jollain pikkujutuilla muka yritetään kompensoida.

Tuntuu olevan tyypillistä ajatella mustavalkoisesti. Jos olet vihreä menet joka paikkaan jalan tai uimalla

Naisilla tuntuu olvan aina tämä "ei saa ajatella mustavalkoisesti".

Eli tehdään sitä mikä saastuttaa ylivoimaisesti eniten, ja sitten kun vähän puuhastellaan jätteiden lajittelun kanssa, kato ei se ole niin mustavalkoista.

Ja ei, ratkaisu ei ole mennä sinne ulkomaan mukavuuslomalle kävellen tai uimalla (toki niinkin voi tehdä), vaan että jätät kokonaan menemättä.

Piti ihan lukea kahteen kertaan kun säikähdin, että olenko kirjoittanut huomaamattani aloituksen. Voisin olla sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30+ naiset jakautuvat seuraavasti:

80% Mukavuus/hemmottelunaiset

Nämä naiset haluavat arjen vastapainoksi mukavuuksia ja hemmottelua. Herkuttelu on yleensä tärkeää. Se kuinka paljon niitä halutaan, määrittyy todellisuudessa sen perusteella paljonko on saatavilla. Pienituloinen nainen voi sanoa että tavallinen arki on hyvä, mutta tilaisuuden tullen ei vastustaisi mukavuus/herkutteluelämäntapaa. Sillä ovatko vihreitä, porvareita, vasureita, persuja, tms ei ole merkitystä. Elämäntapa samssa rahatilanteessa on sama.

5% Suorittajanaiset

Yleensä bisnesihmisiä. Haluavat kilpailla ja saavuttaa asioita, osittain miehinen ajattelutapa. Vpaa-ajalla halutaan jotain tasokasta, eli huippupalvelua huippuravintolassa tms. Vaellusretken on tapahduttava toiselle puolelle maailmaa paikkaan jossa kaikki on isoa ja näyttävää.

5% Jännä-Jennat

Merkkilaukut, sekoilu, rikolliset miehet.

3% hippinaiset

Melko luontoystävällinen elämäntapa. Mieheltä ei edellytetä paksua rahapussia, mutta senkin edestä ahkeruutta ja osaamista jotta saadaan se unelmien hirsitalo jossa kaikki on idylliä.
2% seikkailijanaiset

Eivät niinkään välitä rahasta, mutta tykkäävät seikkailla ja nähdä maailmaa. Eivät pysy parisuhteessa.
5% Loput.

Osa täysin outoja, osa melko normaaleja, osa timantteja. Näistä löytyvät ne todelliset yksilöt.

Kiinnostaisi tietää mitä tuohon maagiseen 5% yksisarvisporukkaan oikeasti kuuluu, jos he kerta eivät ole kiinnostuneet matkailusta, eivät elä kuvailemaasi hippi-idylliä, eivät sekoile tai kuluta merkkitavaraan, eivät ole bisnesihmisiä eivätkä ole kiinnostuneita satunnaisista mukavuuksista ja hemmottelusta arjen vastapainoksi. Jos se ideaali on sellainen kotona viihtyvä nainen, joka haluaa elää vaatimattomasti vähällä, ei matkusta tai ole kiinnostunut varallisuuden kasvattamisesta ja jolle kelpaa samalla tavalla vaatimattomasti ja ehkä jopa köyhästi elävä kumppani, joka hippi-idyllistä poiketen ei ole erityisen ahkera tai tekevä, niin mikäs siinä. Kaipa kaltaisiasi miehiä pelottaa, jos naisella on minkäänlaisia omaasi suurempia päämääriä tai rahaa/työtä vaativia elämäntapoja.

Tämä vastaus kertoo kaiken naisista.

Kun tavoitteena ei ole

- mukavuusmatkustelu

- kuluttaminen

- herkuttelu ja hemmottelu

- isompi ja laadukkaampi asunto

- urasuorittaminen ja varallisuuden hankkiminen

...naiset eivät tajua mitä elämä voisi olla. Naisia kiinnostaa mukavuudet, puitteet ja status. Ei mikään muu.

Esimerkiksi ap perustaa luonnonsuojelualueita. Sitäkö ei lasketa isommaksi päämääräksi, kun siinä ei pyritä hankkimaan kämppää arvoalueelta tai viiden tähden matkoja lomaparatiiseihin?

Entäs henkinen kehitys tai tiedon hankkiminen?

Ap kertoi toisessa ketjussa kirjoittaneensa historiallisia tapahtumia käsittelevän kirjan jonka julkaisi omakustanteena. Lasketaanko se tavoitteelliseksi toiminnaksi?

Entäs harrastukset ja niissä kehittyminen?

Hyväntekeväisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30+ naiset jakautuvat seuraavasti:

80% Mukavuus/hemmottelunaiset

Nämä naiset haluavat arjen vastapainoksi mukavuuksia ja hemmottelua. Herkuttelu on yleensä tärkeää. Se kuinka paljon niitä halutaan, määrittyy todellisuudessa sen perusteella paljonko on saatavilla. Pienituloinen nainen voi sanoa että tavallinen arki on hyvä, mutta tilaisuuden tullen ei vastustaisi mukavuus/herkutteluelämäntapaa. Sillä ovatko vihreitä, porvareita, vasureita, persuja, tms ei ole merkitystä. Elämäntapa samssa rahatilanteessa on sama.

5% Suorittajanaiset

Yleensä bisnesihmisiä. Haluavat kilpailla ja saavuttaa asioita, osittain miehinen ajattelutapa. Vpaa-ajalla halutaan jotain tasokasta, eli huippupalvelua huippuravintolassa tms. Vaellusretken on tapahduttava toiselle puolelle maailmaa paikkaan jossa kaikki on isoa ja näyttävää.

5% Jännä-Jennat

Merkkilaukut, sekoilu, rikolliset miehet.

3% hippinaiset

Melko luontoystävällinen elämäntapa. Mieheltä ei edellytetä paksua rahapussia, mutta senkin edestä ahkeruutta ja osaamista jotta saadaan se unelmien hirsitalo jossa kaikki on idylliä.
2% seikkailijanaiset

Eivät niinkään välitä rahasta, mutta tykkäävät seikkailla ja nähdä maailmaa. Eivät pysy parisuhteessa.
5% Loput.

Osa täysin outoja, osa melko normaaleja, osa timantteja. Näistä löytyvät ne todelliset yksilöt.

Kiinnostaisi tietää mitä tuohon maagiseen 5% yksisarvisporukkaan oikeasti kuuluu, jos he kerta eivät ole kiinnostuneet matkailusta, eivät elä kuvailemaasi hippi-idylliä, eivät sekoile tai kuluta merkkitavaraan, eivät ole bisnesihmisiä eivätkä ole kiinnostuneita satunnaisista mukavuuksista ja hemmottelusta arjen vastapainoksi. Jos se ideaali on sellainen kotona viihtyvä nainen, joka haluaa elää vaatimattomasti vähällä, ei matkusta tai ole kiinnostunut varallisuuden kasvattamisesta ja jolle kelpaa samalla tavalla vaatimattomasti ja ehkä jopa köyhästi elävä kumppani, joka hippi-idyllistä poiketen ei ole erityisen ahkera tai tekevä, niin mikäs siinä. Kaipa kaltaisiasi miehiä pelottaa, jos naisella on minkäänlaisia omaasi suurempia päämääriä tai rahaa/työtä vaativia elämäntapoja.

Tämä vastaus kertoo kaiken naisista.

Kun tavoitteena ei ole

- mukavuusmatkustelu

- kuluttaminen

- herkuttelu ja hemmottelu

- isompi ja laadukkaampi asunto

- urasuorittaminen ja varallisuuden hankkiminen

...naiset eivät tajua mitä elämä voisi olla. Naisia kiinnostaa mukavuudet, puitteet ja status. Ei mikään muu.

Esimerkiksi ap perustaa luonnonsuojelualueita. Sitäkö ei lasketa isommaksi päämääräksi, kun siinä ei pyritä hankkimaan kämppää arvoalueelta tai viiden tähden matkoja lomaparatiiseihin?

Entäs henkinen kehitys tai tiedon hankkiminen?

Ap kertoi toisessa ketjussa kirjoittaneensa historiallisia tapahtumia käsittelevän kirjan jonka julkaisi omakustanteena. Lasketaanko se tavoitteelliseksi toiminnaksi?

Entäs harrastukset ja niissä kehittyminen?

Hyväntekeväisyys?

Naiset ovat tässä asiassa putkiaivoisia.

Nainen haluaa mukavat oltavat ja elämyksiä itselleen. Ja se oli siinä. Nainen keskittyy itseensä.

Maailman uudistajat, rakentajat ja ideologiset ajattelijat ovat aina olleet miehiä. Naisajattelijoita on vähän, ja heistäkin enemmistöä on kiinnostaa lähinnä naisten etujen lisääminen.

Olen samanlainen. (Ja ei, en ole ankea ihminen, vaikka noilla spekseillä moni niin näköjään luuleekin.)

Parisuhdemielessä: minulla on puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30+ naiset jakautuvat seuraavasti:

80% Mukavuus/hemmottelunaiset

Nämä naiset haluavat arjen vastapainoksi mukavuuksia ja hemmottelua. Herkuttelu on yleensä tärkeää. Se kuinka paljon niitä halutaan, määrittyy todellisuudessa sen perusteella paljonko on saatavilla. Pienituloinen nainen voi sanoa että tavallinen arki on hyvä, mutta tilaisuuden tullen ei vastustaisi mukavuus/herkutteluelämäntapaa. Sillä ovatko vihreitä, porvareita, vasureita, persuja, tms ei ole merkitystä. Elämäntapa samssa rahatilanteessa on sama.

5% Suorittajanaiset

Yleensä bisnesihmisiä. Haluavat kilpailla ja saavuttaa asioita, osittain miehinen ajattelutapa. Vpaa-ajalla halutaan jotain tasokasta, eli huippupalvelua huippuravintolassa tms. Vaellusretken on tapahduttava toiselle puolelle maailmaa paikkaan jossa kaikki on isoa ja näyttävää.

5% Jännä-Jennat

Merkkilaukut, sekoilu, rikolliset miehet.

3% hippinaiset

Melko luontoystävällinen elämäntapa. Mieheltä ei edellytetä paksua rahapussia, mutta senkin edestä ahkeruutta ja osaamista jotta saadaan se unelmien hirsitalo jossa kaikki on idylliä.
2% seikkailijanaiset

Eivät niinkään välitä rahasta, mutta tykkäävät seikkailla ja nähdä maailmaa. Eivät pysy parisuhteessa.
5% Loput.

Osa täysin outoja, osa melko normaaleja, osa timantteja. Näistä löytyvät ne todelliset yksilöt.

Kiinnostaisi tietää mitä tuohon maagiseen 5% yksisarvisporukkaan oikeasti kuuluu, jos he kerta eivät ole kiinnostuneet matkailusta, eivät elä kuvailemaasi hippi-idylliä, eivät sekoile tai kuluta merkkitavaraan, eivät ole bisnesihmisiä eivätkä ole kiinnostuneita satunnaisista mukavuuksista ja hemmottelusta arjen vastapainoksi. Jos se ideaali on sellainen kotona viihtyvä nainen, joka haluaa elää vaatimattomasti vähällä, ei matkusta tai ole kiinnostunut varallisuuden kasvattamisesta ja jolle kelpaa samalla tavalla vaatimattomasti ja ehkä jopa köyhästi elävä kumppani, joka hippi-idyllistä poiketen ei ole erityisen ahkera tai tekevä, niin mikäs siinä. Kaipa kaltaisiasi miehiä pelottaa, jos naisella on minkäänlaisia omaasi suurempia päämääriä tai rahaa/työtä vaativia elämäntapoja.

Tämä vastaus kertoo kaiken naisista.

Kun tavoitteena ei ole

- mukavuusmatkustelu

- kuluttaminen

- herkuttelu ja hemmottelu

- isompi ja laadukkaampi asunto

- urasuorittaminen ja varallisuuden hankkiminen

...naiset eivät tajua mitä elämä voisi olla. Naisia kiinnostaa mukavuudet, puitteet ja status. Ei mikään muu.

Esimerkiksi ap perustaa luonnonsuojelualueita. Sitäkö ei lasketa isommaksi päämääräksi, kun siinä ei pyritä hankkimaan kämppää arvoalueelta tai viiden tähden matkoja lomaparatiiseihin?

Entäs henkinen kehitys tai tiedon hankkiminen?

Ap kertoi toisessa ketjussa kirjoittaneensa historiallisia tapahtumia käsittelevän kirjan jonka julkaisi omakustanteena. Lasketaanko se tavoitteelliseksi toiminnaksi?

Entäs harrastukset ja niissä kehittyminen?

Hyväntekeväisyys?

Naiset ovat tässä asiassa putkiaivoisia.

Nainen haluaa mukavat oltavat ja elämyksiä itselleen. Ja se oli siinä. Nainen keskittyy itseensä.

Maailman uudistajat, rakentajat ja ideologiset ajattelijat ovat aina olleet miehiä. Naisajattelijoita on vähän, ja heistäkin enemmistöä on kiinnostaa lähinnä naisten etujen lisääminen.

Naiselle isompi päämäärä on se että yritetään hankkia hienompi talo, nousta sosioekonomisessa hierarkiassa tai päästä kalliimmille lomamatkoille.

Se kun ap suojelee korvaamatonta luontoa jäkipolvia varten, on vain tylsää asketismia. Naiselle sellaiset onnistumiset eivät tuota iloa, koska nainen ei saa itse lisää hyötyjä tai mukavuuksia.

 

Mä elän noin, paitsi mulla on jo ne eläinsuojelun kautta hankitut lemmikit ja iso velaton asunto Helsingin keskustaajamassa. 

N 57

Vierailija kirjoitti:

Mä elän noin, paitsi mulla on jo ne eläinsuojelun kautta hankitut lemmikit ja iso velaton asunto Helsingin keskustaajamassa. 

N 57

Ai niin, en halua parisuhdetta. Elämääni sopii mies, joka piipahtaa silloin tällöin täyttämässä fyysiset tarpeeni. Tällainen mulla jo olikin, mutta laitoin sen ulos koska sillä ei heppi toiminut riittävän usein ja hyvin. Oli alkoholismiin taipuvainen, sellainen päivittäistissuttelija.

Anteeksi, mutta naurahdin vähän luonnonsuojelualueen perustamiselle. Mitä tuo tarkoittaa ja paljonko se maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta naurahdin vähän luonnonsuojelualueen perustamiselle. Mitä tuo tarkoittaa ja paljonko se maksaa?

No sehän hauskaa että jollain on hauskaa.

Luonnonsuojelualue tarkoittaa sitä että alueen luontoa turvataan, nyt ja tulevaisuudessa. Ei rakentamista, puiden kaatamista tai maa-aineksen ottamista. Alueen eläinlajien häiritseminen on kielletty. Metsästys on myös kiellettyä jos se vaarantaa suojeluarvot tai haittaa virkistyskäyttöä, niin kuin asia tyypillisesti onkin. Säännöt vaihtelevat alueittain, mutta pääpiirteittäin näin.

Minä olen rakentanut toiselle omistamalleni alueelle pitkospuut ja yksinkertaisen nuotiopaikan, koska alueella kulki valmiiksi polku jota paikalliset käyttivät. Crossipyörillä, moottorikelkoilla ja muilla pärisevillä laitteilla liikkuminen alueella on nyt kielletty.

No miten se tapahtuu?

Käytännössä ostat maa-alueen ja teet aloitteen sen rauhoittamisesta luonnonsuojelualueeksi. Päätöksen tekee ELY-keskus. Päätös riippuu monesta asiasta, kuten onko alueella ainutlaatuista luontoa tai onko sille jotain heidän mielestään tärkeämpää käyttöä, kuten asemakaavoitus tms.

Eli teoriassa yksinkertaista. Käytännössä vaatii kärsivällisyyttä, ja ostaessasi maa-alueen otat sen riskin ettei sen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi onnistukaan.

ap