Mikään ei huvita :(
Aamulla ylös kauhean aikaseen, aamupalaa, vaipanvaihtoa, jatkuvaa siivousta, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, väsymistä, yhtä ja samaa, kiukuttelua, uhmaa, ruokaa joka välissä, miehen kanssa tappelua, kroonista univelkaa, rahapulaa, oman ajan vähyyttä. Tylsää. Ennalta arvattavaa. Ketään ei saa avuksi, kukaan ei halua hoitaa välillä lapsiamme. Th vaan " neuvoo" seuraavilla sanoilla: se nyt vaan on tätä aikaa ja se menee ohi" . Ehkä se mienee, mutta miten jaksaa siihen saakka? Ja mies on ihan tasan yhtä väsynyt kuin minä itsekin
En jaksa, ei huvita.
Ei se ihme, että eroja tulee ja lasten huostaanotot lisääntyy.
Kommentit (5)
Mutta niin makaa kuin petaa. Jos on valintansa tehnyt, niin sitten on elettävä sen mukaan. Ne voimat täytyy vaan repiä selkärangasta, ei siinä muu auta.
2
multa lähti vitutus kun luin äideistä joiden vauva on kuollut. yksi äiti sano että tekisi mitä vaan että olisi se vauva joka kitisee ja valvottaa kunhan olisi vaan lapsi.
koita purkaa jotenkin tuota pahan olosi kiemuraa. jos väsyttää yrittäkää jotenkin vaikka vaan miehen kanssa järjestää asiat niin että toinen saa levätä vähän. ja toisin päin. jos on kroonisesti väsynyt muutkin asiat tuntuvat tuplasti raskaammilta. karsikaa menot minimiin ja ennen kaikkea älkääkä ainakaan alkako tehdä toistenne oloa entistä pahemmaksi. puhukaa!
Jos lapset sen verran isoja, niin entäs jos menet kokeeksi töihin? Ja lapset hoitoon. Turha se on itseään loppuun ajaa. Tai hae tilapäishoitoapua vaikka mannerheimin lastensuojeluliitolta. Onko sinulla mies? Sano hänelle myös tuntemuksistasi ja että kaipaat ihan omaakin aikaa. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Ihan oikeesti, mikä pakko niitä lapsia on tehdä, jos voimat/rahat/aika/mielenterveys ei riitä?!
Ei kai se nyt ole niin ennalta arvaamatonta mitä lapsiperheen arki on?