Mitä sanontoja äitisi/isäsi sanoi kun olit lapsi?

Pistä paska asialle ja juokse itse perään.



Oikeasti on pistä lapsi asialle jne, mutta äiti-kulta halusi niin rohkaista ja kasvattaa itsetuntoani

ja hältä kysyi millon tulee takaisin, vastaus kuului "Sit ku nenä näkyy!"

* Oo kunnolla tai kerron isälles

* Heti, eikä viiestoista päivä

* Viisaampi lopettaa tappelun

* Ei luoja laiskoja elätä

* Ei kukko käskien laula

* ookko nää sokia kana

Isä: "Kesä kuivaa, minkä kasteleekin" (jos vaikka vaatteet kastuivat sateessa).

"Hiljaista kuin huopatossutehtaalla."

"Aikansa kutakin."

"Siellä oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja."

"itku pitkästä ilosta"

"fiksumpi lopettaa ensin"

"rehellisyys maan perii"





ja ne omat hokemat...



"elä killuuta!"

"elä häkslää"

"mitä repästäis?" (hyvällä tuulella ollessaan halusi tehdä jotain mukavaa, yleensä tämä tarkoitti että `paistetaanpas lättyjä`)

"den andra" (kumppareita, sukkia, lapasia puettaessa)



Kun tapeltiin, aina sanoi äiti näin: " pojat, pojat, koppelon pojat!!" (vaikka meitä oli kaksi ahkerasti tappelevaa tyttöäkin. Olimme silti koppelon poikia. Liekö tämä jokin vanha sanonta?

, jos jokin vahinko sattui...

silmät kiinni, pää tyynyyn ja unta kuulaan (sanoi isi kun nukkumaan laittoi)



tieto karkaa, sanoi äiti kun kirjan avoimeksi pöydälle jätin

Poijat, poijat koppelon poijaat. Mettikanan ansassa :) Vaarini hoki tätä

"se on puhdasta paskaa", jos esim. jätskitöttöröstä tipahti pallo maahan tms. Pahimmat hiekat siivottiin pois ja syötiin maahan pudonnut ruoka. No, eipä ollut allergioita ja terveitäkin oltiin... ;)

"itku pitkästä ilosta, pieru paljon nauramisesta"

"nyt eikä viidestoista päivä"

"ei mitään muttia"

Miten te muistatte noin monta? Ehkä meidän vanhemmilla ei ollut mitään sanontoja.. Noh, isästä on jäänyt mieleen "ei siitä mitään tuu".

kun kauppareissulla marisin etten jaksa kävellä, äiti sanoi "no juokse sitten" ja nauroi päälle.

Isäni tokaisi monesti "voi perseen suti" kun jokin meni pieleen.

Yksi äidin sanonnoista on jäänyt erityisesti mieleen: kun joku otti meitä lapsia päähän tai meni huonosti, äiti lohdutti että "häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla".

"kyllä perse paikkansa löytää kun nostaa jalat ilmaan"

"heti eikä viidestoista päivä"

on "voi perseen suti" kun äitillä ei joku onnistunut

- ei yhtä ilman kahta, eikä kahta ilman kolmatta

- sattuuhan sitä paremmissaki piireissä

- suit sait sukkelaan

- kylmä kahvi kaunistaa

- nyt mennään niin, että hippulat vinkuu

Tämmösiä mulla mielessä:

"On kylmempää ku ryssän helvetissä" (todella korrekti, ja jäänyt itsellenikin, vaikka muuten olen hyvin tarkka näissä asioissa)

"Pimeää kuin mörön perseessä"

"Kyllä Luoja hulluistaan huolen pitää"

"Älä masennu, Maire, kaikki järjestyy kyllä" (kenenkään nimi ei siis ole Maire, mutta sanonta piristää edelleen alakulossa)

"Tai sitten ei kunnian kukko laula"

Ja vielä yliopistossakin äiti muistuttaa olemaan huolellinen kokeissa :)



Mummo sanoo usein, että: "Huumorin kukka se on kaunehin kukka."

Elä hättäile, istu mättäille.



Sitten kun iskä jotain väkersi ja joku kysyi: "Iskä mitä sä teet?" Isä vastasi: "Kysyjän persiiseen tulppaa". :)



Mä en muista äitin käyttäneen mitään sanontoja..

isä sanoi kanssa että "juokse sitten" kun valitin etten jaksa kävellä

mummon sanontoja:

"pyörii kuin pieru nahkahousuissa" (jos lapset oli levottomia)

"syötkö vielä vai laitetaanko peräruiskeena?" (kahvipöydässä vieraalle=karjalaista tuputtamisen mallia) Mummo oli tosi kova tuputtamaan vieraita syömään lisää ja tarjoilut oli aina seitsemää sorttia.

Äitin opetuksia:

"sen eestään löytää minkä taakseen jättää"

"käy hyvä laps opettelemaan!" (jos valitin etten osaa jotain tehdä)

Kun lapset oltiin keskenämme kotona ja joku tuli sisään, niin huudettiin, että "Kuka tuli?" ja iskä AINA vastasi: "Ukko mustilainen." :D