Kumppanini haluaa, että kaikki maksetaan kahtia. Mun tulot ovat noin 1200€ ja sen reilu 4000€

Jos kerran minä olen se, joka matkalle haluaa, ja jos minä haluan seuraksi perheeni, niin tietenkin maksan. Matka on ylellisyystarvike, jonka maksaa se, jolla on siihen varaa.



Päivittäiset menot hoidamme suunnilleen puoliksi. Tämä tarkoittaa, että sponsoroin häntä myös niissä, koska minulla ei olisi velvollisuutta elättää hänen lastaan.



Jos olisin ap, asettaisin matkalle lähdön ehdoksi, että mies maksaa. En edes epäröisi.

omia rahojaan kaikkeen omaan kivaan. Mielestäni se on sairasta ja kaiukana mistään vastuunotosta ja rakkaudesta. Perheestä huolehditaan yhdessä ja kustannukset jaetaan, jos toinen sitten tienaa enemmän toinen varmaan tekee suuremman osan lasten hoidosta ja siten kummatkin kantavan yhdessä vastuuta. Silloin rahojen kuuluukin olla yhteisiä, tai edes niin että suurempituloinen kustantaa suuremman osan menoista jotta kaikki perheenjäsenet elävät samaa elintasoa. Ihmettelen, millaisia ovat ne perheet jossa näin ei tehdä, millä tolalla ovat näiden ihmisten parisuhde.

Yhteinen lapsikin löytyy, jonka elatuksesta kaverini vastaa täysin. Ostaa kaikki lapsen vaatteet, maksaa hoitomaksut, lapselle lelut ja lisäksi maksaa puolet kaikista asumiskuluista.

Ja mies tuhlaa samaan aikaan rahaa baariin, moottoripyörään, autoihin, tupakkaan jne. Mies ei koskaan osta lapselle mitään, vaan tuhlaa kaikki rahat itseensä.

On todella outoa!

Outoa on myös se, jos ap. ei saa sanottua kumppanilleen, että tällainen jako on vähän harmittavaa. Seurustelusuhteessa on toisaalta ihan ok, että kulut laitetaan puoliksi, mutta kun toinen on paljon hyvätuloisempi, kuuluisi fiksun ihmisen tajuta jakaa kulut toisin. Siis ap:n kumppanilla ei ole käytöstapoja, empatiakykyä eikä hän taida olla kovin mukava ihminen. (Kattava luonneanalyysi av:ltä! =)) Rakastaako mies rahojaan? Suhtaudun hyvin epäileväisesti rahojaan ja autojaan rakastaviin ihmisiin. Yök.



Teette näin:



Kun muutatte yhteen (harkitse nyt vielä, onko kyseessä idiootti),

avaatte yhteisen kolmannen tilin, jolle molemmat laittavat esim. 70 % omista tuloistaan. Siltä tililtä maksetaan sitten kaikki yhteinen, esim. ruoka, asunto, lapsi, matkat... Omat tilit voi käyttää omaan hurvitteluun, mutta tällöinkin " rikkaampi" voisi kyllä avustaa " köyhempää" isoissa ostoksissa, esim. talvitakeissa ym.



Prosenttisumman päätätte itse, mutta ideana on, että prosentteina molemmat maksavat yhtä paljon.



Kävisikö tämä? Mitä mieltä, ap?

Eikä lapsi/lapset ole yhteisiä ja niistä pitää kantaa vastuukin yhdessä?

Eikö kaikki isät haluakaan lapselleen parasta mahdollista, ja elämänkumppanilleen myös?



Jos toista rakastaa, hänelle haluaa samaa hyvää kuin itselleenkin.

Muuten kuulostaa enemmän siltä että toisesta halutaan vaan hyötyä.

Saada vaikka ilmainen piika.

että " elätettävä" nainen on lapsi ja epäitsenäinen, ei-autonominen. Onkohan näiltä kommentoijalta unohtunut se olennainen, parisuhteessa ja perheessä ei olla toisista erillisiä itsenäisiä yksilöitä vaan perheen hyvinvointi on tärkein, toisille halutaan tehdä hyvä ja pitää heistä huolta tapahtuu se sitten rahan avulla tai muulla hoivalla. Onneksi olen löytänyt aviomiehen, joka rakastaa meitä ja haluaa pitää meistä huolta=elättää perhettä. Minä huolehdin lapsista muusta kotitalouden pyörittämisestä. Raha on vain yksi osa tätä huushollin pyöritystä. Jos minä olisi paremmin palkattu ja mieheni haluaisi olla kotona lasten kanssa, sopisi se minulle myös. Meille on tärkeää, ettei lasten tarvitse mennä konttausiässä päivähoitoon. Jotenkin surullista lukea osaa näistä jutuista.

Vierailija:

että " elätettävä" nainen on lapsi ja epäitsenäinen, ei-autonominen. Onkohan näiltä kommentoijalta unohtunut se olennainen, parisuhteessa ja perheessä ei olla toisista erillisiä itsenäisiä yksilöitä vaan perheen hyvinvointi on tärkein, toisille halutaan tehdä hyvä ja pitää heistä huolta tapahtuu se sitten rahan avulla tai muulla hoivalla. Onneksi olen löytänyt aviomiehen, joka rakastaa meitä ja haluaa pitää meistä huolta=elättää perhettä. Minä huolehdin lapsista muusta kotitalouden pyörittämisestä. Raha on vain yksi osa tätä huushollin pyöritystä. Jos minä olisi paremmin palkattu ja mieheni haluaisi olla kotona lasten kanssa, sopisi se minulle myös. Meille on tärkeää, ettei lasten tarvitse mennä konttausiässä päivähoitoon. Jotenkin surullista lukea osaa näistä jutuista.

Kerrot budjetoineesi että siihen sulle olis rahaa.



Ei vaan oikeesti. Näköjään meitä on moneksi. Minä naisena edellytän että miehessä on sen verran miehekkyyttä, sitoutumiskykyä ja halua huolehtia perheestään että huolehtii perheen menoista. Nainen tietty osallistuu kykyjensä mukaan. Mutta yhä 2006 vuonna minusta tuo asetelma on toimiva joten miksi muuttaa sitä?

jos sairastuisitte vakavasti, joutuisitte vaikka jäämään sairaseläkkeelle, ja tulot tippuisivat. Tai jos olisi muutaman vuoden " poissa pelistä" jonkin sairauden vuoksi? Minusta silloinkin perheessä pitäisi olla yhteiset rahat - en voisi kuvitella itse jättäväni puolisoani selviytymään minimituloilla. NÄmä jotkut tässä ketjussa esiintulleet miehet varmaan tekisivät niin.

Koska hän on yksinhuoltajaisä (lapsi ei ole minun), hän saisi kaiken mahdollisen yhteiskunnallisen tuen. Itse olen parempituloinen, mutta silti vain keskituloinen, joten en pystyisi ylläpitämään yksin elintasoamme. Ero mahdollistaisi todennäköisesti molempien elintason säilymisen ennallaan. Voisimme asua vaikka naapureina - itse asiassa omistan pienen asunnon ihan naapurissa. Hän voisi muuttaa lapsensa kanssa vaikka sinne ja ruveta maksamaan minulle vuokraa, johon hän saisi asumistuen. Nyt olemme yhteiskunnassa maksajia, silloin saisimme takaisin muutakin kuin teiden kunnossapidon (meillä ei ole edes autoa) ja lapsen koulutuksen.

enkä maksaisi toisen matkaa. Jos ollaan naimisissa, asutaan yhteisessä asunnossa ja on lapsia, eri asia, mutta seurusteluaikana on minusta kyllä automaattisesti kummallakin omat rahat.

vaikka rahataloudet ovatkin erilliset. Mielestäni varakkaamman maksama matka olisi oikein hyvää hemmottelua.

Raha menee siis aviomiehesi edelle?

Ennemmin ero kun elintason heikkeneminen?

Tsiisus, toivottavasti miehesi tietää, että hän ei ole sinulle minkään arvoinen.

Vierailija:

Koska hän on yksinhuoltajaisä (lapsi ei ole minun), hän saisi kaiken mahdollisen yhteiskunnallisen tuen. Itse olen parempituloinen, mutta silti vain keskituloinen, joten en pystyisi ylläpitämään yksin elintasoamme. Ero mahdollistaisi todennäköisesti molempien elintason säilymisen ennallaan. Voisimme asua vaikka naapureina - itse asiassa omistan pienen asunnon ihan naapurissa. Hän voisi muuttaa lapsensa kanssa vaikka sinne ja ruveta maksamaan minulle vuokraa, johon hän saisi asumistuen. Nyt olemme yhteiskunnassa maksajia, silloin saisimme takaisin muutakin kuin teiden kunnossapidon (meillä ei ole edes autoa) ja lapsen koulutuksen.

Jos ei edes asuta yhdessä, ei kyllä minusta olla mitenkään vakiintunut pari, jolla olisi yhteiset rahat! Ihme asenne.

Meillä ei lasketa sitä, kumpi tienaa enemmän tai vähemmän. Kumpi maksaa bensalaskun tai lainanerän. Se maksaa, jolla on löysempää. That' s it.



Seurusteluaikana taas kukin tekee kuten ahluaa. Aikanani seurustelin miehen/pojan kanssa, jolla ei koskaan ollut rahaa. Jos halusin päästä elokuviinkaan, oli minun taivuttava ja maksettava hänetkin sisään, että edes joskus oli muutakin tekemistä ku töllön tuijottelu. Silloin harvoin kun hänellä oli rahaa, piffasi hän minut.



Edelleenkin varmaan ajattelisin samalla tavalla. Tällä hetkellä vain itselläkin on rahat sen verran tiukilla, että en voisikaan kovin ketään minnekään piffailla. Mutta ajatuksena tuloerojen tasoittaminen, sanon mä.

Meillä myös kaikki suunnilleen laitetaan puoliksi. Vuokra maksetaan vuorotellen. Ruokakaupassa ostetaan omat kassit, toki toisen ruokia saa syödä. Näinen ostaa enemmän siivousvälineitä ja käytännön tarvikkeita ja mies taas vapaa-aikaan liittyviä asioita. Eli kummatkin tarpeidensa mukaan ; ) Mies tykkäisi käydä lomilla jatkuvasti ja naisella ei taas ole rahaa siihen. Niissä mies on joustanut oma-aloitteisesti niin, että on subventoinut esim. lentoja jonkun verran.



Nainen saa 1500 euroa ja mies 4500 euroa. Säästökassakin hieman erilainen! Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta. Odotamme ensimmäistä lasta, ja on mielenkiintoista nähdä miten tämä jako menee jatkossa. Toivottavasti ei jää vain kaikki lapsen hankinnat äidille.



Täytyy kyllä myöntää, että melko omituiseltahan tämä on aina välillä tuntunut, mutta kaikkeen tottuu. Raha on kuitenkin väin rahaa, en anna sen pilata muuten hyvää suhdetta.



Ap, kuuntele itseäsi. Tehkää niin kuin molemmille parhaiten sopii. Toisen mielitekojen mukaan ei kannata juosta, jos se sotii omii periaatteita vastaan. Tai jos kertakaikkiaan ei halua omista pienistä rahoistansa laittaa matkoihin, sano se miehellesi.

Vierailija:

Meillä myös kaikki suunnilleen laitetaan puoliksi. Vuokra maksetaan vuorotellen. Ruokakaupassa ostetaan omat kassit, toki toisen ruokia saa syödä. Näinen ostaa enemmän siivousvälineitä ja käytännön tarvikkeita ja mies taas vapaa-aikaan liittyviä asioita. Eli kummatkin tarpeidensa mukaan ; ) Mies tykkäisi käydä lomilla jatkuvasti ja naisella ei taas ole rahaa siihen. Niissä mies on joustanut oma-aloitteisesti niin, että on subventoinut esim. lentoja jonkun verran.

Nainen saa 1500 euroa ja mies 4500 euroa. Säästökassakin hieman erilainen! Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta. Odotamme ensimmäistä lasta, ja on mielenkiintoista nähdä miten tämä jako menee jatkossa. Toivottavasti ei jää vain kaikki lapsen hankinnat äidille.

Täytyy kyllä myöntää, että melko omituiseltahan tämä on aina välillä tuntunut, mutta kaikkeen tottuu. Raha on kuitenkin väin rahaa, en anna sen pilata muuten hyvää suhdetta.

Ap, kuuntele itseäsi. Tehkää niin kuin molemmille parhaiten sopii. Toisen mielitekojen mukaan ei kannata juosta, jos se sotii omii periaatteita vastaan. Tai jos kertakaikkiaan ei halua omista pienistä rahoistansa laittaa matkoihin, sano se miehellesi.

Opiskeluaikojen tapa on tosiaan jäänyt päälle, että vuokrat, ruoat jne. maksetaan puoliksi. Kuulostaa kyllä mustakin melko oudolle nyt kun asiaa alkaa miettimään. Omat ruokakassit - omat elämät! Kumpikohan tosiaan ostaa sitten ne vaipat ja piltit, kun sen aika koittaa... Auton kustannuksissa mies maksaa tosin enemmän, itse olen yrittänyt maksaa bensoja enemmän (tosin mies saa matkakorvaukset työmatkoistaan, minä en). Mutta kyllä mies jaksaa tästä usein mainitakin, että taas tuli auton vuosihuolto tehtyä, että ei tarvinnut meikäläisen osallistua siihen. Itseänikin saan tästä syyttää, mitäs olen hyväksynyt alunperin kaiken, ja yrittänyt olla kaikessa muutenkin niin tasavertainen...



Sori, meni nyt vähän omaksi valitusvirreksi. ; )

Vierailija:

Meillä myös kaikki suunnilleen laitetaan puoliksi. Vuokra maksetaan vuorotellen. Ruokakaupassa ostetaan omat kassit, toki toisen ruokia saa syödä. Näinen ostaa enemmän siivousvälineitä ja käytännön tarvikkeita ja mies taas vapaa-aikaan liittyviä asioita. Eli kummatkin tarpeidensa mukaan ; ) Mies tykkäisi käydä lomilla jatkuvasti ja naisella ei taas ole rahaa siihen. Niissä mies on joustanut oma-aloitteisesti niin, että on subventoinut esim. lentoja jonkun verran.

Nainen saa 1500 euroa ja mies 4500 euroa. Säästökassakin hieman erilainen! Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta. Odotamme ensimmäistä lasta, ja on mielenkiintoista nähdä miten tämä jako menee jatkossa. Toivottavasti ei jää vain kaikki lapsen hankinnat äidille.