Jenkeissä parannuskeino ADHD:lle ? Tuttavani perhe muutti sen takia USAaan

psyykelääke, jota kyll mun tietääkseni saa Suomestakin ja on kait sitä täälläkin lapsille määrätty?

Vierailija:

psyykelääke, jota kyll mun tietääkseni saa Suomestakin ja on kait sitä täälläkin lapsille määrätty?

että ovat tämän lääkkeen takia MUUTTANEET US:aan kun suomesta ei sitä saa ????

Ja sitten kuulemma saavat neljän vuoden jölkeen kansalaisuuden ? niin kuin joku suomalaisperhe nyt saisi parin vuoden perusteella jenkkien kansalaisuuden. Mielestäni ihan pimeetä toimintaa...

onkin joku amfetamiinipohjainen psyykelääke ? Huh huh

Ei USA:an noin vain muuteta jotain laaketta syomaan. Pitaa olla viisumi ja sen saaminen on aika vaikeata ja kestaa kauan. Taytyy olla opiskelu- tai tyopaikka valmiina ja tyonantajan on suostuttava pitkaan viisumiruljanssiin.

Usein vieläpä ilman diagnoosia. Lääketeollisuus on USA:ssa todella suuri bisnes. Tuo stimulanttibisneskin on vain lääketeollisuuden ja sen osakkaiden etujen ajamista. Ei siinä lasten hyvinvointia ajatella. Päinvastoin. Pelotellaan vanhempia tarpeeksi valheellisilla perusteilla, jotta voidaan työntää lapsiin mahdollisimman paljon eri pillereitä. Kukaan muu vanhempi kuin narkkari, joka haluaa lapsestaankin narkkarin, ei muuta USA:an tuollaisen takia.

turha niiben takia muuttaa..

eikä lääkkeet ole mikään parannuskeino koska kyseessä on neurologinen häiriö,lievittävät vain oireita!

Ja on muuten apua lapsille näistä lääkkeistä!

Ritalin vaikuttaa 4 tuntia ja conserta 12 tuntia

joten ihmettele vaan!

Sulla ei taida olla hajuakaan asiasta josta puhut...

Ja käyttö rajataan Suomessa vain sitä todella tarvitseville.



Käyttö siis todella harvinaista ja marginaalista Suomessa, koska mitään tutkimustuloksia lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista ei ole.



Sen sijaan sivuvaikutukset ovat usein voimakkaita.



Unettomuus, päänsärky, pahoinvointi, laihtuminen, kasvun hidastuminen. Tässä vain muutamia mainitakseni. Ja tiedän kyllä, mistä puhun. 11.

Useat lääkärit vielä suostuvat tähän, kun johtajat muuten uhkaavat hankkia aineensa laittomasti.



USAn hävittäjälentäjillä myös on Dexedrineä (vaikuttava aine dekstrometamfetamiini) käytössään taistelu- ja pommituslennoilla.



Hullu maa, hullut tavat.

TV:stähän tuli taannoin dokkari, jossa kerrottiin että jenkeissä yritysjohtajilla on tapana pyytää amfetamiinia lääkäriltä reseptillä, jotta jaksaisivat painaa ylipitkää työpäivää.

Useat lääkärit vielä suostuvat tähän, kun johtajat muuten uhkaavat hankkia aineensa laittomasti.



USAn hävittäjälentäjillä myös on Dexedrineä (vaikuttava aine dekstrometamfetamiini) käytössään taistelu- ja pommituslennoilla.



Hullu maa, hullut tavat.





Käsittämätöntä tällainen yleistys. TV:stä tulee vaikka mitä, dokkareita saa tehdä mistä vaan valitsemallaan asenteella..



Ja että jenkeissä yritysjohtajilla tapana - oikeinko kaikilla? Ja useat lääkärit - useammat kuin kieltäytyvät?



Kiva kun televiisiosta tulee joku juttu ja sitten sen perusteella päivitellään asiaa, jonka osuutta missään kokonaisuudessa ei tiedetä. Päätäni pyörittelen.

mutta samaan hengenvetoon toteat, että narkomaanivanhemmat vain ovat valmiita syöttämään lapsilleen näitä pillereitä..miten niin?? En ole narkomaani äiti, vaikka olenkin joutunut turvautumaan lääkitykseen lapseni kohdalla. Lapsi ei syö viikonloppuisin ja lomalla lääkkeitä, eikä kyllä pyytele silloin sitä, joten se siitä riippuvuudesta. Älä väitä mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista tietoa.



Vai pitäisikö lapsen antaa hyppiä pitkin koululuokkaa, antaa olla oppimatta lukemaan ym. (lääkkeen avulla menestyy hyvin koulussa), menettää maineensa riehumisen takia ym. ym. ? Olisiko se parempi vaihtoehto kun lääkitys? Tiesitkö, että Concertaa ja Ritalinia on tutkittu yli 40v, mites muiden lääkkeiden kohdalla?

Jos lääkkeitä käyttämällä olotila paranee ja niistä on apua, miksi niistä pitäisi luopua? Diebetekseen käytetään myös insuliinia ja sydänsairauksiin mm. nitroa.

Eivätkö he kestä lastaan ja haluavat turruttaa hänet huumeilla (joita on suomessa vaikea saada?)

diagnosoiduille potilaille. Jenkeissä lääkettä syö sadat tuhannet lapset, monet hyvinkin kyseenalaisin perustein. Valtaosalla heistä käytöshäiriöt ovat todennäköisesti ihan muuta perua: kymmentuntiset telkkari- ja pleikkarisessiot, liiallinen sokeri ja muu epäterveellinen ruoka, vähäinen liikunta, epävakaat perheolot (rahaa ja tavaraa on -aikaa ja todellisia, läheisiä ihmissuhteita ei)...

- ja vanhemmat =D



Oikeesti, surettaa vähän. Hiemankin kun on vilkkaampi ja vaativampi lapsi niin ADHD -diagnoosi tehdään ja lääkekuurille. Olin pari vuotta sitten opettajana jenkeissä kans. välisessä koulussa (suuri osa kuitenkin amerikkalaisia lapsia) ja ei ollut harvassa lapset joilla oli rauhoittavien käyttö ihan jokapäiväistä. Jos koulussa rupesi meno menemään villiksi (kuten varmasti perjantaisin ja loppupäivästä kun ollaan väsyneitä kouluviikosta) niin opettajien ja kouluavustajien ihan normaali kommentti alakouluikäisille oli että " Oletko muistanut ottaa lääkkeesi?" Siis ei sillä lailla huumorilla heitettynä kuin meillä tehdään vaan ihan tosissaan kysyivät...

Sen muistan, että jokin amfetamiinijohdannainen lääke on, mutta että se ei ole niin paha kuin miltä se kuulostaa. Jos teitä kiinnostaa, voin etsiä ne luennot käsiin ja laittaa tänne niistä juttua.

Tarkkaavuushäiriö on lapsuudessa esiintyvä suhteellisen yleinen psykiatrinen häiriö, joka on varsin usein lasten käyttäytymisongelmien taustalla. Joka kymmenes lasten käytösongelma selittyy tarkkaavuushäiriön perusteella. Tarkkaavuushäiriöstä kärsii jopa 2¿6 prosenttia koululaisista.



Tarkkaavuushäiriö altistaa lapsen muiden psykiatristen häiriöiden kehittymiselle. Näistä yleisimpiä ovat käytös- ja uhmakkuushäiriöt sekä masennus. Tarkkaavuushäiriön asianmukainen hoito estää muiden häiriöiden kehittymisen. Lääkehoito tehoaa siihen hyvin.



Lääkkeen valinta

Psykostimulantit ovat tarkkaavaisuushäiriön ensisijaisia lääkkeitä. Suomessa psykostimulanteista on käytössä pitkävaikutteinen metyylifenidaatti (0.3¿0.7 mg/kg/aamuisin). Metyylifenidaatin hoitovaikutus ilmenee heti ja sitä voidaan käyttää myös lyhyissä jaksoissa, koska sen lopettamisen yhteydessä ei ilmene kiusallisia lopetus- tai vierotusoireita. Muualla maailmassa käytettyjä psykostimulantteja (dekstroamfetamiini, pemoliini) voi Suomessa määrätä vain erikoisluvalla.



Psykostimulantit rauhoittavat motorista levottomuutta sekä parantavat lasten keskittymiskykyä sekä matemaattisia ja kielellisiä kykyjä. Niiden pitkäaikaiskäyttö voi parantaa tarkkaavuushäiriöstä kärsivän ennustetta ja estää käytöshäiriöiden kehittymistä.



Lasten tarkkaavuushäiriön hoidossa on kokeiltu myös erilaisia masennuslääkkeitä ja klonidiinia. Trisyklisiä masennuslääkkeitä, bupropionia (100¿300 mg/vrk) ja klonidiinia tulee kuitenkin kokeilla vasta, jos psykostimulantit eivät auta.



Vuoden 2004 aikana tarkkavaisuushäiriön hoitoon tulee myös uusi lääke atomoksetiini, joka on eräiden masennuslääkkeiden tapaan noradrenaliinin vaikutuksia vahvistava. Atomoksetiinin hoirovaikutus ilmenee asteittain 1¿3 viikossa ja edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä.



Lääkitykseen liittyvät ongelmat

Psykostimulanttien käyttöön liittyvistä sivuvaikutuksista tavallisimpia ovat ruokahaluttomuus, painonnousu, ärtyneisyys, unettomuus ja vatsavaivat. Oireet ovat yleensä lieviä ja menevät ohi 2¿3 viikossa. Harvinaisempia ja vakavampia sivuvaikutuksia ovat verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys.



Psykostimulantit voivat hidastaa pituuskasvua. Lääkityksen lopettamisen jälkeen pituuskasvu palautuu ennalleen, eikä lääkkeen määräaikainen käyttö vaikuta siihen, miten pitkäksi lapsi aikuisena kasvaa.



Kesälomien aikana on mahdollisuuksien mukaan hyvä pitää lääkelomaa psykostimulanttien käytöstä, jotta lääkkeen jatkuvan käytön tarpeellisuus voidaan selvittää. Näin pienennetään myös psykostimulanttien pituuskasvua hidastavaa vaikutusta.



Psykostimulanttien käyttö lopetetaan yleensä murrosiässä. Osa lapsena tarkkaavuushäiriöistä kärsineistä saattaa hyötyä psykostimulanttien käytöstä myös aikuisena, koska häiriön taustalla oleva biologinen rakenne altistaa muille psykiatrisille häiriöille.



Suomessa on suhtauduttu psykostimulanttien käyttöön poikkeuksellisen varovaisesti, koska niiden käytön on pelätty aiheuttavan lääkeriippuvuutta. Erityisesti psykoterapeuttisesti ajattelevat lasten ja nuorten psykiatrit ovat pelänneet, että lääkkeiden liiallinen käyttö muodostuu psykoterapian esteeksi. Suurelta osin nämä pelot ovat nykykäsityksen mukaan perusteettomia pelkoja. Psykostimulantit ovat tehokkaita lääkkeitä lasten ja nuorten tarkkaavaisuushäiriön hoidossa eikä niiden asiallinen käyttö lisää lääkeriippuvuuden ilmenemistä.



Metyylifenidaatti ei ole vaikutukseltaan psykostimulantti. On oletettavaa, että sen käyttöön tulo vähentää entisestäänkin lasten tarkkaavaisuushäiriön lääkehoitoa kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, minkä aseman se saa lasten ja nuorten tarkkaavaisuushäiriön hoidossa.