Annatko rahan näkyä (jos sitä on)

Sen verran annan näkyä että asun kivassa kodissa hyvällä alueella, pukeudun laadukkaasti, matkustan useimmiten businessluokassa ja autokin on kalliimmanpuoleinen. Näistä sitten voi kukin tehdä omat päätelmänsä, en mainosta varallisuuttamme mitenkään. Maksan mielelläni siitä että arki on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 25v sinkkumies ja kukaan ei tiedä että perin 3 vuotta yli 10 miljoonaa. En käy töissä ja kun liikun kaupungilla niin pukeudun kulahtaneisiin vaatteisiin ja puhkikuluneisiin kenkiin. Olen etsimässä itselleni tulevaa vaimoa ja äitiä lapsilleni mutta en missään nimessä halua gold diggeriä. Vasta kun kaunis hoikka nainen iskee minut hyväkäytöksisyyteni takia ja rakastuu minuun olen valmis kertomaan omaisuudestani ja aijon viettää hyvin mukavan elämän hänen kanssaan.

Sun ainoat kriteerit naiselle on hoikka ja kaunis? 

Porsche on tavallisen oranssi, häviää katukuvaan.

Eikä kämpän automaattiportissa ole monogrammia.

Mikä on varakas, se pitäisi ensin määritellä?

Keskituloisia en pidä varakkaina Suomen kulurakenteella.

En. Ostan kotiini kallista elektroniikkaa ja käyn yksityisellä lääkärillä, mutta ulkoisesti olen aika nuhjuisen näköinen.

Kyllä, mulla on vaimo, joka ei käy töissä. Siihen verrattuna jotkut Mersut on pikkuhankintoja.

Kyllä ja ei.

Talo ja vene kyllä, muut ei.

Nuorempana vaatteissa, mutta nykyään ei, koska ei tarvitse vakuuttaa ketään ja nuo vene/talo on uhan mukavuus syystä, kun oleilen 50/50% vuodesta molemmissa.

Hankin Kokoomuksen jäsenkirjan ja pöytäviirin jota pidän asuntoni ikkunalla.

.

.

PS: sosiaalietuudet pois niitä tarvitsevilta

.

.

T: Kokoomuslainen

Rahaa löytyy pitkälti siitä syystä, että en käytä sitä varakkaalta näyttämiseen. 

On tarkoitus ostaa Lada ja tuunaa sitä, (Nyt huono saatavuus) hieman. Siinä olisi naapureilla ihmeteltävää. Noi Teslat, Porschet ja Mersut on nähty.

Olen keski-ikäinen nainen. Asiani  suht hyvin hoitanut nainen. En sano olevani rikas/varakas, mutta hyvin toimeentuleva. Asunto ja auto ovat omia (miehen kanssa yhteinen koti, autot omilla rahoilla hankitut).

Mä ostan kaupasta mitä haluan. Tuotteet eivät välttämättä ole Pirkkaa tai xtraa ja muutenkin asioin Cittarissa. Se on lähin kauppa ja sinne parkkihalliin on iisein mennä ja lähteä.

Vasta juttelin työnantajan kanssa, että jos vuoden vaihteessa tekisin 30 tuntista työviikkoa. Sehän sopii. Palkka laskee hieman, muttei mitenkään radikaalisti. Saan ihan ok palkkaa toimistotyöläisenä, en parhainta.

Töissähän mua pari tyyppiä kiusaa/kiusottelee, kun toisinaan käytän esim taksipalveluita tai ollaan käyty ravintolassa syömässä tai wolttaan.. jne. "ootsä joku rikas vai?" "eihän teillä rikkailla tämmöisiä huolia olekaan..." että tarvis käydä leipäjonossa tai kuulemma kirppareilla. Eräskin rouva tuli mulle kerran itkemään, etten tiedä ollenkaan mitä on olla köyhä.

Mä kyllä kuuntelen ja lohdutankin tarvittaessa. Ihmettelen samalla ääneti, että jos mullakin menisi kaksi askia tupakkaa päivittäin ja lavan verran siideriä viikonloppuisin... Tai sitten olisin nuorempana elänyt kevytkenkäistä elämää. Ostanut kivoja vaatteita ylenpalttisesti tai sisustellut kotiani desingillä ja ottanut velkaa sen takia järjettömästi, jotka sittemmin ovat menneet ulosottoon.

Mun tilanne olisi aivan erilainen. Noistahan ei tietenkään voi kellekään ääneen sanoa, että omien valintojeni mukaan elän nytkin. En sylje kuppiin, että kyllä se siideri/viini maistuu mullekin, mutta ei sitä tarvii joka viikko ryystää kaukalo tolkulla.

Kauniista kodista mäkin nautin, mutta ymmärrän, että se tehdään kärsivällisyydellä vuosien mittaan, ei yhdessä yössä. Tupakkaan en ole koskaan koskenut, mutta suht hintavaan kosmetiikkaan toisinaan sorrun.

Nyt on otettava tuo kuittailu niskaan,  vaikka en "rahojani" kenenkään naamaan hiero, mutten suostu peittelemäänkään tilannetta. Ihan itse olen mäkin tässä tilanteessa.

Yllättävää on, että kuinka moni keski-ikäinen onkaan mokannut taloudellisen tilanteensa nuorempana. Pahoittelut pitkästä viestistä, mutta oli pakko kerrankin vähän päästellä ulos. :D