Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla ei ole ketään joka hoitaisi lasta joskus?
26.11.2022 |
Isovanhemmat ei hoida, muut lähisukulaiset ei hoida, lapsen isä ei hoida, tapaa lasta satunnaisesti jos olen koko ajan paikalla katsomassa lapsen perään. Ja lapsi on siis jo viisi ja tämä on ollut tällaista jo vauva-aikana. Päiväkoti on vain työpäiviäni varten. Rahat tiukassa, pienellä palkalla ei juurikaan vieraita hoitajia kotiin pysty palkkaamaan. Olenko ainoa jolla on näin?
Kommentit (79)
Lisään vielä edelliseen viestiin, mll perhekummia kannattaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi aina etukäteen tietää onko tukiverkkoja kun lapsi syntyy. Vai pitäisikö jo miestä valittaessa tehdä laajaa selvitystä ensinnäkin lapsen isän osuus lapsen hoitoapuna, omien vanhempien ja sisarusten ja ystävien mahdollinen hoitoapu, miehen vanhempien ja sisarusten ja ystävien hoitoapu.
Joillakin onnekkailla apua tulee monesta suunnasta ja se tukee jaksamista. Toisille ei tule mistään ja se on kova paikka.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu yksinhuoltajien toimintaan esim. pienperheyhdistys. Sovi vuorottaisesta lapsenhoidosta toisen yh-äidin kanssa eli autatte toisianne. Kun lapsi on 7 + vuotias voit lähettää partioon ja leireille esim. seurakunta tai järjestöt. Googlaa viikonloppuleiri. Hae tukiperhettä, olet siihen oikeutettu kun tilanne on tuo. Ja kyllä meitä on muita, joita ei kukaan auta.
Kuulostaa helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä. Ei kaikkia 7-vuotiaita voi vain lähettää jonnekin leireille, osa lapsista on kovin ujoja tai ikävöi äitiä valtavasti ja jossain leirillä vain itkee ja itkee. Ei leirin ohjaajat sinne ota jos on liian kova koti-ikävä.
Asutko Hgissä? 60+ eläkeläistätsy voisi hoitaa muutaman tunnin silloin tällöin tenavaasi vaikka sitä vanhaa rahan vastiketta eli kaffepakettia vastaan. Ainoa ongelma on se, että hoito olisi meillä kotona (lievä liikuntaeste). Minulla on myös kissa, joten allergikolle ei taida sopia. Jätä meiliä, jos kiinnostaa.
(Olen tosissani eikä tämä ole mikään provo tai feikki-ilmo).
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei isovanhemmat hoida?
Miksi isovanhempien pitäisi olla ehtymättömiä lastenhoitokoneita ja vielä maksaa siitä "ilosta"...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihan oikeasti pitää tarkkaan harkita, kenen kanssa lapsia aikoo hankkia. Ei minkään häntäheikin kanssa.
Miksi roudaat lasta jonkun isän luo jota ei kiinnosta? Luulis että tulee vaan paha mieli kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä voi aina etukäteen tietää onko tukiverkkoja kun lapsi syntyy. Vai pitäisikö jo miestä valittaessa tehdä laajaa selvitystä ensinnäkin lapsen isän osuus lapsen hoitoapuna, omien vanhempien ja sisarusten ja ystävien mahdollinen hoitoapu, miehen vanhempien ja sisarusten ja ystävien hoitoapu.
Joillakin onnekkailla apua tulee monesta suunnasta ja se tukee jaksamista. Toisille ei tule mistään ja se on kova paikka.
No kyllä sen tulevan isän nyt kannattaisi vähän skannata silläkin ajatuksella, että onko hänestä isäksi.
Isovanhempien morkkaamisesta: aika moni isovanhempi on itse vielä töissä ja kun ikää tulee ja vaihdevuosivaivat, uniongelmat, oman terveyden murheet niin sitä ei välttämättä kerta kaikkiaan jaksa vaan se viikonloppu menee välttämättömään palautumiseen omaa työtä varten.
Toisaalta, en väitä apn kohdalla näin olevan, mutta OSA äideistä (ja isistä) tekee lapsen kasvattamisesta hyvin vaikeaa.. siis kaikki pitäisi tehdä jonkun "malli-kasvatuksen superoppaan" mukaisesti.
Ennen vanhaan lapset (joista oli seuraa ja vahtia toisilleen) vietiin mummolaan hoitoon, ja he hoituivat "siinä sivussa" ilman sen suurempaa kohkaamista. Itse olen alle kouluikäisenä ollut esim joidenkin kylän ukkojen kanssa jänismetsällä ja pappan mopon takatarikalla matkustanut (ilman kypärää) jonnekin ties kenen kylän ukon luokse pelaamaan korttia tupakansavun keskellä pullaa mussuttaen ja ihan silmät soikeina ukkojen sotajuttuja kuunnellen.
Lasun paikka nykyään, tuolloin oli vanhemmilleni ihan sejasama. Ja ihan hyvä ihminen minusta tuli.
Onko lapsi jotenkin vameli vai miksi kaikki hyljeksii sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu yksinhuoltajien toimintaan esim. pienperheyhdistys. Sovi vuorottaisesta lapsenhoidosta toisen yh-äidin kanssa eli autatte toisianne. Kun lapsi on 7 + vuotias voit lähettää partioon ja leireille esim. seurakunta tai järjestöt. Googlaa viikonloppuleiri. Hae tukiperhettä, olet siihen oikeutettu kun tilanne on tuo. Ja kyllä meitä on muita, joita ei kukaan auta.
Kuulostaa helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä. Ei kaikkia 7-vuotiaita voi vain lähettää jonnekin leireille, osa lapsista on kovin ujoja tai ikävöi äitiä valtavasti ja jossain leirillä vain itkee ja itkee. Ei leirin ohjaajat sinne ota jos on liian kova koti-ikävä.
Juu, älä vaan edes yritä! Aina kannattaa ennemmin keksiä syyt "miksei onnistu" ja syyttää sukulaisia kun on itse ihan loppu.
Aika monella isovanhemmalla on useita lapsenlapsia ja kun siihen rulettiin lähtee, loppua ei näy. Pahimillaan sisarukset tappelevat keskenään että "meidän "vuoro jättää lapset isovanhemmille parisuhde vapaan ajaksi. Jos isovanhemmilla on omia lapsia vaikka kolme, helposti on kuusikin lastenlasta . Käytännössä joka viikonloppu vanhenevalla pariskunnalla on joku lapsista hoidossa, Olen tällaista touhua seurannut ikä-ystävilläni ( +60), voin kertoa , eivät nauti. Kun ihminen pääsee eläkkeelle , se luulee että vapaus koittaa, ei näköjään. Viimeistään siinä kohtaa omat lapset äkkäävät että nythän "niillä" on aikaa. Oman ukkoni kanssa kanssa paetaankin aina talvet ulkomaille tai jonnekin, että saa viimeinkin nauttia vapaudesta, kun yli 40 vuotta työelämää on suoritettuna. Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden , jos ei siitä selviydy, ei niitä kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako niitä kersoja tehdä jos ei niitä jaksa hoitaa?
Meillä myös, sillä erotuksella että ollaan lapsen isän kanssa yhdessä joten on meitä kaksi, että satunnaista joustoa on ylitöihin yms. Isä myös ollut viihteellä jokusen illan silloin tällöin, omat ystäväni niin eri elämäntilanteissa tai sitten itsekin ihan sidottuina lapsiinsa, ettei niistä ns. vapaailloista ole minun osaltani mitään tullut joten en ole koskaan lasten aikana ollut iltaa/yötä pois kotoa.
Meillä yhteinen vapaa olisi kyllä hienoa, mutta ei ole lapsille hoitajia edellä mainituista syistä + isovanhemmat eivät ole siinä kunnossa, että voisivat lapsia kaitsia, joten näillä mennään.
Sinulla asteen raskaampaa, tsemppiä siihen, kyllä se sitten helpottaa, kun lapsi pärjää satunnaisesti itsekseen ja viettää kavereilla aikaa jne., että voi vaikka kaupassa käydä itsekseen. Ainakin näin haluan itse uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin jokaisen vielä lapsettoman miettimään ennen lapsen hankintaa sitä, että loppujen lopuksi kellään muulla kuin sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa lastasi. Yhteiskunta toki hoitaa loppujen lopuksi, mutta millään muulla tukiverkolla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa. Tukiverkko voi luvata ja puhua ennen lapsen olemassa oloa ja odotusaikana mitä vain mutta loppujen lopuksi voivat olla tekemättä mitään.
Noin se menee. Muistakaa naiset, jos teet lapsen, saatat joutua hoitamaan hänet yksin. Etenkin, jos hän on vaikea ja/tai vammainen. Voimia ap.
Miettikääpä kuinka monilapsisissa perheissä on omaa aikaa ja hoitajia. Voin kertoa, että ei ole. Kaverillani on viisi lasta, niin eipä siinä paljon omaa aikaa ole. Eikä varmasti paljon vapaaehtoisia hoitajiakaan. Itselläni on kolme lasta, enkä todellakaan kehtaa rasittaa sukulaisia lastenhoidolla. Onneksi lasten isä hoitaa myös, mutta kun lapsia on monta, niin jatkuvaa hoitoahan se käytännössä on. Kannattaa muuttaa omaa ajattelutapaa: lapset kuuluvat elämään. Oma aika on yliarvostettua.
Lapsen kummitäti hoitaa lasta. Ottaa muutamaksi tunniksi luokseen kylään tai välillä yökylään yhdeksi yöksi.
Isovanhemmat asuu kaukana joten eivät pysty hoitamaan.
Pientä henkireikää alkaa tulla tosiaan siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa olla kouluikäinen ja käy ehkä jossain harrastuskerhossa. Pääsee sillä aikaa yksin kauppaan tai lenkille, eipä siinä tunnin parin aikana muuta ehdi. Mutta ihana tunne oli ainakin itselle, kun pystyi hoitamaan jonkun oman asian yksin sillä aikaa, kun lapsi oli siellä kerhossa. Välillä kyllä lapsi ei olisi oikein mennyt, mutta sanoin vaan, että ei kun menet nyt vaan. Tästä tulee tietysti alanuolta, mutta tilanne oli tosiaan sama kuin aloittajalla. Ei vaan ollut sukulaisia ja lapsen isä oli joko töissä tai muuten vaan huonossa hapessa. Eikä oikein niitä ystäviäkään, paitsi noita tuon tyylisiä, jotka pyyteli jonnekin ilman sitä lasta. Sekin tuntui silloin aika pahalta, kun niillä itsellään oli monesta suunnasta sitä hoitoapua. Nykyisin en enää oikein välitä muista ihmisisistä, kai se aika jotenkin teki erakoksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kummitäti hoitaa lasta. Ottaa muutamaksi tunniksi luokseen kylään tai välillä yökylään yhdeksi yöksi.
Isovanhemmat asuu kaukana joten eivät pysty hoitamaan.
Kummi on kasteen todistaja eikä mikään ilmainen lastenhoitaja.
Ensin kannattaa kysyä niiltä isovanhemmilta uudelleen, kun ap sanoi, etteivät KAI halua hoitaa. Eli varmistaa nyt ensin sen.
Hakeudu yksinhuoltajien toimintaan esim. pienperheyhdistys. Sovi vuorottaisesta lapsenhoidosta toisen yh-äidin kanssa eli autatte toisianne. Kun lapsi on 7 + vuotias voit lähettää partioon ja leireille esim. seurakunta tai järjestöt. Googlaa viikonloppuleiri. Hae tukiperhettä, olet siihen oikeutettu kun tilanne on tuo. Ja kyllä meitä on muita, joita ei kukaan auta.