Miksi en osaa olla onnellinen ystäväni puolesta?? Hän saa vauvan. (ov)

joka pärjää paremmin ja jolla menee paremmin. Nythän tuo ystäväsi kehtaakin mennä ohitsesi!

Sit tulee mieleen sellainen vähän kyyninen ajatus, että onko mahdollista että olisit tässä vuosien varrella saanut vähän itsetunnon pönkitystä siitä, että sulla sentään menee hyvin ja onnistut jossain paremmin kuin ystäväsi. Alitajuista kilpailua. Nyt pohja putoaa siltä vähän pois kun ystävälläkin menee hyvin ja saa vauvankin enenn sinua.

kun aloin odottaa lapsiani kypsällä iällä

niin nimenomaan lapsettomista ystävistäni osa katosi---jopa vuosiksi..



eivät kertoneet miksi

Mulla kans yksi kaltaisesi ystävä. Hän on aina jotenkin vertaillut meitä ja ollut sitten mulle kateellinen jostain asioista, vaikka hänellä itsellään on elämä ihan kunnossa. Hänkin on ollut kymmenen vuotta miehensä kanssa ja mulla sinä aikana kaikkia epämääräisiä suhteita. Nyt olen muutama vuosi sitten löytänyt elämänkumppanini ja olemma saamassa esikoistamme, mutta kun kerroin asiasta kaverilleni, hänkin selkeästi suhtautui siihen jotenkin hankalasti.



Mä luulen että taustalla on hänellä jotain sellaista, että hänestä tunuu paremmalta, jos mulla on asiat huonosti. Hän voi silloin päteä, auttaa mua, kuunnella, tuntea itsensä onnelliseksi kun verrattuna muhun asiat on hyvin. Sitten jos mulla sattuu menemään hyvin, hän jotenkin muistaa oman elämänsä puutteet ja pahastuu. Aika inhottavaa ystävyyssuhteessa, mutta mitenkä sitä muuttaisi. Uskon että kyseessä on huono itsetunto ja se, että jotenkin samastuu ystävään liikaa.

ole hyvä että myönnät tuon itsellesi. Nyt voit ainakin yrittää löytää syyn tälle tunteelle. En usko että olet pohjimmiltasi paha ihminen. Ei paha ihminen tunne omantunnontuskia tämänkaltaisessa asiassa.

Hän jaksaa minua ainoastaan silloin, kun minulla menee heikosti. Suuttuu kun nousenkin jaloilleni tai muuten pärjään. Sama kuvio on toistunut jo vuosikymmeniä.



Kun olen lihonut, sairastunut, jäänyt työttömäksi tms. minulla on sisko. Kun laihdun, saan lapsia, saan työpaikan tms. menetän siskoni.

itse olin ollut jo monta vuotta nykyisen mieheni kanssa kun sinkku kaverini rutisi minulle yksinäisyyttään. Löysi elämänsä miehen minun avustuksellani ja meni naimisiin ja sai lapsetkin ennen minua ja miestäni. Olin aidosti onnellinen ystäväni puolesta koko ajan. Ollaan yhdessä naurettu tälle, että hän kutenkin ehti ennen.

Nyt hän ei enää tarvitsekaan tukeasi ja tunnet jääväsi hänen elämästään ulkopuolelle kun tärkeintä on kihlattu ja vauva.

Ei minunkaan siskoni sitä ikinä myönnä! Se kaava vaan on niin ilmeinen, että kuka tahansa ulkopuolinen näkee sen otsallaankin!

Mutta kun en mä tunne kateellisuutta ollenkaan! Mulla on vaan paha mieli. Ja onhan mulla muitakin hyviä ystäviä ja kun he ovat menneet jälkeeni kihloihin yms., niin olen ollut aidosti onnellinen. Ja kun sinkkuystäväni löysi miehen pari kuukautta sitten, olin aidosti onnellinen. Mä en ymmärrä, miksi tämän parhaimman ja pitkäaikaisimman kohdalla on näin. Haluaisin iloita aidosti hänen kanssaan, mutten pysty, kun itsellä paha mieli. Ja hulluinta on se, että mieheni sanoi taas, että aletaan yrittään nyt sitä lasta, niin en mä haluu vieläkään. Vaikka siis harmittaa, että ystävä saa jo vauvan....

tuo "paha mieli" ei parane ennen kuin uskallat myöntää sen olevan kateutta

Mutta mistä mä olisin kateellinen??? Itselläni aivan ihana aviomies ja vauvaa en vielä halua.... Ehkä pelkään menettäväni ystäväni, en mä tiedä.

että et ole kateellinen vai? Kiertelet ja kaartelet asiaa, mutta ennenkuin tunnustat asian itsellesi,et pääse eteenpäin etkä saa mitään järkevää sanotuksi.. Mietipä oikeasti, haluatko menettää ystäväsi tämän takia? Voi teitä Naiset kun olette toisillenne pahimpia susia..tällaisinakin hetkinä se oikea ystävyys punnitaan..pystytkö oikeasti sanomaan hänelle että olet iloinen hänen puolestaan ja haluatko kuulua heidän elämäänsä jatkossakin?Mietipä tosiaan hei ja katso peiliin--niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

että saa lapsen. Olin toki iloinen sen puolesta, mutta myös jotenkin surullinen.

Ennen oltiin kuin paita ja peppu, ja tiesin, että se asia tulee muuttumaan. Nyt sen elämässä oli tärkeintä lapset, ja mulle ei jäänyt niin paljon aikaa.

Mutta en mä sille missään nimessä kateellinen ollut.



Nyt sen lapset 2 ja 3, ja edelleen ollaan hyviä ystäviä - elämä vaan vie eteenpäin ja muuttuu.



Kyllä negatiivisiakin tunteita voi olla. Uskon, että ne menee ohi, ja kohta voitkin iloita ystäväsi kanssa hänen raskaudesta ja onnestaan.Hänkin varmasti iloitsee teidän onnesta (ja lapsesta, jos joskus sellainen on).



Älä siis huoli ;)