Ydinperheen äitien päteminen yh-äideille
Tiedättekö muut yh-äidit sen olon, kun ydinperheiden äidit valittavat arkensa raskautta tai pätevät jollain kodinhoitoon liittyvällä asialla, vaikka että pesivät ikkunat, siivosivat kaapit tai tekivät pullaa lapsille ja odottavat, että toiset äidit ihastelevat ja ajattelevat että he ovat superäitejä, ja sitten yh-äitinä jää ihan kylmäksi, eikä saa yhtään kiinni että mitä se toinen pätee. Yh-elämässä yksi parhaita puolia on se, että kaikki päteminen lakkaa. On oikeasti aika kiire ja aika paljon tekemistä aamusta iltaan, eikä ikinä ole sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain, mutta ei jaksa, koska vaan jotenkin laiskottaa ja toivoo että vaikka mies tekisi. Se mitä ei ehdi tai jaksa tehdä, sitä ei myöskään vaadi itseltään. Oli todella suuri helpostus että pääsi siitä vaimojen pätemiskulttuurista yh-äitien kastiin, jossa on sankari vaikka lapset söisi eineksiä. Monissa ydinperheissä on lisäksi miehen tuomaa pöhöttynyttä elintasoa, että pitää olla hieno auto ja lumilingot ja iso grilli pihalla, ja jos ei arvosta sellaista, niin ei tarvitse leikkiä sitä materian ja pätemisen leikkiä, jossa sen elämäntavan pitää olla kunniallisen keskiluokkainen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden päteminen = oma huono omatunto
Lapselle riittää kyllin hyvä vanhempi. Ei hän tarvitse pullaa leipovaa äitiä tai siistejä kaappeja.
Olen ihminen, joka tykkää leipoa. Todella ärsyttävää että sitä pidetään pätemisenä.
Olen myös ihminen, joka _inhoaa_ ikkunoiden pesua. Siinä vaiheessa kun olen saanut kaikki 16 lattiasta kahden ja puolen metrin korkeuteen ulottuvaa ikkunaa pestyä, niin todellakin olen tyytyväinen itseeni! (Mies ei pese ikkunoita, sillä on muita juttuja joita tekee ja joita myös inhoan. Enkä palkkaa ikkunanpesijää, koska säästän unelmalomaa varten).
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa onko joku yksinhuoltaja, tai miksi joku on yksinhuoltaja.
Siinä vaiheessa kun minun tavallisia puuhailua aletaan katsoa pätemis-lasien läpi, niin kyllä sanon asiasta. Sanon myös, että hanki itsetunto.
Minäkin olen äiti, joka tykkää leipoa lasten kanssa. Minä olen äiti, joka ei asu yksin vaikka ei lasten isä ei kassamme enää asuu. Joten en todellakaan tee kaikkea yksin. Lapset tekee osansa ikätasonsa mukaan.
Ärsyttävää kun se yksihuoltajuus tekee aikuisesta naisesta pahimman marttyyrin sitten jeesuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden päteminen = oma huono omatunto
Lapselle riittää kyllin hyvä vanhempi. Ei hän tarvitse pullaa leipovaa äitiä tai siistejä kaappeja.
Olen ihminen, joka tykkää leipoa. Todella ärsyttävää että sitä pidetään pätemisenä.
Olen myös ihminen, joka _inhoaa_ ikkunoiden pesua. Siinä vaiheessa kun olen saanut kaikki 16 lattiasta kahden ja puolen metrin korkeuteen ulottuvaa ikkunaa pestyä, niin todellakin olen tyytyväinen itseeni! (Mies ei pese ikkunoita, sillä on muita juttuja joita tekee ja joita myös inhoan. Enkä palkkaa ikkunanpesijää, koska säästän unelmalomaa varten).
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa onko joku yksinhuoltaja, tai miksi joku on yksinhuoltaja.
Siinä vaiheessa kun minun tavallisia puuhailua aletaan katsoa pätemis-lasien läpi, niin kyllä sanon asiasta. Sanon myös, että hanki itsetunto.
Minäkin olen äiti, joka tykkää leipoa lasten kanssa. Minä olen äiti, joka ei asu yksin vaikka ei lasten isä ei kassamme enää asuu. Joten en todellakaan tee kaikkea yksin. Lapset tekee osansa ikätasonsa mukaan.
Ärsyttävää kun se yksihuoltajuus tekee aikuisesta naisesta pahimman marttyyrin sitten jeesuksen.
Ja tuo aamusta iltaan tekeminen? Really?
Ainoa, missä järki on voittanut, on ylevero. Vtutti aikoinaan maksaa yksin samanverran kuin hyvätuloinen pariskunta naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin kaikki maailman yh-äidit olisivat jotain miehissä hyppiviä sossun työllistäjiä..?Mites nämä yh:t joiden lasten isä on esimerkiksi kuollut (tätä tapahtuu paljon, ihmisiä kuolee) tai niin kelvoton, että on lähtenyt toisen naisen matkaan. Sitten voi olla itsellisesti lapsen hankkineita.
Joskus tämä keskustelun ja mielipiteiden taso täällä on kuin ylilaudalla.
Ylilautatasoa väittää kaiken syyn olevan siinä lähtijässä. Parisuhde on kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Joo mussa oli vikaa, kun en enää jaksanut ottaa turpiini...
No, oli jos otit enemmän turpaa kuin kerran. Ja toiseksi jos et malttanut seurustella riittävän liian pitkään.
On hyvin helppoa huomata jo tutustumisvaiheessa, onko joku mies agressiivinen. Ei siihen paljoa tarvita.
Kyllä otin jo lapsena kotona turpaani. Siihen tottui, kun oli pakko. Kunnes yksi päivä vaan päätin, että mua ei lyö enää kukaan. No nyt asun yksin.
Mielenkiintoisia vastauksia. Kyllä se varmaan on niin, että tänne kirjoittaminen on vähän pätemistä. Olen tavannut viime aikoina pari tuttavaa, jotka ovat ydinperheiden äitejä ja he pätivät kauheasti. Varmaan minulle jäi siitä vähän alitajuinen huonommuuden tunne, kun piti tänne avautua siitä miten mahtava olen. Mielestäni olenkin aika mahtava kun laitoin huonon miehen mäkeen ja hoidan koko paketin mallikelpoisesti. Tiedän että minua kadehditaan ja ihmetellään. Laajan tuttavapiirin ydinperheiden äidit ovat aina kauhean kiinnostuneita perheeni järjestelyistä ja kyselevät että missä lapset ovat milloinkin. Heistä olisi kai kiva ajatella, että exä hoitaisi lapset ja minä olisin jossain baariruusuna ja luuserina, ja heitä harmittaa kun sellaisesta ei ole vuosienkaan jälkeen todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Yh.t kasvattaa lähinnä ongelmallisia nepsyjä jotka eivät tule koskaan pääsemään työelämään kiinni ja ikuinen sossukierre on valmis. Somaleiden kanssa suunnilleen samalla tasolla yhteiskunnassa.
Sinä olet ilmeisesti ydinperheen kasvatti, mutta käytöstapoja eivät vanhempasi ainakaan onnistuneet sinulle opettamaan.
Neuropsykiatriset häiriöt eivät ole yksinhuoltajuuden tulos, vaan synnynnäisiä ominaisuuksia. Monen erityislapsen äiti todella joutuu yksinhuoltajaksi koska se on hyvin yleistä, että mies häipyy kun lapsi on vammainen tai nepsy. Semmoisia vastuullisia ja rakastavia isiä.
Vierailija kirjoitti:
Yh on oikeasti alinta kastia 🤢
Sinä olet alinta kastia kun puhut ihmisistä noin.
Ja minun äitini koko ikänsä työstään maksamista isoista veroista on rahoitettu mm. sosiaaliturvaa, jonka ansiosta sinäkin voit käyttää aikasi incel-sivustoilla maleksimiseen.
Olen itse 2 lapsen yh, ja kyllä meillä on ikkunat pesty, kaapit siivottu ja leivotaan yhdessä lasten kanssa pullaa:D
Oikeasti ap, kun jätän puhelimen pöydälle parin viikon ajaksi (vastaat vain tärkeisiin puheluihin ja viesteihin) ja jätät somen pois kokonaan, niin aikaa rupeaa löytymään.
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin kaikki maailman yh-äidit olisivat jotain miehissä hyppiviä sossun työllistäjiä..?Mites nämä yh:t joiden lasten isä on esimerkiksi kuollut (tätä tapahtuu paljon, ihmisiä kuolee) tai niin kelvoton, että on lähtenyt toisen naisen matkaan. Sitten voi olla itsellisesti lapsen hankkineita.
Joskus tämä keskustelun ja mielipiteiden taso täällä on kuin ylilaudalla.
Niinpä. Turhaa vastakkainasettelua. Itse olen jäänyt leskeksi kahden lapsen kanssa. Välillä rankkaa kyllä niinkuin kaikilla äideillä. Taloudellinen puoli on minusta hankalin, koska ei ole sitä toista maksajaa. Tsemppiä kaikille mamoille oottepa yh tai ydinperheessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh on oikeasti alinta kastia 🤢
Sinä olet alinta kastia kun puhut ihmisistä noin.
Ja minun äitini koko ikänsä työstään maksamista isoista veroista on rahoitettu mm. sosiaaliturvaa, jonka ansiosta sinäkin voit käyttää aikasi incel-sivustoilla maleksimiseen.
Äitisi oli yh, jolle pitäisi askarella mitali kun tämä kantoi vastuunsa omista arvovalinnoistaan?
Sinä et minun äitini arvovalinnoista tiedä mitään joten pidä kitasi kiinni.
Minä en puhunut mitalista, annoinpahan vain kommentoijalle (sinulle?) sellaisen vastauksen kuin hänen oksennuksensa ansaitsee. Mutta olet liian tyhmä ymmärtääksesi edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh on oikeasti alinta kastia 🤢
Sinä olet alinta kastia kun puhut ihmisistä noin.
Ja minun äitini koko ikänsä työstään maksamista isoista veroista on rahoitettu mm. sosiaaliturvaa, jonka ansiosta sinäkin voit käyttää aikasi incel-sivustoilla maleksimiseen.
Pädet äitisi ansioilla? Mitkä ovat omasi?
Entä omasi kun sinulla on varaa nimitellä tuntemattomia äitejä alimpaan kastiin kuuluvaksi?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia. Kyllä se varmaan on niin, että tänne kirjoittaminen on vähän pätemistä. Olen tavannut viime aikoina pari tuttavaa, jotka ovat ydinperheiden äitejä ja he pätivät kauheasti. Varmaan minulle jäi siitä vähän alitajuinen huonommuuden tunne, kun piti tänne avautua siitä miten mahtava olen. Mielestäni olenkin aika mahtava kun laitoin huonon miehen mäkeen ja hoidan koko paketin mallikelpoisesti. Tiedän että minua kadehditaan ja ihmetellään. Laajan tuttavapiirin ydinperheiden äidit ovat aina kauhean kiinnostuneita perheeni järjestelyistä ja kyselevät että missä lapset ovat milloinkin. Heistä olisi kai kiva ajatella, että exä hoitaisi lapset ja minä olisin jossain baariruusuna ja luuserina, ja heitä harmittaa kun sellaisesta ei ole vuosienkaan jälkeen todisteita.
No tässähän sen nyt sanot itsekkin, eli sulla on alemmuuskompleksi. Ei niissä tuttavissa se vika ole. Ja mä sanon suoraan, että jos mun pitäisi seuloa juttuni sen mukaan, mitä joku huonoitsetuntoinen yh ei kestä, vaikka nyt toteamus että pesin meidän okt:n ikkunat ja haravoin meidän pihan, niin voi jessus...
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 2 lapsen yh, ja kyllä meillä on ikkunat pesty, kaapit siivottu ja leivotaan yhdessä lasten kanssa pullaa:D
Oikeasti ap, kun jätän puhelimen pöydälle parin viikon ajaksi (vastaat vain tärkeisiin puheluihin ja viesteihin) ja jätät somen pois kokonaan, niin aikaa rupeaa löytymään.
Kiitos ajankäytön vinkeistä. Aloitukseni ei tarkoittanut nimenomaan ikkunanpesua yms vaan yleisesti erilaisia vaimon ja äidin rooliin liittyviä statusasioita ja pätemisen aiheita. Nehän ovat erilaisia eri piireissä ja eri ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia. Kyllä se varmaan on niin, että tänne kirjoittaminen on vähän pätemistä. Olen tavannut viime aikoina pari tuttavaa, jotka ovat ydinperheiden äitejä ja he pätivät kauheasti. Varmaan minulle jäi siitä vähän alitajuinen huonommuuden tunne, kun piti tänne avautua siitä miten mahtava olen. Mielestäni olenkin aika mahtava kun laitoin huonon miehen mäkeen ja hoidan koko paketin mallikelpoisesti. Tiedän että minua kadehditaan ja ihmetellään. Laajan tuttavapiirin ydinperheiden äidit ovat aina kauhean kiinnostuneita perheeni järjestelyistä ja kyselevät että missä lapset ovat milloinkin. Heistä olisi kai kiva ajatella, että exä hoitaisi lapset ja minä olisin jossain baariruusuna ja luuserina, ja heitä harmittaa kun sellaisesta ei ole vuosienkaan jälkeen todisteita.
No tässähän sen nyt sanot itsekkin, eli sulla on alemmuuskompleksi. Ei niissä tuttavissa se vika ole. Ja mä sanon suoraan, että jos mun pitäisi seuloa juttuni sen mukaan, mitä joku huonoitsetuntoinen yh ei kestä, vaikka nyt toteamus että pesin meidän okt:n ikkunat ja haravoin meidän pihan, niin voi jessus...
Ei tarvitsekaan, mutta onneksi maailmassa on ajattelun vapaus, ja keskustelukumppanisi saa ajatella sinusta ihan mitä haluaa. Esimerkiksi tästä kommentista ajattelen, että olet aika jyrääjä, Minä ainakin pidän ihan peruslähtökohtana että keskustelussa nimenomaan otetaan toinen huomioon. Aloituksessa ei myöskään puhuttu mistään toteamuksista vaan pätemisestä. Jos et itse tiedä mikä niiden ero on, niin sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia. Kyllä se varmaan on niin, että tänne kirjoittaminen on vähän pätemistä. Olen tavannut viime aikoina pari tuttavaa, jotka ovat ydinperheiden äitejä ja he pätivät kauheasti. Varmaan minulle jäi siitä vähän alitajuinen huonommuuden tunne, kun piti tänne avautua siitä miten mahtava olen. Mielestäni olenkin aika mahtava kun laitoin huonon miehen mäkeen ja hoidan koko paketin mallikelpoisesti. Tiedän että minua kadehditaan ja ihmetellään. Laajan tuttavapiirin ydinperheiden äidit ovat aina kauhean kiinnostuneita perheeni järjestelyistä ja kyselevät että missä lapset ovat milloinkin. Heistä olisi kai kiva ajatella, että exä hoitaisi lapset ja minä olisin jossain baariruusuna ja luuserina, ja heitä harmittaa kun sellaisesta ei ole vuosienkaan jälkeen todisteita.
No tässähän sen nyt sanot itsekkin, eli sulla on alemmuuskompleksi. Ei niissä tuttavissa se vika ole. Ja mä sanon suoraan, että jos mun pitäisi seuloa juttuni sen mukaan, mitä joku huonoitsetuntoinen yh ei kestä, vaikka nyt toteamus että pesin meidän okt:n ikkunat ja haravoin meidän pihan, niin voi jessus...
Ei tarvitsekaan, mutta onneksi maailmassa on ajattelun vapaus, ja keskustelukumppanisi saa ajatella sinusta ihan mitä haluaa. Esimerkiksi tästä kommentista ajattelen, että olet aika jyrääjä, Minä ainakin pidän ihan peruslähtökohtana että keskustelussa nimenomaan otetaan toinen huomioon. Aloituksessa ei myöskään puhuttu mistään toteamuksista vaan pätemisestä. Jos et itse tiedä mikä niiden ero on, niin sille ei voi mitään.
Tiedätkö sinä itse, mikä ero on toteamisella ja pätemisellä?
Minä olen se joka sanoi, että inhoan ikkunoiden pesemistä ja että olen tyytyväinen itseeni silloin, kun olen ne vihdoin saanut pestyä. Saako ihminen olla iloinen mistään sinun edessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Yh on oikeasti alinta kastia 🤢
Tapa itsesi. :)
Voisiko osasyy joidenkin yksinhuoltajien välttelylle olla se, että heidän seurassaan on raskas olla?
Joko täytyy loukkaantua kaikesta, mitä parisuhteessa oleva äiti sanoo (ja taas äiti, miksei perheellinen mies voi ikinä päteä?), tai sitten yh on jotenkin todella ylimielinen ja suhtautuu alentuvasti parisuhteessa oleviin.
Tunnen ihan normaaleja yksinhuoltajia, joiden kanssa puhutaan elämästä sellaisena kuin se on. Joskus ikkunoiden pesusta ja toisinaan vaikka Fermin paradoksista.
On ihan mahdotonta, jos jokaiselle tekemiselleen täytyy ensin laittaa #disclaimer, ettei kukaan vaan loukkaannu. Tai että ei voi puhua itsestään verbi-muodossa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia. Kyllä se varmaan on niin, että tänne kirjoittaminen on vähän pätemistä. Olen tavannut viime aikoina pari tuttavaa, jotka ovat ydinperheiden äitejä ja he pätivät kauheasti. Varmaan minulle jäi siitä vähän alitajuinen huonommuuden tunne, kun piti tänne avautua siitä miten mahtava olen. Mielestäni olenkin aika mahtava kun laitoin huonon miehen mäkeen ja hoidan koko paketin mallikelpoisesti. Tiedän että minua kadehditaan ja ihmetellään. Laajan tuttavapiirin ydinperheiden äidit ovat aina kauhean kiinnostuneita perheeni järjestelyistä ja kyselevät että missä lapset ovat milloinkin. Heistä olisi kai kiva ajatella, että exä hoitaisi lapset ja minä olisin jossain baariruusuna ja luuserina, ja heitä harmittaa kun sellaisesta ei ole vuosienkaan jälkeen todisteita.
No tässähän sen nyt sanot itsekkin, eli sulla on alemmuuskompleksi. Ei niissä tuttavissa se vika ole. Ja mä sanon suoraan, että jos mun pitäisi seuloa juttuni sen mukaan, mitä joku huonoitsetuntoinen yh ei kestä, vaikka nyt toteamus että pesin meidän okt:n ikkunat ja haravoin meidän pihan, niin voi jessus...
Ei tarvitsekaan, mutta onneksi maailmassa on ajattelun vapaus, ja keskustelukumppanisi saa ajatella sinusta ihan mitä haluaa. Esimerkiksi tästä kommentista ajattelen, että olet aika jyrääjä, Minä ainakin pidän ihan peruslähtökohtana että keskustelussa nimenomaan otetaan toinen huomioon. Aloituksessa ei myöskään puhuttu mistään toteamuksista vaan pätemisestä. Jos et itse tiedä mikä niiden ero on, niin sille ei voi mitään.
Tiedätkö sinä itse, mikä ero on toteamisella ja pätemisellä?
Minä olen se joka sanoi, että inhoan ikkunoiden pesemistä ja että olen tyytyväinen itseeni silloin, kun olen ne vihdoin saanut pestyä. Saako ihminen olla iloinen mistään sinun edessäsi?
Saa olla iloinen ja onnea siitä että saat tehtyä inhoamasi kotityön. Tiedän mitä eroa on toteamisella ja pätemisellä. Se, että on itsestään ja tekemisistään terveellä tavalla ylpeä, on aivan tervettä riippumatta siitä, että onko yh tai ydinperheen äiti tai sinkku tai ihan mikä vaan. Mutta ymmärrettävästi tunnen paljon enemmän yhteenkuuluvutta vaikka sellaisen yh-äidin kanssa joka kertoo että hän auttoi lastaan kokeeseen lukemisessa, vaikka hän oli töiden jälkeen ihan väsynyt ja tiskivuori odotti, ja sitten lapsi sai hyvän numeron kokeesta. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita.
Hmmm en kylla tee analyysia sen perusteella onko yh vai ydin. Perheita ja syita on monia.
Yhta mknta surkeaa ydinperhetta kuin yh perhetta.
En usko etta oma ydinperheen arki hirveesti muuttuisi. Edelleen joutuisi siivoamaan niita kaappeja ja leivottaisiin pullaa lapsen kanssa. Luulen etta olisi enemman aikaa lapselle kun ei tarvisisi hoitaa avioliittoa senkaan verta.
Toita teen vaikka onkin miehen mahdollistama hulppea elemantyyli.
Ei kannata uhriutua ja katkeroitua. Ei se ole patemista, jos haluaa jakaa asioitaan. Mutta jos koet kaikki muiden asiat oman navan ymparilla, on korkea aika ottaa se nena irti siita omasta navasta ja iloita ystavien puolesta.. jos siihen kykenet.
Täällä on nyt aika monta, jotka ei tajua ap:n pointtia.
Mutta joo, muistan nää muiden naisten pätemiset, kun itsellä ei ollut aikaa joulukorttien askarteluun, joulukattauksen viimeistelyyn tiptop, vaatteiden silittämiseen tai - piruvie - edes sen uuden miehen metsästämiseen. Kun piti kolata lumet pimeässä ja pakkasessa, siivota koti itse ilman pimeästi maksettua siivojaa (kun ei ollut siihenkään varaa kuten pariskunnilla) ja tehdä lapselle ruokaa työpäivän jälkeen. Sen jälkeen jäi kyllä tarkastamatta lapsen läksyt ja tekemättä omat puunaamiset, kun piti nukkuakin.
On aivan sairasta, että yksineläviä ei tueta. Pariskunnilla on tuplatulot. Ja tuplasti aikaa ja resursseja.