Miksei masentunut halua ottaa mitään neuvoja vastaan?

Masennushan on juuri tilanne, jossa nuo normaalit "lähde lenkille niin piristyt" keinot eivät enää auta.

Hieman sama kuin ero sen välillä, aiheuttaako liikkuminen lihaksiin ns. tervettä kuormitusta vai onko lihas revähtänyt/luu poikki: ensimmäisessä tapauksessa aktivoituminen ja liikunnan lisääminen on hyvä resepti ja auttaa tilanteessa, kun taas jälkimmäisessä tarvitaan vähintään lepoa, luultavasti ihan myös ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on neurokemiallinen sairaus, johon ei neuvomiset auta.

Neuvot varmaan syöpäpotilastakin ottamaan itseään niskasta kiinni ja syömään lusikallisen ruokasoodaa päivässä?

Ärsyttää tuollaiset. Ihan oma valinta ja piste. Mutta nykyisin kaikki juopot, nistit, tuilla lusmuilijat ym ovat vain viattomia uhreja. "Neurokemiassa" vika, eikä tietenkään mitään tekemistä omien halujen kanssa. Just just.

Ap

Siihen mihin kukin kykenee vaikuttaa myös taidot. Miten kykenee hallitsemaan tunteitaan, kehoaan, järkeään, yms. Siihen puolestaan vaikuttaa pitkälti perimä, kasvatus ja ympäristö.

Jos olet itse niinkin onnelliseen asemaan päässyt että olet suoriutunut elämästä kiitettävästi, ei silti kannata olettaa että muilla olisi samat valmiudet ja osaamiset kuin itselläsi.

Tavallaan aliarvioit itseäsi, että "jos minäkin maan matonen kykenen tähän, niin on muidenkin kyettävä"

Ap, koska neuvosi ovat typeriä. Ihan samaa sarjaa, kuin kaverini neuvot aikoinaan, kun vauvani nukkui erittäin huonosti. Olin juuri selittänyt, että olen aivan uskomattoman väsynyt, koska vauva heräilee koko ajan ja herättää minut öisin tunnin-puolentoista tunnin välein, ja päivällä torkkuu 15 minuutin pätkissä. Mitä sanoo kaveri? No hän ottaa oikein tietäväisen ja mairean hymyn, ja laukoo "nuku kun vauva nukkuu". Niin kun just selitin, että se ei nuku... Se apu mitä kaipasin oli vaikka se, että kaveri olisi vienyt vauvan pariksi tunniksi tai edes vähäksi aikaa vaunulenkille, että olisin saanut levätä, kun olin niin väsynyt että kävelin päin seiniä. Tai että kaveri olisi edes nyökkäillyt empaattisesti, ja tarjonnut kupin teetä. Mutta ei: tarjolla oli pelkkiä latteuksia, jotka selkeästi näyttivät, että kaveri ei kuunnellut minua ollenkaan. Eli jos haluat auttaa masentunutta, kysy mitä apua hän kaipaisi, ja annan sitten hänen toivomaansa apua. Se voi olla vaikka sitä, että viet roskapussin ulos tai peset vessan, tai jotain muuta, joka auttaa ystävääsi arjessa.  

Mitä tapahtuu kun syvästi masentunut lähtee ulos ?

Hän näkee kaikkialla uhkia, näkee miten ihmiset nauravat hänelle ja ilkeilevät. Masentunut ei kestä enää ja alkaa kikuttelemaan tuntemattomille. Kaikkien päivä menee pilalle. Masentunut palaa kotiinsa ja ahdistuu omasta käytöksestään ja on täysin hukassa itsensä kanssa.

Oliko hyvä idea lähteä pois kotoa ja mitä hyötyä siitä oli kun ei ole kukaan ohjaamassa tai auttamassa ? Masennus vain syvenee entisestään, koska masentunut on niin syvissä vesissä.

Eivät masentuneet suutu neuvoista nähdäkseni sen takia, että he ovat masentuneita, vaan koska ihmiset eivät ylipäätänsäkään pidä kysymättä neuvotuksi tulemisen tunteesta.

Jos esimerkiksi menisit vaikka ruokkakauppaan, ja aina jonkun ottaessa makkarapaketin menisit neuvomaan häntä eläin- ja ympäristöystävällisten valintojen tekemisessä, niin olisit onnekas, jos selviäisit pelkällä paheksunnalla ja haistattelulla, etkä löytäisi itseäsi lasaretista pelti lommolla. Tämä siis vaikka kysyisit neuvottavilta etukäteen, että löytyykö heiltä omakannasta masennusdiagnoosia.

Oks nää ohjeet masentuneelle tätä luokkaa

Tsemppiä! Kaikki järjestyy kyllä! Nyt otat ittees vaa niskasta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on neurokemiallinen sairaus, johon ei neuvomiset auta.

Neuvot varmaan syöpäpotilastakin ottamaan itseään niskasta kiinni ja syömään lusikallisen ruokasoodaa päivässä?

Ärsyttää tuollaiset. Ihan oma valinta ja piste. Mutta nykyisin kaikki juopot, nistit, tuilla lusmuilijat ym ovat vain viattomia uhreja. "Neurokemiassa" vika, eikä tietenkään mitään tekemistä omien halujen kanssa. Just just.

Ap

Tuskin sinäkään  onnistuisit olemaan vähemmän kusipää, vaikka neuvoisin sinulle, miten ihmisten kanssa tulisi toimia. Se johtuu siitä, että sinun neurokemiallinen haaste on liian suuri urean määrä aivonesteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Koska se masentunut luultavasti vain ahdistuu neuvoistasi, ei koe että pystyisi niitä noudattamaan tai että ne olisivat siinä tilanteessa hyväksi. 

Niin, koska masentunut tietää että se mitä hänen ehdotetaan tekevän, on se mitä häneltä odotetaan. Ja se ahdistaa vain lisää.

Oma masennukseni alkoi helpottaa, kun aloin antaa tunteilleni vallan. Annoin itseni tuntea ne tunteet, mitä olin yrittänyt selittää pois tai kieltää väärinä. Ainoana ihmisenä maailmassa silitin itseäni selästä ja sanoin ääneen, että se oli väärin mitä he tekivät ja sanoivat, ja että totta kai tunsin sitä ja tätä, että siihen oli minulla täysi oikeus.

Ainoana ihmisenä maailmassa sanoin, että minä ansaitsen hyviä asioita elämääni.

Ei se mikään taikaisku ollut, vaan minun oli tehtävä paljon muutakin. Mutta omaan tahtiini.

Samasta syystä kuin ovat masentuneita. Liikunnan, ja tekemisen puute. Huono itsekuri ja peiliin ei kehtaa edes katsoa kun sieltä tuijottaa pelikaani leukainen rumilus. Mitään asialle ei voi tietty tehä, kun syödä pillereitä. Paha olo ei lähde koskaan.

Vierailija kirjoitti:

No joo, en itse ainakaan tykännyt, kun en enää edes pahemmin pesulle jaksanut raahautua ja laihduin masennukseni kanssa useita kiloja, kun lääkäriin viimein päästyäni minulle sanottiin, että älä kuule nyt viitsi, lähdet lenkille ja reippaasti vaan ihmisten ilmoille, kun tämä on niin helppoa, kunhan vaan alat hommiin. helppoa kuin heinänteko, yritystä nyt hei vaan. Kas kun ei vielä työnvieroksujaksi haukkunut. Lähdin pois ja menin yksityiselle.

Sain toiselta lekurilta viimein ymmärrystä, sain myös juteltua ja lääkityksen, joka auttoi. Olisin saanut vaikka mitä  ohjausta ja psykiatrista apuakin. Pääsin kuitenkin omin avuin ylös. Osasyynä varmaan sekin, että joku otti vakavasti ja piti ihmisenä.

Itsellä lähti myös parantuminen siitä kun yksi psykologi otti minut tosissaan ja sain tavallaan ihmisarvoni takaisin. Se oli oikeasti käänteen tekevä hetki omassa prosessissani. Sain myötätuntoa ja tukea tunteilleni, jolloin pystyin käsittelemään ne mielestäni pois. Taakka putosi harteilta. Vainoharhat myös vähenivät.

Vierailija kirjoitti:

No joo, en itse ainakaan tykännyt, kun en enää edes pahemmin pesulle jaksanut raahautua ja laihduin masennukseni kanssa useita kiloja, kun lääkäriin viimein päästyäni minulle sanottiin, että älä kuule nyt viitsi, lähdet lenkille ja reippaasti vaan ihmisten ilmoille, kun tämä on niin helppoa, kunhan vaan alat hommiin. helppoa kuin heinänteko, yritystä nyt hei vaan. Kas kun ei vielä työnvieroksujaksi haukkunut. Lähdin pois ja menin yksityiselle.

Sain toiselta lekurilta viimein ymmärrystä, sain myös juteltua ja lääkityksen, joka auttoi. Olisin saanut vaikka mitä  ohjausta ja psykiatrista apuakin. Pääsin kuitenkin omin avuin ylös. Osasyynä varmaan sekin, että joku otti vakavasti ja piti ihmisenä.

Eli lässytti sinulle asoita, joita halusit kuulla. Oikeassahan ne olivat, jotka sanoivat, että perse ylös penkistä ja liikkeelle. Mutta kun olet laiska, et halua kuunnella tuollaisia neuvoja. Miten ne kemialliset myrkyt voisi auttaa paremmin? Kai ne turruttaa, mutta eihän ne hyvänen aika paranna.

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kuin ovat masentuneita. Liikunnan, ja tekemisen puute. Huono itsekuri ja peiliin ei kehtaa edes katsoa kun sieltä tuijottaa pelikaani leukainen rumilus. Mitään asialle ei voi tietty tehä, kun syödä pillereitä. Paha olo ei lähde koskaan.

Vähänpä sinäkin tiedät elämästä ja pääsi toiminnasta. Et tiedäkään millaisena itsestäänselvyytenä pidät hyvää henkistä tasapainoa. Toivottavasti se ei koskaan järky, nimittäin tuollaiset luulot pitävät sinua pitkään kuilun pohjalla siinä kohtaa kun yrität nousta sieltä.

Anna olla siellä sohvalla ja katsoa telkkaria jollei kerran masentunutta voi auttaa, neuvoa tai mitään muutakaan :D ! Sillähän siitä pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se masentunut luultavasti vain ahdistuu neuvoistasi, ei koe että pystyisi niitä noudattamaan tai että ne olisivat siinä tilanteessa hyväksi. 

Niin, koska masentunut tietää että se mitä hänen ehdotetaan tekevän, on se mitä häneltä odotetaan. Ja se ahdistaa vain lisää.

Oma masennukseni alkoi helpottaa, kun aloin antaa tunteilleni vallan. Annoin itseni tuntea ne tunteet, mitä olin yrittänyt selittää pois tai kieltää väärinä. Ainoana ihmisenä maailmassa silitin itseäni selästä ja sanoin ääneen, että se oli väärin mitä he tekivät ja sanoivat, ja että totta kai tunsin sitä ja tätä, että siihen oli minulla täysi oikeus.

Ainoana ihmisenä maailmassa sanoin, että minä ansaitsen hyviä asioita elämääni.

Ei se mikään taikaisku ollut, vaan minun oli tehtävä paljon muutakin. Mutta omaan tahtiini.

Olen käynyt läpi tämän saman polun kuin sinä. Hyvin kuvattu.

Itse olen tullut pitkäaikaisen masennukseni kanssa perinteiseen Do or Die-pisteeseen. Olen tässä kuluneen vuoden aikana sitten perehtynyt itämaiseen viisauteen sekä nykyajan biohakkeroinnin tieteellisiin asiantuntijoihin. Olo on nyt sinänsä tyhjän tyyni ja hyvä. Merkityksellisyyden hahmottaminen on vielä kuitenkin haastavaa, vaikka on minulla jo aika pitkään ollut etäinen että turhakkeella on vielä arvaamattoman suuri rooli jossakin.

Kaikenlaista terapiaa ja tempoilua olen jo pitkään yrittänyt, mutta oikein mikään ei ole toiminut. Kun perusasioita junttaa pitkään kuntoon sekä pyrkii muuttamaan ajatteluaan väkisin positiivisemmaksi äärinegatiivisesta, niin pikkihiljaa lopulta jotain tuntuu tapahtuvan. Onko se riittävästi, sitä en kuitenkaan osaa vieläkään sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kuin ovat masentuneita. Liikunnan, ja tekemisen puute. Huono itsekuri ja peiliin ei kehtaa edes katsoa kun sieltä tuijottaa pelikaani leukainen rumilus. Mitään asialle ei voi tietty tehä, kun syödä pillereitä. Paha olo ei lähde koskaan.

Vähänpä sinäkin tiedät elämästä ja pääsi toiminnasta. Et tiedäkään millaisena itsestäänselvyytenä pidät hyvää henkistä tasapainoa. Toivottavasti se ei koskaan järky, nimittäin tuollaiset luulot pitävät sinua pitkään kuilun pohjalla siinä kohtaa kun yrität nousta sieltä.

On kuule ollu elämä semmosta mihin heikot on yleensä romahtaneet. Taistelutahto ollu aina korkea ja pitäny kropasta huolta aina vaikka mikä olis. Moni on vajonnu paljo pienempiin asioihi mitä itel ollu. Jotkut on heikkoja, jotkut ei kato. Mitä pillereitä syöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on neurokemiallinen sairaus, johon ei neuvomiset auta.

Neuvot varmaan syöpäpotilastakin ottamaan itseään niskasta kiinni ja syömään lusikallisen ruokasoodaa päivässä?

Ärsyttää tuollaiset. Ihan oma valinta ja piste. Mutta nykyisin kaikki juopot, nistit, tuilla lusmuilijat ym ovat vain viattomia uhreja. "Neurokemiassa" vika, eikä tietenkään mitään tekemistä omien halujen kanssa. Just just.

Ap

Se on noin. Suuri osa on laiskoja ja olettaa että pilleteitä kun saa niin siitä se lähtee. Mitään ei olla valmiita itse tekemään. Totta kai terveillä elintavoilla on positiivinen vaikutus. Mitä ihmeen väärää on siinä että joskus vaadittaisiin näitä tekemään ihan itse jotain itsensä eteen? Ei muillakaan koko ajan ole kivaa mutta ei se ole tekosyy jäädä passiiviseksi. Kokeilkaa edes, mistä tiedätte jos ette yritä? Vastaus on kun olette laiskoja. Naapurustossa asuu juuri tällainen ikimakoilija sairaseläkeläinen muka masentunut nainen. Vuosia maannut elättinä ja ryyppää vaan. No olisiko tässä tapauksessa joku vaikutus omilla valinnoilla? Vetelä, laiska ja syyttää muita kaikesta.

Masennuksesta elpyneet monesti kertovat tilanteesta kun eivät ole päässeet sängystä ylös. Eivät ole kyenneet tekemään oikein mitään. Kun tätä kerrotaan ihmisille menneessä muodossa, kun tilanne on jo ratkennut ja masentunut on toipunut, niin valtavasti annetaan myötätuntoa ja ymmärrystä.

Mutta siinä kohtaa kun makaat kaikista haavoittuvimpana sängyssä etkä pääse ylös, saat pelkkää halveksuntaa osaksesi ja kuluneita neuvoja, joita kaikki hokee, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä mitä niillä edes tarkoitetaan.

ylipäätään on vaikea ottaa vastaan omia elämäntapojaan koskevia neuvoja, oli sitten masentunut tai ei. Sen vuoksi ei kannata liikaa niitä tyrkyttää, korkeintaa voi yrittää hienovaraisesti ohjata johonkin suuntaan ja toivoa, että toinen jossain vaiheessa itse havahtuu huomaamaan saman asian, jonka olisit halunnut antaa neuvoksi. Joskuks neuvominen aiheuttaa niin suuren muutosvastarinnan, ettei toinen suostu edes harkitsemaan neuvottua vaihtoehtoa, ei edes siinä vaiheessa jos/kun itsekin alkaa tajuta, että se olisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se on neurokemiallinen sairaus, johon ei neuvomiset auta.

Neuvot varmaan syöpäpotilastakin ottamaan itseään niskasta kiinni ja syömään lusikallisen ruokasoodaa päivässä?

Ärsyttää tuollaiset. Ihan oma valinta ja piste. Mutta nykyisin kaikki juopot, nistit, tuilla lusmuilijat ym ovat vain viattomia uhreja. "Neurokemiassa" vika, eikä tietenkään mitään tekemistä omien halujen kanssa. Just just.

Ap

Se on noin. Suuri osa on laiskoja ja olettaa että pilleteitä kun saa niin siitä se lähtee. Mitään ei olla valmiita itse tekemään. Totta kai terveillä elintavoilla on positiivinen vaikutus. Mitä ihmeen väärää on siinä että joskus vaadittaisiin näitä tekemään ihan itse jotain itsensä eteen? Ei muillakaan koko ajan ole kivaa mutta ei se ole tekosyy jäädä passiiviseksi. Kokeilkaa edes, mistä tiedätte jos ette yritä? Vastaus on kun olette laiskoja. Naapurustossa asuu juuri tällainen ikimakoilija sairaseläkeläinen muka masentunut nainen. Vuosia maannut elättinä ja ryyppää vaan. No olisiko tässä tapauksessa joku vaikutus omilla valinnoilla? Vetelä, laiska ja syyttää muita kaikesta.

Miksi sun lähestymistapa on noin aggressiivinen? Masennus voi todella johtua vaikkapa uusavuttomuudesta tai siitä ettei ole oppinut ottamaan vastuusta elämästään.

Mutta millä tavalla tämä paasaus auttaa ketään ? Kukaan ei ota vastaan noin vihamielisiä neuvoja, joissa ei ole hitustakaan lähimmäisenrakkautta. Kyse on vain nöyryyttämisestä, jonka tarkoitus saattaa olla pelkästään saarnaajan oman egon pönkitys eikä lainkaan halu auttaa.

Jo pelkästään ihmisen luontainen vaisto estää tekemästä asioita pelkän pakon vuoksi. Ihminen tarvitsee motiivin teoilleen, joka voi olla esimerkiksi mukavat ihmiset ympärillä.