Hienovarainen manipulointi suhteessa
Olen suhteessa miehen kanssa, joka vetää jokaisen tilanteen oman mielensä mukaisesti. Tyypillinen esimerkki: hän kysyy: Mennäänkö ravintolaan syömään ja kun ilostuneena sanon että mennään vaan, hän sanookin, että voitaisiin pyytää X:ää mukaan. X on joku hänen kaverinsa jonka kanssa en halua olla, enkä enää haluaisi lähteä ravintolaan, mutta joutuisin joka kerta nostamaan kissaa pöydälle: En halua olla kaverisi kanssa. Sama juttu siis myös muissa asioissa, ei liity hänen kavereihinsa vain. On tosi vaikea kuvitella että mies ei tee tätä ainakin puolittain tietoisesti. Järjestys on aina tämä. Ensin houkutus ja kun olen koukussa, tulee vasta loput informaatiot. Onko tämä jotain gaslightingia ja mistä se johtuu? Kun puhun tästä ystävilleni he sanovat että minun pitää olla jämptimpi rajojeni kanssa, mutta ei minulla ole koskaan ollut muiden ihmisten kanssa tällaisia ongelmia. Olen 27 ja mies 30.
Kommentit (27)
Saatko itse avattua suusi ja kerrottua miehelle, että "Ei, en halua, että kaverisi, josta en erityisemmin pidä, tule kanssamme ravintolaan syömään". Siis sanoitko mielipiteesi suoraan ja hän silti raahasi kaverinsa mukaan?
Sama matkasuunnittelman kanssa. Kerroitko, että kiva suunnitelma, mutta ei sisällä sitä mitä itse haluaisin. Voisimme yhdessä muokata sitä?
Nimittäin itselläni on kokemusta kumppanista, jolla ei ikinä ollut omaa mielipidettä mihinkään ja itse "jouduin" tekemään kaikki suunnitelmat ja kumppani kyllä tuli vikisemättä joka paikkaan, mutta voihan olla, että hänkin jälkikäteen palstoilla itki minun manipulointia.
Ei ton kanssa kannata jatkaa. Onko toisaalta tosi ihana ja hyvät hetket mahtavia?
Narsistin kanssa on monesti epämääräinen paha olo ja outoja kommunikointivaikeuksia. Kun asiaa yrittää purkaa järjellä, alkaa pitää itseään kohtuuttomana ja outona. Lue ketju Narsistin keskustelutyyli.
Tästä tuli mieleeni ex-mies, joka antoi minun ensin suunnitella ja tehdä valmisteluita esim. syömään kutsuttavien ihmisten varalta ja sitten juuri päivää tai kahta ennen ilmoittikin, että haluaa tilaisuuden vaikkapa eri tarjoiluidealla eli jos olin miettinyt vaikka brunssia, niin hänpä ymppääkin siihen aamuun yhteisen ulkoilun vieraiden kanssa ja sen jälkeenhän maistuisi kiva pitkään hautunut pataruoka, eikös vaan. Ei mitään brunsseja. Pidin tässä kyllä pääni, idea kun oli alunperin minun. Mutta näitä kaasuvalottajia ja hämmentäjiä on, erottaa tietysti pitää oleelliset ja vähemmän oleelliset sumutukset.
Kuulostaa siltä, että miehellä on jo oma ajatus tai vähintään alustava suunnitelma, kun jotain ehdottaa. Hän ei vain esitä koko omaa ajatusta kysyessä.
Vastaavasti ap olettaa, että suunnitelmat ovat vielä avoinna kysyttäessä, kun hän antaa suostumuksensa.
En näillä tiedoilla epäilisi manipulaatiota, vaan kommunikaatio-ongelmaa. Ap.n pitäsisi kaikkii miehen ehdotuksiin suhtautua niin, että mies on jo suunnitellut matkan tms. Eli kysyä tarkentavia kysymyksiä? Minne, miten, kenen kanssa, koska. Jos mies sanoo, ettei mitään ole päätetty, niin sitten kysyä, kuka päättää ja milloin päättää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ton kanssa kannata jatkaa. Onko toisaalta tosi ihana ja hyvät hetket mahtavia?
Narsistin kanssa on monesti epämääräinen paha olo ja outoja kommunikointivaikeuksia. Kun asiaa yrittää purkaa järjellä, alkaa pitää itseään kohtuuttomana ja outona. Lue ketju Narsistin keskustelutyyli.
Sekin on oleellinen osa manipulaatiota, että erityisesti niinä hetkinä kun alkaa olla vetsenterällä ja ajatella että ei tässä ole mitään järkeä, tajuaa manipuloija antaa siimaa ja yhtäkkiä toimiikin hetken aikaa järkevästi ja on huomioiva. Eihän kukaan jäisi tilanteeseen, jossa koko ajan ja alusta asti kohdellaan huonosti ja mitätöidään, joten toiminnan onnistuminen tarvitsee rinnalle silloin tällöin hyvää kohtelua.
Sillä myös manipuloija vähitellen ehdollistaa toista ajattelutapaan, että niin kauan kun tehdään manipuloijan mielen mukaan, kaikki on onnellista ja menee hienosti ja toisaalta ongelmat on sitten omaa vikaa ja ainoastaan toisen päässä. Valitettavasti, mitä pidemmälle tuossa mennään ja mitä enemmän toinen on menettänyt omaa tahtoaan, sitä vähemmän manipuloijan tarvitsee enää huolehtia toisen onnellisuudesta ja käyttäytyä hyvin, koska riski lähtemiselle on koko ajan pienempi.
Toisaalta manipuloija saa parhaat kiksit siitä, että toinen jo unohtaa huonon käytöksen, alkaa luottaa asioiden toimivan ja sitten jossain toiselle hyvin tärkeässä asiassa vedetään matto jalkojen alta.
Asiallista keskustelua aiheeseen liittyen olisi mielekästä saada, kiitos jos joku viitsisi kertoa kokemuksia vaikkapa.
Voi olla näinkin. Mutta aapeen kannalta, jos hän kuitenkin haluaisi jatkaa suhteessa, eli siinä on paljon hyvääkin, hän halunnee antaa tyypille reilun mahdollisuuden ennen kuin tuomitsee hänet toivottomaksi parisuhteeseen.
Ehkä miehen tapa kommunikoida on erilainen. Me emme tiedä asiasta kaikkea, vain aapeen näkemyksen. Miehen näkökulmasta voi olla, että ap ei ilmaise selvästi omia toiveitaan. Tai ehkä hän ei ymmärrä, että ap kokee joustavansa liikaa. Jos olisi ap, kertoisin asiat miehelle aiempaa painokkaammin, silti ystävällisesti. Jos se ei tehoa, sitten tekisin johtopäätökset.
Näissä on se ikävä tosiseikka, että valittaja ei ole lopulta valmis muuttamaan mitään: ei omaa kommunikointiaan, mutta ei myöskään eroamaan. Siksihän palstalla jatkuvasti valitetaan puolison käytöstä.
t. nimimerkki Itsellä otti 5 vuotta erota umpisurkeasta suhteesta