Kumppanini haluaa, että kaikki maksetaan kahtia. Mun tulot ovat noin 1200€ ja sen reilu 4000€

meillä on yhteinen tili, johon kumpikin maksaa tietyn prosenttiosuuden tuloistaan, ja siitä maksetaan yhteiset menot. ollaan oltu viisi vuotta naimisissa.



tää on musta about reilu systeemi. puolisolle kait sopisi, et kumpikin maksaisi puoliksi, mut oon saanu puhuttua tän systeemin. ainakin äitiyslomilla ym. tää on mun mielestä ehdottomasti reilu systeemi, kuin että äiti kituuttelisi äippärahalla ja isä nauttisi monien tonnien tuloja.



on tosiaan ihmistyyppejä, joille avioliitto on rakkausasia ja siihen ei pidä sekoittaa rahaa. puolisoni on yksi heistä. asiaan kuuluu, että puolisoni myöskin pitää suht tarkkaan huolta, mikä omaisuus on hänen.



esim. mä en saa lainata hänelle kuuluvia tavaroita, vaikka hän ei niitä juuri silloin tarvitsikaan. esim. joskus olisin halunnut käyttää hänen kaapissa seisovaa laskettelutakkiaan, kun hänelle se oli jonkin verran pieni ja omani oli pesussa. tai hänen tietokonettaan ei myöskään sovi pääsääntöisesti käyttää. puolisoni mielestä esineet menevät rikki, jos niitä lainailee, ja siksi useimmat asiat pitää omistaa itse. meille olisi säästöä, jos pystyisimme käyttämään samaa tietokonetta eikä tarvitsisi olla kahta, mutta puolisoni on suht kyvytön minkään asian yhteisomistukseen.



erillisyysperiaate jatkuu myös tekemiseen. puoliso toistelee usein, että vastuuta ei voi jakaa. hän tarkoittaa sillä, että tietyn asian tekeminen voi olla vain yhden henkilön vastuulla. tiskivastuu tulee olla vain yhdellä henkilöllä, ei voida ajatella, että kantaisimme molemmat vastuuta siitä, että tiskit tulee tiskattua. puolisoni ideologian mukaan vastuun kantava henkilö voi sitten delegoida hommia toiselle. lieneekö sitten tuollaisen ideologian mukaan eläminen raskasta, koska puolisoni sanoo minulle usein, että minä en kanna vastuuta, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun. asumme vanhassa puutalossa, jossa riittää ylläpitoa, kunnostusta jne. , mikä kait rassaa häntä, vaikka samalla juuri hän haluaa tätä asumismuotoa. puolisostani todennäköisesti tuntuu myös pahalta se, että itse elän jotenkin lyhytnäköisemmin ja huolettomammin tätä päivää eikä minulla ole mitään pitkän tähtäimen monivuotissuunnitelmia tulevaisuuteen. periaatteesta en halua myöskään ottaa mitään tiskivastuuta, jos kerran sitä ei voi jakaa. käytännössä se on kuitenkin ollut minä, joka on ne tiskit hoitanut.



uskokaa tai älkää, meillä on myös yksi lapsi. ja elämä sujuu jotenkin, vaikka saattaa kuulostaa aika ristiriitaiselta.

minä ainakin apnä odottaisin että mies veisi minut matkalle, kun kerran kanssani haluaa lähteä ja varaa on, eikä se tunnu ollenkaan kohtuuttomalta tai oudolta. Sellaisen miehen myös olen nainut ja olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen edelleen. En lähtökohtaisesti halua itselleni elämänkumppania, joka ei halua jakaa elämäänsä kanssani täysin. En usko että suhteemme olisi jatkunut, jos mies olisi edustanut tätä " omat rahat" -ajattelua. Varmasti on sellaisia pariskuntia, joissa taas omat rahat ovat molemmille itsestäänselvyys. Onneksi kumppanin voi vapaasti valita.

Ei aikuinen nainen odota että häntä elätetään.

Se, että sinä puhut avecista (=seuralainen), ei muuta sitä tosiasiaa että ap ja mies ovat etsimässä yhteistä kotia eli he aikovat toistensa (avo)puolisoiksi ja näinollen on oletettavaa että molemmat myös käyttäytyvät sen mukaisesti.

Ihan kaikessa ystävyydessä toivoisin, että vastaisit esittämiini kysymyksiin. Olisi todella mielenkiintoista kuulla vastaukset, ja ehkä tietää myös millaisessa parisuhteessa elät.

Haluaisin muuten huomauttaa, että lain mukaan aviopuolisot ovat elatusvelvollisia. Se ei ole mikään oma valinta, vaan itsestään selvä asia. Myös avoliittoa voivat joissakin tapauksissa koskea samat säännöt.

Tajuat kai, että esittämäsi väitteet eivät ole mitään faktoja, vaan ennemminkin omia mielipiteitäsi. Yleismaailmallisesti ajatellen realistinen odotus olisi se, että mies maksaa aina. (hyvin harvassa maassa naiselta odotetaan maksamista, vaan on miehen tehtävä kustantaa ja osoittaa pystyvänsä elättämään perheen)

Hieman ristiriitaisen kuvan antaa myös se, että ensin annat ymmärtää ap:n olevan vain joku kaveri, jolle ei tarvi maksaa mitään, mutta sitten miehen pitäisi kuitenkin ottaa se kaveri huomioon omia matkojaan suunnitellessaan?? Eiväthän he ole naimisissa, vai mitä? ;)

18

Vierailija:

Ap ei kaiketi ole puoliso? Kyllä minulle lapsuudenystävä on jopa tärkeämpi kuin serustelukaveri : )

Toki usein ne jotka on varattomia kokee että joku hei voisi piffata, mutta kun se ei vaan mene niin. Jokainen tienaa omat rahat. SITTEN kun ollaan puolisoita VOI (ei aina) lähtökohta olla että on yhteiset rahat.

Ja tämä ihan kaikella ystävällisyydellä.

Ainoa mitä ap voi realisitisesti odottaa kaverilta/miesystävältään on se, ettei hän lähde ilman ap:ta vaan matka tehdään sitten kun rahatilanne on parempi.

...edelliseen. Mutta jos toimii molemmille, niin mikäs siinä. Itse olen päinvastaisessa tilanteessa, eli naisena tienaan 2 x miehen palkan verran. Olen maksanut kaikki ulkomaanmatkamme, koska miehelläni ei yksinkertaisesti ole ollut varaa niihin, ja halusin lähteä hänen kanssaan. Minusta tämä on reilua. Erottelen kyllä seurustelukumppanin ja ystävät toisistaan - en maksaisi kavereiden juhlimisia/matkoja ym. Mutta kyllä seurustelukumppani on minusta aika sama asia kuin puoliso, kun tosissaan ollaan.



Meillä talous menee niin, että kumpikin maksaa suhteessa saman verran yhteiselle tilille, josta maksetaan juoksevat menot. Mies kustantaa auton, minä maksan asuntoamme. Näin kummallekin jää suurinpiirtein saman verran omaa rahaa käyttöön kuussa. Ja olemme naimisissa, eka lapsi tulossa. Olen sen kannalla, että liitossa ollaan kumppanuksia, ei bisneskavereita. Meillä on silti avioehto, jossa kummankin perinnöt sulkeutuvat pois avio-oikeuden piiristä. Tämä tehtiin sukulaistemme takia, koska perintöjä tiedossa.

Eräs ystäväni on naimisissa naisen kanssa, joka jo seurustelun alussa oli puhunut kuinka oli laittanut tarkasti paperille ylös KAIKEN mitä edellinen miesystävä oli jäänyt hänelle velkaa. Siis tarkoittaa sitä, että jos olivat olleet yhdessä ulkona ja rahat eivät olleet ihan markalleen menneet tasan. Ja sitten kun suhde oli päättänyt, oli lätkäissyt miehen eteen tuon kyseisen laskelman. NAURETTAVAA!!



No, nyt ystäväni saa maistaa samaa lääkettä. Tämä nainen on hyvin varoissaan (kotoa aikas suuri perintö) ja on myös paremmalla palkalla kuin tämä mies. Joka helevetin sentti pitää halkoa ja nainen edelleen merkkaa kansioonsa ylös joka puolikkaan sentinkin. Aivan käsittämätöntä touhua! Kuinka ihminen voikaan olla noin rahan perään (ja varsinkin kun sitä rahaa on enemmän kuin useimmilla meistä), ja kaikissa näsissä suhteissa tällä naisella on raha ihan ykkösenä elämässään, ei hän rakkauden vuoksi pistä senttiäkään likoon. Eikä todellakaan käy kateeksi ystävä-parkaani.

Ap:n tapauksessa hän tienaa 1200¿ ja mies 4000¿, joten rahatilanne tulee jatkossakin olemaan ongelmallinen jos molemmat pitävät tiukasti kiinni omista rahoistaan. Ap:lla ei ole noilla tuloilla varaa tehdä mitään, kun mies taas voi tehdä omillaan lähes mitä huvittaa.

Onko se oikein? Toimiiko rakastunut ihminen siten, että antaa puolisin kituuttaa köyhyydessä ja itse matkustelee maailman ympäri ja harrastaa purjehdusta ja kalliita sikareita?

Rahojen ei tarvitse olle yhteiset, mutta elintason täytyy. Ja jossain tapauksissa se tarkoittaa sitä, että toinen puolisoista joutuu maksamaan enemmän kuin toinen.

Vierailija:

Ketjussa on näköjään monta naista jotka ei koe kunnia-asiaksi autonomiaa.

Ja minulle itselleni naisena ei sopisi odotella herra kihoa joka maksaisi elämiseni, haluan kustantaa sen ihan itse. Minustaa vuonna 2006 ei yksikään nainen voi ihan aikuisten oikeasti sanoa että lähtökohtaisesti mies maksaa kaiken!



Voi toki maksaa, mutta mikään lähtökohta se ei VOI tai SAA olla. Yök!

Siis sitten kun sellainen jo on, tai sitä ollaan perustamassa. Miten ihmeessä kaksi ihmistä voivat elää saman katon alla ja molemmilla on eri elintaso? Molemmat kalustavat omat huoneensa itse? Pitääkö molemmilla olla oma keittiö? Jos on yhteinen niin kumpi sitä saa käyttää ja milloin?



Millainen avioliitto se on?

ei tässä kyse taida olla siitä, että miehen pitäs maksaa kaikki. Minusta kyse ei ole yleensäkään sukupuolesta. Vaan siitä, että pitäs pystyä antamaan vähän omastansa yhteisen hyvän eteen. Ajatellaanpa tulevaisuutta, kun mies haluaa ostaa kalliin hienon asunnon ja ottaa ison lainan. Jos kaikki pistetään fifty-fifty, niin naisella ei ole tähän rahaa. Tietenkin voi laittaa naiselle esim 10% omistusosuuden kun itse omistaa 90% tai jotain... tuntuuko se sitten yhteiseltä kodilta...?



Pihiys on pahe.

Jos ei kestä sitä että toinen tienaa 4000e ja itse 1200e niin mitäs siinä pyristelemään, etsii sitten sopivamman.

Mulle ei ollut ongelma kun olin opiskelija ja kumppanini tienasi 4000e. Nykyään tienataan se molemmat ja mikään ei ole muuttunut.

Miksi raha-asioista PITÄÄ ottaa ongelma?



T se sama joka ei vain ihan käsitä ongelman nimeä

Vaan molemmat puolisot kantavat rahansa yhteiseen pesään ja yhdessä rakentavat siitä itselleen yhteisen kodin.

Siinä eletään kahta erillistä elämää: käydään eri ravintoloissa syömässä, harrastetaan eri asioita ja vapaa-aika kuluu erillään.

Tuollainen liitto kariutuu ennen pitkää aika suurella todennäköisyydellä.

Pienituloisempi joutuu helposti luovuttamaan päätöksenteko-oikeudenkin suurempituloselle, ja siten epätasa-arvo liittyy paitsi talouteen myös kaikkiin perheen valintatilanteisiin - se jolla on rahat, päättää mitä niillä tehdään ja mihin ne käytetään.

mun mielestäni olettanut, että kumppanin pitäisi kaikki maksaa, vaan jotenkin osallistua matkan kuluihin, mikä noilla tuloeroilla on ihan kohtuullinen oletus, jos kerta kyse on seurustelusuhteesta, jossa ollaan tosissaan. En huolisi noin pihiä miestä, mutta se ei tarkoita sitä, että oletan miehen kustantavan kaiken. Täällä kun ihmisillä on tapana lukea ja ymmärtää asioita niin kovin mustavalkoisesti.

helppo viisastella kun kummatkin tienaa hyvin. Hehehe. Opiskelut ei kestä ikuisesti, mutta esim. lähihoitajan palkka on aina paska. Mitäs sitä pyristelemään, etsii itselleen yhtä köyhän kumppanin?? Minusta on KÖYHÄÄ että laskimella lasketaan pennejä kun ei raski maksaa enemmän kuin toinen. Itse maksan mielelläni isomman palan yhteisistä menoista, yhdessähän tässä tulevaisuutta rakennetaan ja liitossa ollaan. Ei tulis mieleenkään alkaa pihtailemaan ja vähin äänin tuhlata vaan itseensä.



t. Itse se paremmin tienaava osapuoli

Kai olet sanonut hänelle ettei sulla ole varaa lähteä? Vai haluaako hän loppujen lopuksi lähteäkin yksin sille matkalle kun tietää ettei sulla ole varaa?? :( Miten teillä muuten noi maksuhommat menee? Tarjoaako mies sulle ravintola-illallisia tms vai maksatteko aina omanne? Kannattaisi noista raha-asioista puhua ennen yhteen muuttoa, ihan oikeasti. Ettei käy sitten niin että sinä joudut elättämään miehenkin!!! ja mies vaan törsäilee rahojaan ties mihin harrastuksiin.



Mun yksi ystävä, elää avoliitossa miehen kanssa ja heillä on yhteinen lapsikin ja miehellä lisäksi lapsi edellisestä liitossa. Niin tää mun ystävä on " saanut" sitten pienistä rahoistaan (äitiysloma/hoitovapaa/työttömyys) maksaa sitten puolet kaikista heidän menoistaan, vaikka mies on ollut koko ajan töissä ja tienaa kaiketi ihan hyvin. Mä en vaan voi käsittää sitä! Kyllä ne maksamiset pitää olla suhteutettuja kummankin tuloihin. Se on reilua! Ei se että toisella menee kaikki rahat elämiseen ja toinen sitten saa rellestää miten lystää kun sitä rahaa jää ylikin.



Itsenäisyys on hieno asia raha-asioissa, mutta kyllä niissä pitää reilukin olla. Ottaa myös huomioon ne tuloerot!

Jos on niin sitten teidän varmaan täytyy vähän jutella.. : )

Ei kai siitä nyt ole kyse. Ja jos on niin miten ap nyt vasta alkaa kapinoimaan ja miettimään?



Ja edelleen minä elän sellaista elämää edelleen vaikka olen naimisissa ja hvätuloisen puolison kanssa, että eron sattuessa voin jatkaa ilman että se vaikeuttaisi eloani taloudellisesti. Itse en haluisi olla kenestäkään taloudellisesti riippuvainen, enkä sitä tule lapsillenikaan suosittelemaan.

Olenko todella lapsi ja epäitsenäinen kun olen kahden lapsen kanssa kotona kotihoidotuella ja mieheni maksaa käytännössä kaikki menot??? Tätä se yhteinen arki on, tervetuloa oikeaan elämään ja perheeseen, jota kaiketi apkin haaveilee perustavansa. Voi kyllä olla, ettei onnistuisi apn tapauksessa ja myös ketjun parin muun henkilön kanssa.

Vierailija:

on tosiaan ihmistyyppejä, joille avioliitto on rakkausasia ja siihen ei pidä sekoittaa rahaa. puolisoni on yksi heistä. asiaan kuuluu, että puolisoni myöskin pitää suht tarkkaan huolta, mikä omaisuus on hänen.

esim. mä en saa lainata hänelle kuuluvia tavaroita, vaikka hän ei niitä juuri silloin tarvitsikaan. esim. joskus olisin halunnut käyttää hänen kaapissa seisovaa laskettelutakkiaan, kun hänelle se oli jonkin verran pieni ja omani oli pesussa. tai hänen tietokonettaan ei myöskään sovi pääsääntöisesti käyttää. puolisoni mielestä esineet menevät rikki, jos niitä lainailee, ja siksi useimmat asiat pitää omistaa itse. meille olisi säästöä, jos pystyisimme käyttämään samaa tietokonetta eikä tarvitsisi olla kahta, mutta puolisoni on suht kyvytön minkään asian yhteisomistukseen.

erillisyysperiaate jatkuu myös tekemiseen. puoliso toistelee usein, että vastuuta ei voi jakaa. hän tarkoittaa sillä, että tietyn asian tekeminen voi olla vain yhden henkilön vastuulla. tiskivastuu tulee olla vain yhdellä henkilöllä, ei voida ajatella, että kantaisimme molemmat vastuuta siitä, että tiskit tulee tiskattua. puolisoni ideologian mukaan vastuun kantava henkilö voi sitten delegoida hommia toiselle. lieneekö sitten tuollaisen ideologian mukaan eläminen raskasta, koska puolisoni sanoo minulle usein, että minä en kanna vastuuta, hän joutuu kantamaan kaiken vastuun. asumme vanhassa puutalossa, jossa riittää ylläpitoa, kunnostusta jne. , mikä kait rassaa häntä, vaikka samalla juuri hän haluaa tätä asumismuotoa. puolisostani todennäköisesti tuntuu myös pahalta se, että itse elän jotenkin lyhytnäköisemmin ja huolettomammin tätä päivää eikä minulla ole mitään pitkän tähtäimen monivuotissuunnitelmia tulevaisuuteen. periaatteesta en halua myöskään ottaa mitään tiskivastuuta, jos kerran sitä ei voi jakaa. käytännössä se on kuitenkin ollut minä, joka on ne tiskit hoitanut.

uskokaa tai älkää, meillä on myös yksi lapsi. ja elämä sujuu jotenkin, vaikka saattaa kuulostaa aika ristiriitaiselta.

Tietenkin mina yrittaisin laittaa roposia matkakassaan kykyni mukaan, mutta jos mukavan matkan mies haluaa, niin saisi vahan sponsoroida sita. Tai sitten menette sinun budjettisi mukaan halvemmalle lomalle.