Onko sinulta otettu lapsi huostaan?

Mitä haluat tietää?

yksi huostaanotettu lapsi kerran kuussa. Repsukka pieni..

ei meissä mitään ihmeellistä ole, en määrittelisi itseäni edes repsukka pieneksi, sellainen en mielestäni ollut lapsenakaan, mutta jokuhan voi olla...

en mäkään koskaan ollut repsukka, oon reippaasti hoidellut omat asiani jo aika pienestä pitäen ja ihan tyytyväinen oon sekä huostaanottoon että nykyiseen elämääni. Ei se kaikilla toki mee näin.

mutta jokuhan voi olla...

Sanoin siksi "repsukka pieni", koska vaikuttaa siltä, että kovin on pitkä matka eheäksi ihmiseksi jälleen hänellä. Mieli on järkkynyt ensimmäisten vuosien tapahtumista. En missään nimessä yleistä tätä, älkää käsittäkö väärin.

T: se viikonloppu"äiti"

Lapsi ei leiki yhtään yksin. On leikkivinään, jos varsin patistetaan omiin touhuihin, mutta samalla tarkkailee kaiken aikaa ympäristöään, hänen on pakko tietää mitä koko talossa tapahtuu, silmät seuraa koko ajan aikuisia. On "liian" rauhallinen, saattaisi helposti istua vaikka 5 tuntia tuolissa seuraamassa aikuisten tekemisiä, kontrolloimassa ympäristöä.



Hillitön aikuisten miellyttämisen halu, osaa tehdä juuri niin mistä kehuja vierailta saa. Kehut saavat hänet yrittämään miellyttämistä vielä enemmän ja enemmän, se menee yli niin helposti. Huomaa ja kommentoi sellaisia asioita, joita ikäisensä ei yleensä tee, eli osaa kerätä huomiota mitä erilaisimmilla tavoilla.



Muiden muassa tällaisia havaintoja..

Meillä myös 5v. Leikkii mieluiten muiden kanssa ja pyytää koko ajan leikkeihinsä ja kärttää huomiota. Tarkkailee myös paljon, ja kuuntelee aikuisten juttuja korvat höröllään ja kyselee niistä viimeistään jälkeenpäin (mistä te puhuitte). Ei kylläkään istuisi noin kauan paikallaan seurailemassa...



Ja on oikein mainio ja "normaali" lapsi (sisaruksia ei tosin ole) ja erittäin rakastettu ja huomioitu.



Ethän vain katso lasta jotenkin "häiriintynytlapsi"-silmälasien läpi, että tulkintasi hänen käyttäytymisestään vääristyy silmissäsi? Sitä nimittäin tapahtuu tosi helposti itse kullakin.



t. se joka kysyi

Niin, lapsen sijaisvanhemmilla on monta lasta itsellään ja minullakin 2 omaa eikä kukaan heistä tee noita asioita niin syvällisesti ja keskittyneesti kuin tämä. Normaaliahan se on jossain määrin. Minäkin, kun kuulin noista jutuista aikoinaan, ajattelin, että kyllä ne nyt liioittelee ihan varmasti ja olen yrittänyt kaikin puolin suhtautua kuin normaaliin lapseen niinkuin pitääkin. Mutta totuus on paljastunut jo. Ei se noin kirjoittaessa ja omaa tekstiäni lukiessani vaikuta kovin merkilliseltä käytökseltä, mutta kyllä se on.



Kaikeksi onneksi tämä lapsi leikkii ikäistensä ts. meidän lasten kanssa ainakin ihan ok, (mutta patistamalla ei oma-aloitteisesti), eli kyllä sitä normaalilapsen elämääkin nyt tulee näkyviin. Sijaisperheen lapset on kaikki jo reilusti vanhempia, eikä ikäseuraa ole kuin päiväkodissa ja kerhossa. Mutta sielläkin lto:t ovat huomanneet samat "oireet". Pph:lla ei lapsi pärjännyt yhtään, kun pph ei osannut suhtautua aikuisesti vaan lähti tuohon lapsen miellyttämispeliin mukaan, jonka jälkeen kotona oli taas astetta vaikeampaa.



Ehkä olisi hyvä, jos samaan perheeseen saataisiin vielä toinen sijaislapsi, lähemmäs saman ikäinen kuin tämä. Olisiko sitten kasvaminen ja kasvattaminen helpompaa, en tiedä..





T: se viikonloppu"äiti"

annoin huoltajuuden 1v ajaksi sukulaiselle, koska minulla oli vaikea elämäntilanne.

Karkailua, huumeita, alkoholia, emme vaan pärjänneet ilman apua. Nyt vaihe ohi ja järkevä aikuinen tuli tytöstä.

Rankkaa oli myöntää oma epäonnistuminen vanhempana.