Nukutus pelottaa (selkäleikkaus) :(

Nukutus kuolleisuus Suomessa on promilleen luokkaa kun se ennen oli prosentteja. Suomessa on taitavat anestesialääkärit ja kirurgit. Riski on vain pääsääntöisesti jo ennestään monisairailla ja valtavan ylipainoisilla.

Minut on nukutettu kerran, ja pelkäsin myös ihan kamalasti eniten sitä jos herään kesken kaiken eikä sitä huomata. Keskustelu anestesialääkärin kanssa auttoi - hän sanoi että se on äärimmäisen harvinaista, ja lupasi ja vakuutti että sinulle ei tule käymään tässä leikkauksessa sillä tavalla. Nukutuksen tasoa seurataan niin tarkkaan koko ajan ja tarvittaessa lisätään lääkettä. Pelotti myös etten nukahda ollenkaan, kun olen huono saamaan unta - järjetön pelko, tiedän itsekin - sillä kun ei ole mitään tekemistä tämän "nukkumisen" kanssa. Muistan miten humahdin tiedottomaan tilaan, ja pitkästä leikkauksesta huolimatta seuraava muistikuva on kun minua siirretään salista pois, lääkäri vierellä kertoo kaiken sujuneen hyvin. Ja en ehtinyt kuin vähän sinnepäin virkkoa että minulla saattaa olla hieman paha olo, hoitaja ruiskutti heti suuhun nestemäistä pahoinvointilääkettä, joka oli siinä ilmeisesti valmiina odottamassa. Ja se vaikutti heti. Olin aiemmin kertonut että en voi tietää onko minulla taipumusta pahoinvointiin nukutuksen jälkeen kun tämä on ensimmäinen kerta. Sinullakin tulee menemään kaikki hyvin, siellä ammattilaiset huolehtivat kaikesta.

Kolmesti nukutettu. Nykyään on käytössä hyvät nukutusaineet, joista ei tule helposti pahoinvointia leikkauksen jälkeen kuten vielä kymmenisen vuotta sitten. Nukutuksessa ollessa ei näe unia eikä se ole kuten nukkumista, vaan ensin lasket lääkärin pyynnöstä ääneen ja seuraavaksi oletkin jo heräämössä.

Ajan kulumista ei havaitse yhtään kun on nukutettuna. Se on jännä kokemus. Itse viimeksi ajattelin viimeisenä ajatuksena ennen leikkausta jossakin numeroa viisi lausuessani, että nukahtamisessa varmaan menee vielä hetki kun oli niin virkeä olo, ja sitten olinkin jo heräämössä vähän tokkurassa. Se on hetkessä ohitse.

Minäkin olen oppinut miettimään sitä kuinka tavanomainen tilanne on lääkäreille ja hoitajille. He tekevät leikkauksia kaikki työpäivät ja heille se on rutiinia. Potilaalle se on uusi tilanne mutta henkilökunnalle arkea.

Kipuja ei kannata pelätä koska kipulääkitys on kyllä riittävä ja epämukavimmat tuntemukset laantuvat muutamassa päivässä. Jos on kärsinyt pitkään sairauden kivuista etukäteen, leikkaushaavojen kipu ei ole samanlaista vaan siitä erottaa, miten elimistö paranee ja toipuu haavoista. Ja alkuperäinen kipu on poissa.

Suun kautta otettavat kipulääkkeet kannattaa ottaa ajallaan, koska ne tehoavat paremmin kun ne otetaan jo ennen kuin kipua tuntuu. Ei kannata kursailla kipulääkkeiden suhteen, koska kivuttomuus edistää toipumista.

Pyydä leikkausta ilman yleisanestesiaa. Siis paikallispuudutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen oppinut miettimään sitä kuinka tavanomainen tilanne on lääkäreille ja hoitajille. He tekevät leikkauksia kaikki työpäivät ja heille se on rutiinia. Potilaalle se on uusi tilanne mutta henkilökunnalle arkea.

Yleisanestesia on henkilökunnalle helppoa, kun ei tarvitse huomioida potilaan tunteita. Voi puhua omia.

Minulle on tehty monta leikkaustoimenpidettä, eikä missään nukutuksessa ole ollut komplikaatioita. Sairastan astmaa ja allergioita, joten saan aina antihistamiinia ennen nukutusta. Toki etukäteen on aina jonkin verran jännittänyt. Se on inhimillistä. Tsemppiä! Jos on vaikea vaiva, niin leikkaus voi tuoda avun.

Oma kokemus oli tosi hyvä. Sain rauhoittavan esilääkityksen, ja leikkaussalissa oli mukavaa porukkaa. Käteen pistettiin kanyyli, minkä jälkeen anestesialääkäri kertoi laittavansa nukutusaineen tulemaan. Hän käski hengittää muutaman kerran syvään, ja kolmannella sisäänhengityksellä pimeni. Seuraava muistikuva on heräämöstä, jossa katse osui ensimmäisenä kelloon, ja tajusin operaation olevan ohi. Olo oli väsynyt ja tokkurainen, mutta mitään kipuja tai pahoinvointia ei ollut. Sitten minut siirrettiinkin osastolle jatkamaan unia.

Tsemppiä, hyvin se menee :)

Ei siinä ole mitään pelättävää. Nukutan eläimiä työkseni ja kaikki on mennyt aina hyvin.

Kanyylin laitto ennen nukutusta tuotti ongelmia.  Ei meinannut  millään onnistua ja piikki toisensa jälkeen joutui roskikseen. Sen laittaminen sattui ja taju lähti. Harmitti kun en päässyt kokemaan miten se varsinainen nukutus tapahtui. 

Minut on nukutettu. Oli mukava kokemus vaikka yrjö lensi sitten heräämössä. Kerrankin sai nukuttua kunnolla.

Nukutusaineilla ja dementialla on tutkittu yhteys. Ei kannata huvikseen antaa itseään leikellä.

Selkäleikkaus onnistuu harvalla, niskan alueen operointi vielä harvemmalla.

Mua hirvittäisi enemmän selkäleikkaus kuin nukutus. Oletko käynyt läpi muut vaihtoehdot ennen päättymistä leikkaukseen?

Mulla oli välilevy ongelma selässä. Tuli helposri kipeäksi ja tosi kovat kivut. Lääkäri suunnitteli leikkausta, johon olin varautunut menemään.

Yx ystävä sanoi, et hänellä auttoi infrapunapussi samaan vaivaan. No ostin sellasen, maksoi jotain 500 €. Sit ku huomasin, et väärä asento nostaessa ja kipu alkaa tulla menin pussiin 60 min ja 60 astetta. Sama toinen kerta illalla. Jo seuraavana päivänä kipua ili aamu ja ilta hoitojen välillä enää hetken. Kolmas pvä kivuitta.

Joka kerta käytän samaa keinoa ja tähän mennessä aina auttanut. Mulla siis välilevyn ongelma, et tähän sain avun. Ei tullut mentyä leikkaukseen.

Tsemppiä, kyllä kaikki hyvin menee!

Minulle on tehty kolme hyvin onnistunutta nukutusta ja kerran operaatio puuduttamalla käsivarren hermo olkapäästä alaspäin. Operoitiin murtuneet värttinä- ja ranneluut. Laitettiin metallia ja ruuvit.

Olsin saanut valita nukutuksen tai puudutuksen ja valitsin viimemainitun, ja erittäin miellyttävä ja täysin kivuton toimenpide paitsi sitten kun puudutus alkoi häipyä mutta silloin sain niin paljon kipulääkettä kuin tarvitsin. Yksi yö sairaalassa.

Mielenkiintoista olla hereillä ja juttelin kirurgin kanssa Alvar Aallon huonekaluista, hän kun oli niitten intohimoinen keräilijä. 

Mutta se nukutus. Ei mitään ihmeellistä, muistan vain kun heräämössä havahduin joku viereisellä petillä puhui sillivoileivistä :D Sitä kun siinä tokkurassa saattaa jutella sekavia. Ihmettelin vain että eikö mitään ole tehtykään. Osastolla sitten nukutti edelleen ja se vähän harmitti kun yhtä mittaa käytiin verenpainetta mittaamassa. 

Itselle tehty vatsaleikkauksia joissa haava iso. 

Omassa tuttavapiirissä yksi kuolemantapaus nukutuksessa. Kyseessä kuusikymppinen mies joka sai sydänkohtauksen kaupassa, kiidätettiin suoraan leikkauspöydälle mutta ehti kuolla. Ei saatu pelastettua. Pitkälle kehittynyt arteroskleroosi.

Kaikki menee hyvin, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä yksi kuolemantapaus nukutuksessa. Kyseessä kuusikymppinen mies joka sai sydänkohtauksen kaupassa, kiidätettiin suoraan leikkauspöydälle mutta ehti kuolla. Ei saatu pelastettua. Pitkälle kehittynyt arteroskleroosi.

Tämäkään kuolemantapaus tuskin liittyi varsinaisesti nukutukseen, vaan vakavaan perussairauteen.

Mut on nukutettu lapsesta aikuisuuteen monia kertoja ja aina mennyt hyvin. Kerran oli haasteita verenpaineen laskussa nukutuksen aikana ,siitäkin selvittiin . Heräämiset myös sujuneet ihan hyvin, suuremmin ei pahoinvointiakaan ollut.

Mut on nukutettu neljä kertaa ja kaikki mennyt aina hyvin. Ainoo että tärisen horkassa aina herätessä mutta sairaalassa on ihania lämpöpeittoja. Yhden kerran oli huono olo mutta sen jälkeen sain aina maksimaaliset pahoinvoinnin estoon tarkoitetut dropit. Yksi leikkaus tehty puudutuksessa ja ilman mitään rentouttavia/rauhoittavia. Se oli mukavaa kun pääsi melkein heti lähtemään kotiin.

Mitkä sun vaihtoehdot on? Mennä sinne ja voida sen jälkeen paremmin tai jättää menemättä ja kärsiä.

Nukutus on ihanin asia mitä tiedän! Minua ketuttaa aina suunnattomasti kun hoitaja tulee herättelemään.

lapsesta asti uneton

Minut on nukutettu lapsena 70-luvulla ja nyt 2000-luvulla ja täytyy sanoa että on tekniikka kehittynyt huomattavasti. Tehtiin leuansiirtoleikkaus ja heräsin ihan hyvin. Siinä vaiheessa oksensin kun mut siirrettiin ambulanssiin ja vietiin leikkauksen jälkeen toiseen sairaalaan, koska ei ollut tilaa heräämössä. Tein tästä valituksen ettei leikkauksen jälkeen kyllä saisi potilaita raahata toiseen sairaalaan. Olo voi olla hyvinkin tokkurainen leikkauksen jälkeen ja silloin haluaa vain nukkua. Sain vastauksen että asiani on käsitelty oikein kokouksessa. Toivottavasti valitukseni tepsi, eikä leikkauspotilaita kuljetella ambulanssilla. Muuten toivuin hyvin ja olin jo seuraavana päivänä jalkeilla. Selkäleikkauksesta en tiedä milloin saa olla jalkeilla. Tuota kohtaa en ymmärtänyt että kanyyli laitettiin käteen vielä hereillä ollessa. Minut pamautettiin uneen, ja sitten vasta laitettiin kanyyli. Miksi se tehdään toisinpäin kun voi tehdä miellyttävämminkin? Pelotti nukutus että entä jos en herää. Heräsin kyllä ja siinä välissä en tiennyt elämästä mitään. En nähnyt edes unia.