Onko täällä muita yksinäisiä, jolla ei ikinä ole ollut parisuhdetta tai yhtään ystävää/kaveria

Et ole tosiaankaan ainoa. Suomessa on paljon yksinäisiä, monesta eri syystä. Heitä/Meitä ei huomata tai ei haluta huomata eikä yksinäinen uskalla kertoa julkisesti olevansa yksinäinen, koska yksinäisyyttä hävetään ja yksinäinen on helppo syyllistää yksinäisyydestään.

Kannattaisiko laajentaa elämänpiiriä? Vaikka ruveta harrastamaan jotain kansalaisopistossa tai osallistua johonkin vapaaehtoistoimintaan? Siis ylipäänsä ruveta tekemään jotain sellaista, joka vie kodin ulkopuolelle ja tapaamaan toisia ihmisiä? Ja jos opiskelet, niin kannattaa mennä mukaan, jos jotain järjestetään. Aktivoidu hyvä ihminen ja tule mukaan. Ihan rohkeasti vain. Tavallisia ihmisiä me kaikki olemme.

Mä olen jo 48 v, eikä ole ollut ikinä parisuhdetta, ystävää tai kaveria. Ihan hyvin se elämä on näinkin mennyt. Jossain 30 ikävuoden jälkeen aloin tähän sopeutua ja tuska ja yksinäisyys helpottaa. Sitä ennen kyllä toistuvasti yritin saada kavereita, löytää miestä jne, mutta olen kai vaan jotenkin omituinen koska minusta ei ihmiset missään tykänneet. Joten hyväksyin asian ja aloin rakentaa elämääni sellaiseksi kuin haluan yksin.

M37. 

Joskus nuorempana olisin halunnut parisuhteen/kavereita, mutta nykyään ehdoton ei. Viihdyn yksin ja nautin siitä. En tarvitse ympärille roikkumaan mitään 10 hengen kaveriporukkaa. Kaiken lisäksi en luota ihmisiin enää ollenkaan.

Tavallaan joo, koska vaikka nuorena parikin parisuhdetta oli niin eihän ne näin jälkeenpäin ymmärrettynä ollut kuin juurikin yksinäisyydestä (ja sen pelosta) johtuvaa tyytymistä että olisi edes joku. Ei siis tosiaan mitään palavaa rakkautta eikä edes välittämistä vaan itsellä lähinnä takertumista mieheen jota taasen ei kiinnostanut v.ttujakaan koko "suhde".

Eihän sellaisesta suhteesta vaan saa mitään mitä parisuhteelta kuuluu saada.

Samoihin aikoihin oli parikin kaveria, mutta nämä oli vain pinnallista baariseuraa ja sekin tuntuu kyllä näin jälkeenpäin täysin pähkähullulta koska enhän mä ikinä edes oikeasti viihtynyt baareissa, mutta niin vaan sitä yritti jaksaa käydä jotta olisi sitä seuraa ja löytäisi sen parisuhteen eikä enää tarvitsi mennä baariin..

No puolisoa ei löytynyt enkä käy enää baareissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo 48 v, eikä ole ollut ikinä parisuhdetta, ystävää tai kaveria. Ihan hyvin se elämä on näinkin mennyt. Jossain 30 ikävuoden jälkeen aloin tähän sopeutua ja tuska ja yksinäisyys helpottaa. Sitä ennen kyllä toistuvasti yritin saada kavereita, löytää miestä jne, mutta olen kai vaan jotenkin omituinen koska minusta ei ihmiset missään tykänneet. Joten hyväksyin asian ja aloin rakentaa elämääni sellaiseksi kuin haluan yksin.

Ei tuo voi pitää paikkansa. Miehet oikein hakeutuu naisten seuraan. Eikä naisen ulkonäöllä ole merkitystä.