Oletko leuhka hyvistä geeneistäsi?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Olen leuhka. Leuhkaan aina kun voin.
Taivutusmuoto on kyllä "leuhkailen".
Tuntuu, että olen perinyt vain sairausgeenejä. No ehkä matemaattisen lahjakkuuden.
Lapsillani on kielellinen lahjakkuus mikä minulta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen leuhka. Leuhkaan aina kun voin.
Taivutusmuoto on kyllä "leuhkailen".
No eijoo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen leuhka. Leuhkaan aina kun voin.
Taivutusmuoto on kyllä "leuhkailen".
No eijoo!
No se on sitten leuhkin.
Onnellinen että en ole sairastanut kummemmin.
Musta on outoa olla leuhka tai ylpeä sellaisesta, mikä ei ole omaa ansiota. Iloinen toki voi olla.
Totta kai.
Siniverisethän on aina.
Olen iloinen, ehkä hieman ylpeä geeneistäni. En ole ulkoisesti mitenkään erityisen hyvännäköinen tai muuta vastaavaa, mutta geeneissäni on (mitä todennäköisimmin) paras asia, mitä voi toivoa: pitkäikäisyys.
Ei kai sitä niitä kaikkia geenejään voi tunnistaa ennen kuolinvuodetta. Nelikymppisenä ei vielä tiedä, jos jokin geeni on ihan kuolemaksi saakka.
Kai mulla on hyvät geenit koska olen hieman keskimääräistä fiksumpi, kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa leuhka?
Olla ylpeä negatiivisella tavalla eli ylpeillä. Aika jännä että verbi leuhkia on jäänyt unholaan pikkuhiljaa, vaikka se on yleistä palstallakin.
Vain punaista verta vuodattamalla
Olen leuhka. Leuhkaan aina kun voin.