Suomalaisuus on juurtunut syvälle sieluni maisemaan
Luonto, musiikki, mielenmaisema, muinaiset perinteet ja tavat, kansamme kohtalot.
Koen olevani osa suurempaa, osa jatkumoa.
Onko muilla kansoilla yhtä vahvoja identiteettiin asti pureutuvia kokemuksia synnyinmaastaan ja omasta kansasta?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
LOpettakaa jo se ryyppääminen.
Kännissä sitä tulee kaikenlaista nationalistista roskaa mieleen mutta pitäkää nyt sitä suuta soukemmalla, ettei yöllä tule vihervasemmisto kolkuttamaan ovelle ja nuijimaan teistä tuollaisen EU vastaisuuden.
Noh. Vihervassarit voi mennä vaikka itärajan tuolle puolen kolkuttelemaan ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Ihan on kuule niin hieno fiilis päällä, että en keksi yhtään.
Ja oli tuo mies miltein sielunkumppanini muutenkin.
Pamputtanut jo simpanssiaja paria turistia jälkeesi, senkin hupakko.
Meillä oli sama mielenkiinnonkohde. Ruokittiin yhdessä kodittomia kissoja. Että silleen kyllä terveesti eläimellistä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisuuden kokemus on oikeastaan hengellinen kokemus.
Hyvä vertaus. Itse ajattelen kuitenkin niin, että suomalaisuuden kokemus liittyy sosiaalisiin kokemuksiin, kokemukseen heimosta ja kansasta johon kuuluu. Ja kokemukseen siitä maasta tai alueesta, luonnosta, johon kuuluu. Hengellinen kokemus vaatii kuitenkin vielä yliluonnolisen, jotain äärettömän paljon suurempaa ja pyhempää, kuin meidän historiamme tai kokemuspiirimme.
Suksipavittuun määräilemästä miten muut saavat kokea.
Kerroin, miten itse ajattelen. Olet kovin herkillä tästä, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Ihan on kuule niin hieno fiilis päällä, että en keksi yhtään.
Ja oli tuo mies miltein sielunkumppanini muutenkin.
Pamputtanut jo simpanssiaja paria turistia jälkeesi, senkin hupakko.
Meillä oli sama mielenkiinnonkohde. Ruokittiin yhdessä kodittomia kissoja. Että silleen kyllä terveesti eläimellistä menoa.
Ja käytiin ihan treffeilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ylpein siitä, että suomalaiset tunnetaan rehellisinä ja luotettavina ihmisinä, jotka tekevät sen, minkä lupaavat. Ja Sisu tottakai. Voiko hienompaa mainetta olla?
Velivenäläinen tuntee suomalaiset tyhminä tsuhnina, jotka eivät ymmärrä edes valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ylpein siitä, että suomalaiset tunnetaan rehellisinä ja luotettavina ihmisinä, jotka tekevät sen, minkä lupaavat. Ja Sisu tottakai. Voiko hienompaa mainetta olla?
Velivenäläinen tuntee suomalaiset tyhminä tsuhnina, jotka eivät ymmärrä edes valehdella.
Suomalainen tuntee venäläiset rys si nä, jotka puhuu aina paskaa, ovat ylimielisiä ja kusipäitä. Onneksi kaikki muutkin länsimaat tietävät saman :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisuuden kokemus on oikeastaan hengellinen kokemus.
Hyvä vertaus. Itse ajattelen kuitenkin niin, että suomalaisuuden kokemus liittyy sosiaalisiin kokemuksiin, kokemukseen heimosta ja kansasta johon kuuluu. Ja kokemukseen siitä maasta tai alueesta, luonnosta, johon kuuluu. Hengellinen kokemus vaatii kuitenkin vielä yliluonnolisen, jotain äärettömän paljon suurempaa ja pyhempää, kuin meidän historiamme tai kokemuspiirimme.
Suksipavittuun määräilemästä miten muut saavat kokea.
Kerroin, miten itse ajattelen. Olet kovin herkillä tästä, miksi?
En kirjoittanut tuota suksi viestiä vaan alkuperäisen hengellisen kokemuksen viestin.
Ajattelen että hengellisyys, vai pitäisikö sanoa henkisyys, ei ole vaan kristillisyyttä vaan hengellisyyden voi löytää esimerkiksi työn teon kautta. Kun elää maasta ja hoitaa maata, elää vuodenkierron mukaan ja toistuvasti rutiineilla pitää yllä inhimillistä. Se voi olla kuin hiljainen rukous.
Visst, finlandssvensk är ens identitet och skärgården stället som man inte vill lämna helt.
LOpettakaa jo se ryyppääminen.
Kännissä sitä tulee kaikenlaista nationalistista roskaa mieleen mutta pitäkää nyt sitä suuta soukemmalla, ettei yöllä tule vihervasemmisto kolkuttamaan ovelle ja nuijimaan teistä tuollaisen EU vastaisuuden.