Miten katkaista krooninen jännittäminen ja itsetarkkailu?

Terapiaan! Ja itseoppaaksi terveyskylä.fi: n ohjeet, löytyy netistä.

treenaa

Sun pitää nolata itteäs niin pitkään että ei enää kiinnosta.

Näet varmaan paljon samanlaista ympärillä, kun keskitytkin siihen.

Paskansin juuri alleni. Hirveä haju ja sotku.

Kannattaa hakeutua ihmisten pariin, joilla on ongelmia kuten fyysisesti sairaita tai vammautuneita ja ehkä unohtaa itsensä. Täytyy mennä jotenkin noin ehkä?

Suurimmalla osalla meistä on liiallista jännittämistä, mitä erilaisimmissa tilanteissa. Monilla se on esiintymisjännittämistä tai ihan vaan ihmisten kohtaamisen pelkoa. Tunnistan itseni esiintymisjännittäjäksi etenkin nuorempana, mikä oli hankalaa, sillä olen asianajaja ja uran alkuvaiheessa oikeudessa esiintyminen jännitti paljon. Tosin aikoinani, kun auskultoin ja olin käräjätuomarina sattui tilanne, mikä auttoi ja auttaa edelleen paljon. 

Istuin siis käräjätuomarin paikalla ja todella hermostuneena takeltelin sanoissani ja rullailin sillä tuolilla kaikkien edessä, kunnes yhtäkkiä... Hups... Tuoli lähti alta ja tipuin sen tuomarin edessä olevan pitkän pöydän alle rähmälleen ja hätääntyneenä yritin nousta ylös ja klops.... löin pääni täysillä pöytään ärräpäiden säestämänä. Sihteeri kumartui hysteerisesti nauraen pöydän alle ja auttoi mut ylös takaisin tuolille. Siinä päätäni pidellen yritin säilyttää "arvokkuuteni" viimeiset rippeet, kunnes katsoin asianajajia ja heidän päämiehiään ja kaikki yritti pidättää nauruaan. Repesin täysin ja totesin, että pidetäänpä 10 min tauko, jotta tuomari (=minä) käyn laittamassa laastarin otsaani ja hakemassa sen hukkaamani arvokkuuden, mikä näköjään unohtui työhuoneeseeni.... Siitä sitten jatkettiin istuntoa tauon jälkeen.

Tämän pitkän kertomuksen tarkoitus oli, että kaikesta selviää. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni tuon tunteen ja sen, että siitäkin selvisi. Nykyään käytän tuota voimavarana, sillä pahemmin tuskin voisi mennä :D

Propralilla.

Tiedän tunteen mutta onni, selvisin siitä.

Se ei tapahdu itsestään, itsellä meni siihen vuosia. Ammatillinen tyytyväisyys, mukava yhteisöllinen liikunta, kävelylenkit ulkona ja sen huomaaminen että kaikki on elämässä hyvin. Ei tarvitse olla yhtään enempää eikä vähempää. Nyt sielu on rauhallinen ja tyytyväinen.

Tee kaikkea mistä nautit, älä jumitu vaan puuhastele. Ruoanlaitto, siivoaminen... perusasiat on mukavia asioita kun ei tee niistä pakkopulaa. Kuuntele musiikkia lenkeillä ja kotona, isti hiljasuudessa vaikka kännykkää selaten. Rentoudu ja keskity kaikkeen muuhun kuin itseesi. Tarkkailu ja ahdistus jää päälle mutta siitä pääsee eroon. Jotkut asiat aiheuttaa ahdistusta, mutta älä mieti niitä. Ne on vain tunteita, ei yhtään enempää. Anna tunteiden olla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen mutta onni, selvisin siitä.

Se ei tapahdu itsestään, itsellä meni siihen vuosia. Ammatillinen tyytyväisyys, mukava yhteisöllinen liikunta, kävelylenkit ulkona ja sen huomaaminen että kaikki on elämässä hyvin. Ei tarvitse olla yhtään enempää eikä vähempää. Nyt sielu on rauhallinen ja tyytyväinen.

Tee kaikkea mistä nautit, älä jumitu vaan puuhastele. Ruoanlaitto, siivoaminen... perusasiat on mukavia asioita kun ei tee niistä pakkopulaa. Kuuntele musiikkia lenkeillä ja kotona, isti hiljasuudessa vaikka kännykkää selaten. Rentoudu ja keskity kaikkeen muuhun kuin itseesi. Tarkkailu ja ahdistus jää päälle mutta siitä pääsee eroon. Jotkut asiat aiheuttaa ahdistusta, mutta älä mieti niitä. Ne on vain tunteita, ei yhtään enempää. Anna tunteiden olla.

Kaipaisin ymmärtävää kumppania rinnalle. Yksinelossa jännityksestä ei voi kertoa toiselle ja jakaa kokemuksiaan, sitä jää piiloon ikäänkuin vaikka ei olisikaan absoluuttisesti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan! Ja itseoppaaksi terveyskylä.fi: n ohjeet, löytyy netistä.

Luin mielenterveystalon opasta ja totesin että olen koko ikäni sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa oireiden kuvauksen mukaan ja vältellyt ihmissuhteita joissa en voi luottaa muihin että hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Tämä on kapeuttanut elämää niin paljon että nykyään minua tämän sijasta tulkitaan olevan psykoottinen, sillä elämäni on niin kutistunutta (shrinked) että tolkku meinaa lähteä kanssaihmisten kanssa sillä olen tullut niin torjutuksi (kiusatuksi) heidän osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla meistä on liiallista jännittämistä, mitä erilaisimmissa tilanteissa. Monilla se on esiintymisjännittämistä tai ihan vaan ihmisten kohtaamisen pelkoa. Tunnistan itseni esiintymisjännittäjäksi etenkin nuorempana, mikä oli hankalaa, sillä olen asianajaja ja uran alkuvaiheessa oikeudessa esiintyminen jännitti paljon. Tosin aikoinani, kun auskultoin ja olin käräjätuomarina sattui tilanne, mikä auttoi ja auttaa edelleen paljon. 

Istuin siis käräjätuomarin paikalla ja todella hermostuneena takeltelin sanoissani ja rullailin sillä tuolilla kaikkien edessä, kunnes yhtäkkiä... Hups... Tuoli lähti alta ja tipuin sen tuomarin edessä olevan pitkän pöydän alle rähmälleen ja hätääntyneenä yritin nousta ylös ja klops.... löin pääni täysillä pöytään ärräpäiden säestämänä. Sihteeri kumartui hysteerisesti nauraen pöydän alle ja auttoi mut ylös takaisin tuolille. Siinä päätäni pidellen yritin säilyttää "arvokkuuteni" viimeiset rippeet, kunnes katsoin asianajajia ja heidän päämiehiään ja kaikki yritti pidättää nauruaan. Repesin täysin ja totesin, että pidetäänpä 10 min tauko, jotta tuomari (=minä) käyn laittamassa laastarin otsaani ja hakemassa sen hukkaamani arvokkuuden, mikä näköjään unohtui työhuoneeseeni.... Siitä sitten jatkettiin istuntoa tauon jälkeen.

Tämän pitkän kertomuksen tarkoitus oli, että kaikesta selviää. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni tuon tunteen ja sen, että siitäkin selvisi. Nykyään käytän tuota voimavarana, sillä pahemmin tuskin voisi mennä :D

Kiitos kun jaoit tuon kokemuksen :) 

t. jännittäjä oikiksen opiskelija

Ei ole pakko, tulee mieleen muutama joita voi halutessaan kokeilla erikseen tai yhdessä. Vaikka olisi tarkka ihminen, yrittää vähentää vaatimuksia itselleen ja joissakin tekemisissä - koska luultavasti menee muiden ylivaativien kriteerien mukaan. Silloin jopa imuroi ylitarkasti vuosikausia, että hankaa melkein lattiaa. Ei alkoholia, se voi lisätä tuota vaikka vain pari ottaisi. Onko lääkkeissä haittoja tai e-pilleri tms. Osa lääkkeistä lisää toistoja ja tarkkailuja. Toki saa buranan ottaa tms. jos tulee tilanteita. Onko arki liian stressaava, se voi lisätä neuroosimaista tarkkailua tai käytöstä. Teetkö itse suunnitelmasi elämässä tai vapaalla, ei joku pomo tai muu aikuinen. Onko liikaa ulkonäkövaatimuksia, että joka hetki pitää olla tosi hyvännäköinen? Sekin vaikuttaa yllättävän paljon tarkkailuun, että yrittää miellyttää monia tai jokaista. Ei voi miellyttää kaikkia koskaan vaikka olisi miten päin. Haukkujat taas kannattaa jättää. Onko ohjelmien kautta tai mediasta tullut kuva minkälaisia tavoitteita pitää saavuttaa tai miten olla? Jolloin pitäisi poistaa se "ohjelmisto" päästään ja laittaa tilalle aidompi ihmiskuva.

-Onko oikeanlainen niskaa tukeva tyyny, vaikka vaahtomuovi joka ei litisty tai pullistu väärään asentoon. Käveletkö joskus lenkkejä jotka voisivat auttaa, ei liian pitkiä. Onko ravintoaineita tarpeeksi, proteiini päivittäin ja vitamiinit, rauta, magnesium jne. Oletko jättänyt ikävät ihmissuhteet taakse, et ylläpidä niitä siis. Onko vanhempi ollut liian vaativa tai ope, pomo tms. Retorisia yleisiä kysymyksiä, eli ei tarvitse kertoa palstalla. Eteenpäin nuokkiva asento koneella ei hyvä, ergonomia kuntoon.

*muutama asia

Sori kirjoitusvirheet, näppiksessä ehkä joku vika tai sitten jokin lyhensi sanat välistä.

Iän mukana jännitys vähenee kun oppii miten eri tilanteissa tulee toimia. Mulla oli alkuun beetasalpaaja lääkitys oireita lieventämässä. Toimi ihan ok. Asioiden miettiminen etukäteen auttaa tosi hyvin, tosin jos et tiedä mitä tapahtuu niin sitten olisi hyvä että joku kokenut voisi käydä tilanteet läpi ennalta, jotta pystyt itse miettimään asiat useampaan kertaan.

Suosittelen todella Tiina Minayan Jännittäjän verkkokurssia. Olin luullut tienneeni paljon jännittämisen taustoista, mutta tuolla kurssilla opin valtavasti uutta. Kurssin hinta voi ensin tuntua isolta, mutta eipä terapiakaan ilmaista ole.

MDMA