Mikä tarve ihmisillä on jakaa ihan kaikki someen?

Sitä olen ihmetellyt. Kai ne luulee,että muitakin kiinnostaa.

Joku kehitysvamma niillä on

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt. Kai ne luulee,että muitakin kiinnostaa.

Ei kiinnosta kyllä yhtään mitenkään NARSISTIEN "elämä"

Niiden hautajaiset on vaan juhlia mulle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, yhteisöllisyyden takia? Jotkut käy postausten innoittamana paljon yksityiskeskusteluja. Miksi itse seuraatte somea jos ei kiinnosta?

Niin että kun yhden ihmisen jakama sisältö ei erityisemmin miellytä, niin ei ole asiaa someen ollenkaan? :D

Häh? Minkä yhden ihmisen?

Sairasta kertoa kaikki asiansa julkisesti koska kerrotaan että kävivät vessassa ja kumpiko tuli

Laitan joskus jotain ympäripyöreetä jostain mielenkiintosesta tai ajankohtasesta, missä oon ollut mulana tai mitä on käynyt.....facehan on sitä varten, että sieltä näkee kavereiden kuulumisia...enkä halua olla pelkkä stalkkaaja. Mutta ei kenenkään mielenterveysjuttuja, en halua lukea...tai jotain kryptisiä "Tänään on oltu totuuksien äärellä..tms"

Vierailija kirjoitti:

Jaan mitä jaan. Ei luulisi olevan sinun ongelmasi.

Eikö tässä juuri kysytä että miksi, eikä niin, että et saisi tai jotain? Tässä ei nyt syy selvinnnyt.

Halutaan olla olemassa

Vierailija kirjoitti:

Minun eräs tuttu laittaa valehtelematta joka päivä 3-10 päivitystä someen. Käy lenkillä niin kuva lenkkipolusta ja "huh huh 10km taas kyllä nyt on pirteetä!!". Vie lapsen lätkätreeneihin ja kuva lapsesta kaukalossa "on mulla vaan reipas poika ja niin taitava!". Kuva kahvikupista "päiväkaffet siivouksen jälkeen, oon mä vaan ahkera!". Tekee ruuaksi jonkun vaik jauhelihapihvin, lohkoperunat ja kurkku-tomaattisalaatin "nyt tuli niiiin hyvää ruokaa, ai että!".

Tästä tulee sellainen olo, että hänellä on arjessaan varmaan aika yksinäistä. Kokee vahvaa tarvetta jakaa asioitaan muiden kanssa

Vierailija kirjoitti:

En kans ymmärrä. Miksi pitää jakaa joka päivä joku kuva lasten harrastuksista, maljakosta tai lenkkareista. En ihan oikeasti ymmärrä. Kaipaako nämä ihmiset huomiota vai onko heidän elämä jotenkin sisältököyhää?

Kai se on vaan vielä niin uusi ilmiö.

Ennenhän puhuttiin aina, että kaikki haluaisi edes hetkeksi telkkariin, mutta vain hyvin harva pääsi, tässähän on vähän sama, saat naamasti/asiasi ihmisten näkyviin. Tämä vain muuttui niin äkkiä niin arkiseksi, kun harvalle tapahtuu mitään "uutisoitavaa", joten some tursuaa 99.9999999% asioita, jotka eivä kiinnosta ketään.

Someriippuvaiset ihmiset kuvittelevat, että kaikki tutut ja seuraajat yms. ovat kiinnostuneita näiden ihmisten jokaisesta liikkeestä. Kuvitellaan, että ollaan kaiken keskipiste. Oman elämänsä pikku julkkiksia. 

Kyllä se nyt hävettää aika rankasti, mitä kaikkea tuli faceen kirjoiteltua juuri kun oli parisuhde loppunut ja mielenliikkeet hivenen helahtelevat. Kirjoittelin eräässä suljetussa ryhmässä kuvitellen, ettei kukaan tuttu näkisi mutta varmasti sielläkin joku oli. Täten päättelisin, että ihmisillä on vaan joku mielenhäiriö.

Minä jouduin harrastussyistä perustamaan facebook-tilin, mutta kaveriksi en hyväksy ketään. Vähän väliä se niitä mulle tyrkyttää, mutta ohitan tyylikkäästi. Kun ei ole kavereita, säästyy noilta feedissä ja muita juttuja, mitä ei halua nähdä, voi estää mielensä mukaan. Siinä on semmoinen nappula. 

Juuri tänä aamuna luin kuinka joku ei muistaisi juttuja ilman somea. Minulla on tärkeimmistä asioista valokuvia, muistan mitä muistan, mutta mitä en muista, mitä sitten? Miksi minun edes pitäisi muistaa kaikkea? Jos haluaisin muistella asioita, pitäisin päiväkirjaa. Mutta ei vaan huvita 

Ihmiset ei taida tajuta, että lopulta mikä tahansa mitä someen kirjoittaa, voi päätyä mihin tahansa. Sen sun naapuri tai serkku voi olla siellä suljetussa ryhmässä hiljaisena jäsenenä, joku on jättänyt somensa koneelle auki ja sitä pääsee sitten puoliso ja lapset lukemaan. Kannattaa muistaa, että mitä tahansa mitä sinne laitat, voi loppujen lopuksi kuka tahansa nähdä. 

Jaoin viikottain someen, mutta hyvän maun rajoissa. Uusi paikkakunta eikä muita läheisiä kuin mies ja lapset. Pienellä paikkakunnalla kaikilla oli jo piirinsä. Oli aika yksinäinen ja juureton olo, someen oli kiva laittaa tekemisiä ja ajatuksia ja tuntui kivalta, jos joku joskus huomioi.

Työn kautta tuli uudet työkaverit ja someen päivittely pikkuhiljaa väheni. Mitä harvemmin sinne laittoi mitään, niin sen hölmömmältä tuntui laittaa yhtään mitään. Mun mielestä some on vähän sellainen joko-tai. Että joko jaat "kaiken" (mikä ei suinkaan tarkoita sitä kirjaimellisesti), jolloin tarina on ikään kuin katkeamaton tai sitten ei mitään. Tuntuu ihan hassulta yhtäkkiä laittaa jotain, jos et ole viikkoihin tai kuukausiin laittanut yhtään mitään.

Hassua oli kuitenkin se, että vaikka tosi harva tykkäili saati kommentoi, niin sen jälkeen kun hiljenin somessa, alkoi säännölliseti tipahdella kyselyjä, et onko kaikki ok tai etkö enää käytä somea. Että siellä taustalla oli kuitenkin koko ajan hiljainen seuraajajoukko, joita kiinnosti, vaikka se nopea peukun painaminen tai pieni kommentti oli ilmeisen ylivoimaista. Ehkäpä he olivat juuri näitä "ei kiinnosta, kuinka noloo" - tyyppejä? 😉 Sitten kuitenkin saadaan se päivän uteliaisuus- ja tirkistelyannos siitä toisten elämän seuraamisesta ja kun ne seurattavat hiljenee, niin huolissaan kysellään, että etkö enää päivitä.

Kieltämättä tämä somehiljaisuuden myötä on jäänyt vähän sellainen olo, että kun en ole somessa, olenko "olemassa"? Vähän inhottava tunne. Seuraan edelleen muita, tykkäilen ja kommentoin, mutta omien juttujen jakaminen on jäänyt. Olen myös huomannut että kasvotusten ihmisiä tavatessa toiset ovat hieman hämmentyneitä, kun kerron jostain isommista tapahtumista. Ihan kuin olisi sellainen ajatus, että elämä olisi täysin pysähtynyttä, tauolla, että et elä, jos et kerro sitä somessa.