Pysytkö olemaan "vain tuttu" ystävättärelle joka ollut aikaisemmin paras ystäväsi?

miten muutenkaan voisi olla? Ajan kanssa siihen varmaan sopeutuu ja pystyy olemaan "vain tuttu", mutta todellakin ottaa aikansa.

henkilö tuttavapiirissäni. Kaikki varmaan alkoi jo silloin kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen. Hän oli jotenkin pirun jyrkkä asian suhteen. Olemme vuosien saatossa kasvaneet erillemme, suurin syy minun. En nähkääs ole maailman paras ihminen pitämään yhteyksiä. Tekstailen lähinnä, en jaksa soitella ja siitähän kaikki eivät pidä.

Mulle on tulossa viikonloppuna käymään eräs ystävä, jonka kanssa aiemmin oltiin tosi tiiviissä suhteessa, nyt on mennyt vuosi viime yhteydenotosta! Tuntuu jotenkin valheelliselta jutustella kaverin kanssa niitä näitä, kun välillä on selvästi etäisyyttä, jota ei aiemmin ollut. Mutta enpä mä ala mitään välirikkoakaan tekemään, katsotaan, mitä jatkossa tapahtuu. Ehkä me taas lähennytään, ehkä yhteydenpito lakkaa vähitellen kokonaan.

eli kasvetaan erilleen, olosuhteet muuttuu, mutta tuttavuutta ei ole tarpeen tietysti sanoa irti jos toinen ei tosiaan tee jotain todella idioottimaista kuten liity terroristijärjetsöön tai kavalla rahojani.



Mutta jos te kerra tuolla lailla gradaatte ystäviänne ja tuttavianne jollain asteikolla ja tasoilla niin en ihmettele että voi olla vaikeaa. Toisaalta en kyllä ihmettele sitäkään, että joku asioihin vähän luonnollisemmin suhtautuva haluaa ottaa vähän etäisyyttä.

Hänellä on täysi oikeus ja varmasti hyvät syyt tehdä niin. Luulen tietäväni kutakuinkin mistä seikoista etäisyydenotto johtuu. Ei siinä mitään.



Sanoin vain, että kyllä se silti loukkaa tai tuntuu ikävältä. Samalta kuin jos mies lähtee avioliitosta, jota olisit itse halunnut jatkaa.



t. ap

jaksa panostaa yhteydenpitoon, kun omaan elämään mahtuu niin paljon kaikkea muutakin. Ystävien kanssa ollaan juteltu, että ihania aikuisajan ystävyyssuhteet, kun aina voi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla lopetettu. Esim. yhden ystäväni kanssa tavataan noin kerran vuodessa ja päivitetään sitten samalla kaikki kuulumiset.

asiasta?

että yhteydenpito harventunut? mulla ainakin monia eri syitä elämässä, miksi välillä ehtii vähempi nähdä ja pitää yhteyttä. Onko lapsia syntynyt? Onko parisuhde hällä kunnossa? Onko muuttoa tms kotikiirettä, töiden alkua? ihan mitä vaan...

jaksa panostaa yhteydenpitoon, kun omaan elämään mahtuu niin paljon kaikkea muutakin. Ystävien kanssa ollaan juteltu, että ihania aikuisajan ystävyyssuhteet, kun aina voi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla lopetettu. Esim. yhden ystäväni kanssa tavataan noin kerran vuodessa ja päivitetään sitten samalla kaikki kuulumiset.

Tilanne on tällainen myös olosuhteiden pakosta kun läheisimmät ystävät asuvat toisella puolella Suomea.

pettämisestä tai jättämisestä ole kyse.

itse tein tietoisen etääntymisen lapsuudenystävästäni ja se oli aika raastava kokemus. Piti tehdä tietynlaista surutyötä. Se oli omanlaisensa eroprosessi. Olemme kuitenkin tunteneet yli 20 vuotta. Kun surutyö on tehty, ei tuttavuus tunnu enää ongelmalliselta.



Tämä lapsuudenystävä ei ole tietoinen "erostani" ja varmasti ihmettelee mistä on kyse. Mutta kysyköön suoraan, kyllä minä kerron. Näin ei vaan tapahdu, vaan tuttavuus jatkuu pinnallisena.



Ehkä sinun Ap kannattaisi ottaa ensin kunnolla etäisyyttä ja tehdä tuo surutyö. Tämän jälkeen tuttavuus varmaan onnistuu paremmin.

Minulla kaksi lapsuudenystävää ottivat etäisyyttä heti kun saivat miehet ja menivät naimisiin. Minua ei edes kutsuttu kummankaan häihin. No nykyisin näiltä molemmilta tulee kutsuja kylään, tai ehdotellaan tapaamisia. Ennen tämä asia loukkasi, mutta nykyisin olen välinpitämätön asian suhteen eli tervehdin ja vaihdan kuulumiset, mutta kylään tai muihin soivittuihin tapaamisiin en lähde.