Lue keskustelun säännöt.
Miten vastata kysymykseen onko lapsia?
26.11.2022 |
Olen lapseton, sanoisin että osittain vapaaehtoisesti. Voisin tulla raskaaksi jollain, ei kauhean korkealla, todennäköisyydellä hedelmöityshoitojen kautta, mutta lapsikaipuu ei ole ollut niin suuri, että haluaisin lähteä hoitoihin. Toisaalta, jos raskaus onnistuisi luomuna, niin olisin aivan varmasti toivonut kovasti saavani lapsen, eli en myöskään automaattisesti valitsisi lapsetonta elämää, jos kaikki kortit olisi pöydällä käytettävissä.
Olen nyt reilu kolmekymppinen ja alkanut törmätä yhä useammin kysymykseen onko minulla lapsia ja etenkin kysymykseen miksi ei ole tai milloin ajattelin niitä hankkia. Olen huomannut, että jos vastaan jälkimmäiseen kysymykseen kertomalla etten voi saada lapsia tai että lapsia ei nyt vain ole siunaantunut, niin osa ihmisistä vaivaantuu tai alkaa sääliä. Jos kerron etten tahdo lapsia, niin osa ihmisistä pitää kylmänä ja sydämettömänä ihmisrauniona.
Mikä siis olisi hyvä vastaus? Tietenkin aina voi sanoa että ei kuulu kyselijälle, mutta sekään ei kaikissa tilanteissa tunnu tulevan multa luontevasti.
Kommentit (46)
Christiiina kirjoitti:
Minulta ei ole koskaan kysytty, että miksi ei ole lapsia.
N35
Minullakaan ei ole lapsia, en sellaisia halua, ja on kysytty onko niitä.
Kukaan ei ole alkanut udella miksi, ja jos joku niin henkilökohtaisiin yksityisasioihin tulisi utelemaan sanoisin että en kommentoi.
On kyllä päivtelty etttä kyllähän lapsia pitää olla ja kyllähän mies pitää olla, siihen en vastaa mitään.
On tietyt rajat joiden yli tulla.
Tällaiset utelut voi sivuuttaa täysin asiallisesti ja neutraalisti, ei ole tarvetta alkaa soittaa suuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen todella pitkän päivän päätteeksi todennut kyselijälle, että hankin lapsia heti kun maapallon väkiluku tippuu alle kolmen miljardin. Kyselijä prosessoi asiaa naama kysymysmerkillä puoli minuuttia ja keskustelu loppui siihen.
Miksei voi vain sanoa lyhyesti ei ja vaihtaa aihetta vaikka säähän? En ymmärrä tällaista passiivis-aggressiivista v*lua. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kysyy asiaa ihan hyväntahtoisesti. Eri asia sitten sellaiset jankkaajat, jotka eivät anna asian olla, vaikka toinen kiusaantuu.
Luulenpa, että muiden ihmisten reaktioihin ei voi kauheasti vaikuttaa. Fiksu keskustelukumppani jättää utelut sikseen ja pitää tunnereaktionsa ominaan, tyhmä möläyttelee. Jätä niiden tyhmien reaktiot ja kommentit omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että muiden ihmisten reaktioihin ei voi kauheasti vaikuttaa. Fiksu keskustelukumppani jättää utelut sikseen ja pitää tunnereaktionsa ominaan, tyhmä möläyttelee. Jätä niiden tyhmien reaktiot ja kommentit omaan arvoonsa.
Ihmisiin on iskostettu niin syvälle se, että varsinkin naisilla nyt vain kuuluu olla lapsia ja siitä nuo ajattelemattomat reaktiot. En usko, että kovin moni edes tiedostaa sitä, että sitä ajatusmallia on istutettu ulkoapäin jo lapsuusvuosista lähtien ja että oma näkemys voisi olla jotain muuta. Kuuleehan sen siitä, kun moni on sanonut, ettei lasten kanssa olemisesta ole koskaan välittänyt mutta pitihän niitä omia hankkia, koska se nyt vain kuuluu asiaan. Kertoo paljon myös yleisistä naiskäsityksistä, että kiltin/mukavan/"äidillisen" oloisen naisen lapsettomuutta hämmästellään ja kyseenalaistetaan. Ikään kuin lapsettomiksi jäisivät tai jättäytyisivät vain luonnevikaiset, tunnekylmät riivinraudat.
Elätkö jossain lestayhteisössä kun tuollaisia jatkuvasti kysellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen lapseton"
Yksinkertainen on kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi. Ihmiset aikanaan jankutti,että koska tulee toinen. Sanoin sitten rehellisesti, että kun ollaan pienituloisia ei toiseen ole varaa. Siihen loppui utelut.
Meillä myös yksi lapsi. Raskaus, synnytys ja vauva-aika olivat aika traumaattisia, joten ei haluttu enempää. Mutta en halunnut avautua millekään duunin Pirkolle, että miksi ei ole tulossa enempää. Viimeiset hiljeni vasta, kun lapsi täytti kymmenen.
Joillakin on ilmeisesti pakko nostaa esille sitä omaa ja sen takia kysytään poikkeuksetta että onko lapsia, se on sosiaalinen koodi tutustumiselle.
Se on varmaan osittain myös ikäpolvikysymys. Itse en ole ikinä elämässäni kysynyt keneltäkään onko tällä lapsia vai ei. Eikä oman ikäluokan ihmiset (milleniaalit) ole kysyneet aiheesta minulta koskaan. Se on se vanhempi sukupolvi, joka utelee lapsiasioista. Voin kertoa keskustelussa, että minulla on yksi lapsi ja yksi koira, jos se liittyy aiheeseen, mutta en kysele muilta, josko heillä on koiria tai lapsia, vaikka omani minulle tärkeitä ovatkin. En myöskään koskaan kysele onko joku naimisissa tms. Vanhempi sukupolvi tekee tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi. Ihmiset aikanaan jankutti,että koska tulee toinen. Sanoin sitten rehellisesti, että kun ollaan pienituloisia ei toiseen ole varaa. Siihen loppui utelut.
Meillä myös yksi lapsi. Raskaus, synnytys ja vauva-aika olivat aika traumaattisia, joten ei haluttu enempää. Mutta en halunnut avautua millekään duunin Pirkolle, että miksi ei ole tulossa enempää. Viimeiset hiljeni vasta, kun lapsi täytti kymmenen.
Joillakin on ilmeisesti pakko nostaa esille sitä omaa ja sen takia kysytään poikkeuksetta että onko lapsia, se on sosiaalinen koodi tutustumiselle.
Uusien ihmisten kesken esim. uudessa työpaikassa kysellään normiasioita, missä asuu ja onko lapsia yms. Ei siinä yleensä ole takana mitään erityistä utelunhalua, small talkia vain. Olen vastannut kymmeniä kertoja neutraalisti, että ei ole lapsia. Olen saanut erilaisia vastauksia, että ei uskoisi tai ihanko totta tai jopa pahoitteluita. En koskaan kerro, että lapsettomuus on oma valinta.
Keskustelut usein jatkuvat niin, että käännän kysymykset kysyjään ja ihmisethän tunnetusti haluavat puhua itsestään, joten ei tule kiusaantuneita hetkiä. Työni on sen luonteista, että pitää vähän teeskennellä enkä voi vain kääntyä kannoillani pois tyhmien kysymysten jälkeen.
Lapsettomat ei oo koskaan kysyneet multa lapsista. Eivät kai pidä kysymystä olennaisena (kuten en minäkään).
Minunlla ei enää lapia.2 oli He ovat aikuisia,itsenisiä ihmisiä perheineen.Toinen sanonnut aina: Mutsi / toinen Äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsia eli en vastaa kenenkään lapsettoman näkökulmasta, mutta ihan sama mitä ne ihmiset ajattelee sinun lapsettomuudestasi. Sinun asiasihan se on ja lapsettomuutesi varmaan koskettaa aika harvaa kyselijää yhtä henkilökohtaisesti. Jos joku vaivaantuu kun sanot, että et ole saanut niin sitten vaivaantuu. Jos ei osaa suhtautua mahdollisiin erilaisiin vastauksiin niin sitten kannattaa jatkossa välttää kysymästä sellaisia kysymyksiä kasvotusten. Jos joku ajattelee, että olet kylmä ak ka kun et ole henkilökohtaisesti yrittänyt saada omaa lasta niin ei voi mitään. Turha varmaan sellaista ihmistä on sivistää, että äitiys tai lapsettomuus ei suoraan kerro kaikkea naisen luonteesta. Kolmekymppisilta naisilta tuota ehkä kysellään tuntemattakin koska kolmekymppisillä naisilla on hyvin usein pieni(ä) lapsi(a). Voihan se olla jonkin yhteisen kalastelua. Itseä muiden lapset on aina niin vähän kiinnostaneet, etten ole koskaan keltään kysynyt. Yleensähän äidit kyllä ottavat omat lapsensa esiin jossain sivulauseessa jos niitä on ja jos niistä ei puhu niin ei kuulu minulle tai niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännää jos on unohtanut synnyttäneensä lapsen.
Vastaan tankkaan teboililla ei tarvi keskustella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä tullut.
Aina ei saa mitä haluaa.
Onko sinulla?
Minä harrastan keilausta/postimerkkeilyä jne. (Eli vastaa aivan eri asiaan kuin alkuperäinen kysymys)
Tuossa muutamia vaihtoehtoisia vastauksia.
Voi myös sanoa, että olen niin paha ja synnin loassa itseni liannut ihminen, ettei Jumala rangaistukseksi ole antanut lapsia. -Tarpeeksi vakavalla naamalla pitää vetää.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri, joka on jo ihan sinut lapsettomuutensa kanssa, alkaa aina avautumaan tahattomasta lapsettomuudestaan ja siitä miten on aina halunnut lapsia ja miten rankkaa on ollut. Vetää pitkän monologin aiheesta.
Ajattelee, että kysyjä ei ehkä tee samaa jollekin toiselle, jolle aihe on ehkä vielä arka. Hyviä ilmeitä kuulemma tulee, kun käy kaikki epäonnistuneet hoidot, parisuhdekriisit, terapiat ja tukiryhmät läpi, sekä avaa sitä taloudellista puolta mikä on mennyt ja mitään ei ole saanut.
Ystäväsi kuulostaa aika täydeltä k-päältä.
Vierailija kirjoitti:
Elätkö jossain lestayhteisössä kun tuollaisia jatkuvasti kysellään?
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-romaanin mukaan tuijotetaan vatsaa...
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Minulta ei ole koskaan kysytty, että miksi ei ole lapsia.
N35
Minullakaan ei ole lapsia, en sellaisia halua, ja on kysytty onko niitä.
Kukaan ei ole alkanut udella miksi, ja jos joku niin henkilökohtaisiin yksityisasioihin tulisi utelemaan sanoisin että en kommentoi.
On kyllä päivtelty etttä kyllähän lapsia pitää olla ja kyllähän mies pitää olla, siihen en vastaa mitään.
On tietyt rajat joiden yli tulla.
Tällaiset utelut voi sivuuttaa täysin asiallisesti ja neutraalisti, ei ole tarvetta alkaa soittaa suuta.
Näille jotka päivittelevät että kyllä lapsia pitää olla tai kyllä mies pitää olla niin tiukka katse silmiin ja kysymys että miksi. Perustele. Yleensä eivät osaa perustella ja sotkeutuvat omiin sanoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri, joka on jo ihan sinut lapsettomuutensa kanssa, alkaa aina avautumaan tahattomasta lapsettomuudestaan ja siitä miten on aina halunnut lapsia ja miten rankkaa on ollut. Vetää pitkän monologin aiheesta.
Ajattelee, että kysyjä ei ehkä tee samaa jollekin toiselle, jolle aihe on ehkä vielä arka. Hyviä ilmeitä kuulemma tulee, kun käy kaikki epäonnistuneet hoidot, parisuhdekriisit, terapiat ja tukiryhmät läpi, sekä avaa sitä taloudellista puolta mikä on mennyt ja mitään ei ole saanut.Ystäväsi kuulostaa aika täydeltä k-päältä.
Perustele. Eikö enemmän k-pää ole se, joka kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elätkö jossain lestayhteisössä kun tuollaisia jatkuvasti kysellään?
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-romaanin mukaan tuijotetaan vatsaa...
Niin? Romaanissa voidaan tehdä mitä vain. Ne on tarinoita.
Olen itse sanonut kysymykseen miksei minulla ja miehelläni ole yhteisiä lapsia, että emme voi niitä saada. Emme voikaan, koska miehelle on tehty vasektomia, mutta sitäpä en kättelyssä kerrokaan. Harvoin kukaan kyselee enempää. Joku joskus ilmaisee olevansa pahoillaan, ja siihen vastaan että miksi ihmeessä, siksihän toinen meistä on "leikattu" ettei niitä tulisi.