Onko amk ja yliopistossa saman verran opiskeltavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Aika jännä kun opiskelen kasvatustieteellisessä ja on useampi yli 10 sivun essee tullut tässä syksyllä tehtyä (perehtyen itse siihen tutkimustietoon) ja isoja harjoitustöitä ja ryhmätöitä paljon! Toki toimintaterapeuteilla voi olla vieläkin enemmän hommia. En tiedä onko yliopistoissakin paljon eroja (ei pitäisi kyllä olla), mutta meillä saa kasvatustieteen puolella painaa ihan kunnolla! Olen aikaisemmin opiskellut englantia pääaineena ja siinä oli kyllä aivan järjettömästi hommaa suhteessa surkeisiin opintopistemääriin per kurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu enemmän alasta. Yliopistossa on yleensä enemmän luettavaa ja kirjoitettavaa, mutta sekään ei päde vaikkapa luonnontieteisiin.

Öh? Olen itse kemisti j voin sanoa, että siihen muutamaan kymmeneen sivuun kvanttiteoriaa saa kulumaan aika monta viikkoa aikaa ja opiskella kyllä aika urakalla. Tai kun matematematiikassa todistetaan vain vaikka yksinkertaisen raja-arvon olemassa oloa.

Mitataanko sivumäärällä vaatimusta vai keskitytäänkö laatuun??

No eiköhän yliopistokirjallisuudessa ole aika varmasti vaativaa tekstiä useammalla sivulla, amkissa vähemmän luettavaa, tuskin ne turhaa tolla tasolla mitään liirumlaarumia kirjoittaa tai tyhjiä sivuja tai toista koko aikaa samaa

Vierailija kirjoitti:

Riippuu enemmän alasta. Yliopistossa on yleensä enemmän luettavaa ja kirjoitettavaa, mutta sekään ei päde vaikkapa luonnontieteisiin.

Tarkoitetaanko tällä sitä, että luonnontieteissä päästään helpolla?

Tähän on pakko sanoa, että siihen muutaman kymmenen sivuun esim differentiaalilaskentaan käytetään aikaa puolivuotta yliopistolla ja luentoja pari kertaa viikko sekä laskarit viikottain. Vaikuttaako sivumäärä vaikeuteen?

Tällöinhän matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta olisi kaikkein helpoin yliopistossa ja Suomi nousuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Aika jännä kun opiskelen kasvatustieteellisessä ja on useampi yli 10 sivun essee tullut tässä syksyllä tehtyä (perehtyen itse siihen tutkimustietoon) ja isoja harjoitustöitä ja ryhmätöitä paljon! Toki toimintaterapeuteilla voi olla vieläkin enemmän hommia. En tiedä onko yliopistoissakin paljon eroja (ei pitäisi kyllä olla), mutta meillä saa kasvatustieteen puolella painaa ihan kunnolla! Olen aikaisemmin opiskellut englantia pääaineena ja siinä oli kyllä aivan järjettömästi hommaa suhteessa surkeisiin opintopistemääriin per kurssi.

Opelinja vai yleinen ja aikuis?

Vierailija kirjoitti:

Eli tenttimällä tai kirjoittamalla esseet usein yliopistossa tai amkissa suoritetaan? Ei ole laskuja, ellei opiskele insinööriksi tai DI?

Matematiikka, fysiikka, kemia, tietojenkäsittelytiede, taloustiede, tilastotiede, meteorologia, (varmaan myös) biologia ja hitto lennonjohtajatkin laskevat!

Psykologitkin laskee! Kaikki laskee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Ehkäpä niillä mitataan kykyä ylipäänsä opiskella. Jos ei niistä mitään tajua, ei ole paikkaa lääkikseen. Turha kuitenkin sanoa, että lääkis olisi vaikeampaa opiskella kuin matikan/kemian/fysiikan opiskelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Aika jännä kun opiskelen kasvatustieteellisessä ja on useampi yli 10 sivun essee tullut tässä syksyllä tehtyä (perehtyen itse siihen tutkimustietoon) ja isoja harjoitustöitä ja ryhmätöitä paljon! Toki toimintaterapeuteilla voi olla vieläkin enemmän hommia. En tiedä onko yliopistoissakin paljon eroja (ei pitäisi kyllä olla), mutta meillä saa kasvatustieteen puolella painaa ihan kunnolla! Olen aikaisemmin opiskellut englantia pääaineena ja siinä oli kyllä aivan järjettömästi hommaa suhteessa surkeisiin opintopistemääriin per kurssi.

Opelinja vai yleinen ja aikuis?

Erkkapeda+luokanopettajan monialaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tenttimällä tai kirjoittamalla esseet usein yliopistossa tai amkissa suoritetaan? Ei ole laskuja, ellei opiskele insinööriksi tai DI?

Matematiikka, fysiikka, kemia, tietojenkäsittelytiede, taloustiede, tilastotiede, meteorologia, (varmaan myös) biologia ja hitto lennonjohtajatkin laskevat!

Psykologitkin laskee! Kaikki laskee!

Eikö kaikilla aloilla yliopistossa ole pakollisena tilastotiede eli laskeminen? Amkissa taas ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Toisaalta siksi, että pääsykokeella erotetaan jyvät akanoista: Mat/fys/kem tehtävien osaaminen korreloi lääkiksessä tarvittavan päänupin kanssa. Toisaalta siksi, että ihmiskehon toiminta on pohjimmiltaan kemiaa ja fysiikkaa, jotka taas ovat pohjimmiltaan matematiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Ehkäpä niillä mitataan kykyä ylipäänsä opiskella. Jos ei niistä mitään tajua, ei ole paikkaa lääkikseen. Turha kuitenkin sanoa, että lääkis olisi vaikeampaa opiskella kuin matikan/kemian/fysiikan opiskelu.

Kaikilla ei ole matemaattisia lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu enemmän alasta. Yliopistossa on yleensä enemmän luettavaa ja kirjoitettavaa, mutta sekään ei päde vaikkapa luonnontieteisiin.

Tarkoitetaanko tällä sitä, että luonnontieteissä päästään helpolla?

Tähän on pakko sanoa, että siihen muutaman kymmenen sivuun esim differentiaalilaskentaan käytetään aikaa puolivuotta yliopistolla ja luentoja pari kertaa viikko sekä laskarit viikottain. Vaikuttaako sivumäärä vaikeuteen?

Tällöinhän matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta olisi kaikkein helpoin yliopistossa ja Suomi nousuun!

Ei tarkoiteta. Aloituksessa kysyttiin kirjoittamisen määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tenttimällä tai kirjoittamalla esseet usein yliopistossa tai amkissa suoritetaan? Ei ole laskuja, ellei opiskele insinööriksi tai DI?

Matematiikka, fysiikka, kemia, tietojenkäsittelytiede, taloustiede, tilastotiede, meteorologia, (varmaan myös) biologia ja hitto lennonjohtajatkin laskevat!

Psykologitkin laskee! Kaikki laskee!

Eikö kaikilla aloilla yliopistossa ole pakollisena tilastotiede eli laskeminen? Amkissa taas ei

Hyvä kysymys, I dunno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tenttimällä tai kirjoittamalla esseet usein yliopistossa tai amkissa suoritetaan? Ei ole laskuja, ellei opiskele insinööriksi tai DI?

Matematiikka, fysiikka, kemia, tietojenkäsittelytiede, taloustiede, tilastotiede, meteorologia, (varmaan myös) biologia ja hitto lennonjohtajatkin laskevat!

Psykologitkin laskee! Kaikki laskee!

Eikö kaikilla aloilla yliopistossa ole pakollisena tilastotiede eli laskeminen? Amkissa taas ei

Ei ole kaikilla, mutta monella alalla pitää kyllä käydä tilastollisten menetelmien kursseja 1-3kpl. Eipä ne nyt mitään järisyttäviä matemaattisia taitoja vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Ehkäpä niillä mitataan kykyä ylipäänsä opiskella. Jos ei niistä mitään tajua, ei ole paikkaa lääkikseen. Turha kuitenkin sanoa, että lääkis olisi vaikeampaa opiskella kuin matikan/kemian/fysiikan opiskelu.

Kaikilla ei ole matemaattisia lahjoja

Sittenpä ei ole lääkikseen asiaa. Jos terveysasiat kiinnnostavat, suosittelen esimerkiksi lähihoitajan opintoja. Matemaattisia lahjoja saatetaan kyllä sielläkin lääkelaskujen teossa tarvita.

Pääsykokeissa ole laskemista tai tilastotiedettä ellei lääkis tai DI yliopistossa?

Kannattaako hakea jos huonot paperit? Meneekö sit vaan pääsykokeella yliopistoon tai amkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaiketi ihan tutkinnoista, molemmista löytyy helppoja ja vaikeita. Pari opiskelukaveria oli vaihtanut alaa, olivat tehneet aiemmin yliopistotutkinnot (muistaakseni kasvatustieteellisessä molemmat) ja valittivat miten järkyttävän raskas toimintaterapeutin tutkinto oli siihen verrattuna. Enemmän laajoja kirjallisia tehtäviä, itsenäistä tutkimustietoon perehtymistä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja yms. Toisaalta myös yksittäisissä kursseissa on eroja, jotkut opettajat vaati paljon enemmän ja rima oli korkealla, kun taas toiset (usein tt-tutkinnon ulkopuoliset) opettajat antoivat selkeästi vähemmän tehtäviä.

Mitkä on yleisesti vaativimpia tai vaikeampia aloja yliopistossa tai amkissa? Esim lääkis, DI, psyka koska matemaattisia?

Kemia, matematiikka, fysiikka Kukin laittaa omaan järjestykseen osaamisensa mukaan. Koko opiskelu on teoreettista ja kaikki todistetaan. Kemiassa ja fysiikasta saa sääliopintoviikkoja kasaan suorittamalla hullun lailla labroja selkkareineen kahdeksasta neljään, samalla matikassa revitään noppia jokaisesta pyörähdyksestä.

Eihän lääkiksessä ole kemiaa lääkäreille kuin pari hassua pakollista kurssia

Miksi pääsykokeessa on sitten paljon kemiaa ja muita matemaattisia aineita?

Ehkäpä niillä mitataan kykyä ylipäänsä opiskella. Jos ei niistä mitään tajua, ei ole paikkaa lääkikseen. Turha kuitenkin sanoa, että lääkis olisi vaikeampaa opiskella kuin matikan/kemian/fysiikan opiskelu.

Kaikilla ei ole matemaattisia lahjoja

Sittenpä ei ole lääkikseen asiaa. Jos terveysasiat kiinnnostavat, suosittelen esimerkiksi lähihoitajan opintoja. Matemaattisia lahjoja saatetaan kyllä sielläkin lääkelaskujen teossa tarvita.

Muita vaihtoehtoja sote-alalla fysioterapeutti, sh, terveydenhoitaja, kätilö, toimintaterapeutti sekä sosiaalityöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako hakea jos huonot paperit? Meneekö sit vaan pääsykokeella yliopistoon tai amkiin?

Mikä sua kiinnostaa? Haet sinne. Pärjäät kyllä.

Opiskelin sosionomi amk, valmistunumisvuosi 2000. Lähestulkoon heti sen jälkeen päätin kuitenkin haluavani sosiaalityöntekijäksi. Minusta tuli yhteiskuntatieteiden maisteri v. 2006. Väsyin kuitenkin työhön, lähinnä asiakasmäärään ja siihen, ettei edes oppinut tuntemaan asiakkaitaan. Hain ja pääsin sosionomin koulutuksella erään yksikön päälliköksi, vaikkei minulla ollut päivääkään johtamiskokemusta. Opiskelin työn ohella sosionomi yamk:n johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelmassa. Sanoisin, että silloin aikoinaan sosionomin koulutus oli lähempänä käytäntöä kuin yliopistossa opiskeltavat aineet. Lukemista ehkä saattoi olla sivumääräisesti saman verran, mutta yliopiston puolella teksti oli kuivakampaa. Tosin oli hassua huomata, että minulla oli yksi tenttikirja täsmälleen sama molemmissa. Erikoista, että kuitenkaan ei ollut sama aine. Toinen erikoisuus oli, että tutkimusmenetelmät-opintojakso oli lähes sanasta sanaan sama yamk-koulutuksessa kuin yliopistossa, toki tutkimusmenetelmät on varmaankin samat riippumatta koulutusasteesta. Yamk-opetuksessa ja yliopiston luennoissa ei kovin paljon ole eroa. Molemmissa voimakkaasti tieteellinen tutkimus läsnä.