Mistä löydän miehen, jolta saa henkistä tukea?

Vierailija kirjoitti:

Kokeilemalla selviää. Omista kumppaneistani ex ei osannut tukea, nykyinen osaa. Kummastakaan en olisi tätä voinut tietää tutustumatta paremmin.

Minulla on vastaava kokemus ja sama pätee tietysti ystäviinkin. Hädässä ystävä tunnetaan-sanonta kuvaa asiaa hyvin. Joskus elämässä tukea voi tulla yllättävältäkin suunnalta ja sitten toisaalta kovasti ystävyyttään hehkuttava henkilö voikin tiukan paikan tullen vaan poistua takavasemmalle. Ymmärrän hyvin ap:ta -minäkin olen huomannut, että ihmissuhteissa minusta tulee usein se tuki toiselle ja vastavuoroisuus kärsii. Haluaisin päästä eroon tuosta asetelmasta.

Vastaamosta

Exäni ei osannut tukea jos olin sairas, esim keskenmenon takia olin todella heikossa kunnossa ja mieheltä en tukea saanut. Itse kuuntelin työstressit ja mielelläni toki autoinkin, mutta vastaavasti apua en itse saanut.

Erokin tuli tavallaan näiden asioiden takia, toki siinä oli muitakin asioita, mutta se että en tuntenut saavani tukea kun olin heikoimmillani vaikutti paljon.

Tunsin jo entuudestaan miehen jonka tukena olin myös ollut muutama vuosia aiemmin kun hänellä oli vaikeaa. Kun itse erosin hän oli tukenani, kuunteli itkuni eikä koskaan kuitenkaan haukkunut exääni tai ottanut erooni kantaa.

Mutta tuo minun kannattelu heikoimmalla hetkellä sai minut rakastumaan häneen. 

ja edelleen hän tekee sen. Kuuntelee ja halaa, on lähellä mutta antaa tunteilleni tilaa. Ihan sydämessä läikähtää pelkkä ajatus hänestä. En voisi parempaa miestä löytää. 

Mutta minullakin oli opeteltavaa että uskalsin sanoittaa ja näyttää ne oma tunteeni, toki siihen auttoi että hän kuuli jo puolesta sanasta kun minulla oli paha mieli.

Mutta löytääksesi tuollaisen ihmisen täytyy uskaltaa antaa itsestä ja se on pelottavaa, edelleen se pelottaa välillä.

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei osannut tukea jos olin sairas, esim keskenmenon takia olin todella heikossa kunnossa ja mieheltä en tukea saanut. Itse kuuntelin työstressit ja mielelläni toki autoinkin, mutta vastaavasti apua en itse saanut.

Erokin tuli tavallaan näiden asioiden takia, toki siinä oli muitakin asioita, mutta se että en tuntenut saavani tukea kun olin heikoimmillani vaikutti paljon.

Tunsin jo entuudestaan miehen jonka tukena olin myös ollut muutama vuosia aiemmin kun hänellä oli vaikeaa. Kun itse erosin hän oli tukenani, kuunteli itkuni eikä koskaan kuitenkaan haukkunut exääni tai ottanut erooni kantaa.

Mutta tuo minun kannattelu heikoimmalla hetkellä sai minut rakastumaan häneen. 

ja edelleen hän tekee sen. Kuuntelee ja halaa, on lähellä mutta antaa tunteilleni tilaa. Ihan sydämessä läikähtää pelkkä ajatus hänestä. En voisi parempaa miestä löytää. 

Mutta minullakin oli opeteltavaa että uskalsin sanoittaa ja näyttää ne oma tunteeni, toki siihen auttoi että hän kuuli jo puolesta sanasta kun minulla oli paha mieli.

Mutta löytääksesi tuollaisen ihmisen täytyy uskaltaa antaa itsestä ja se on pelottavaa, edelleen se pelottaa välillä.

Tuli aivan kylmät väreet kirjoituksestasi. (Minun mieheni on samanlainen.) Ihana kuulla. :)

Minä kuuntelisin naista. Minulla ei ole työhuolia eikä ongelmia ollut koskaan. Ja jos olisi niin en rasittaisi naista niillä kertomalla naiselle huolista koska mun huolet ei ole niin isoja koskaan ollut että pitäisi murehtia. En stressaa juuri mistään ja otan asiat  rennosti. Aina ei kaikki mene elämässä täydellisen hyvin ja siksi en stressaa.

Eikö naisilla ole aina joku ex seksikumppani jolta saa tukea.

Kokeile minun miestäni. Häneltä riittää empatiaa, tukea ja ymmärrystä runsaasti. Valitettavasti tämä ihanuus on varattu vain muille naisille kuin minulle, puolisolleen.