kylläpä tuntui pahalta
meillä on toivoittu lasta n. 2 vuotta tuloksetta.Mitään vikaa ei kummassakaan ole löytynyt.
Noo,mieheni sisar odottaa vauvaa,joka tehtiin vasta häiden jälkeen ja pam2kk häistä ja heti raskaana.Rouva oli ostanut vaunutkin jo ennen raskaaksi tuloa varmana siitä että vauva tulee.Kyllä sapetti,kun hän kertoi asiasta.Heillä jo 1 lapsi on ja nyt toinen tulossa.En ole kertonut heille lapsettomuudestamme,enkä kyllä kenellekkään muullekkaan.Kuinka se voi olla toisille noin helppoa??
Jotenkin nyt kun itse on kokenut ongelmia lapsen saannissa,toivoisi että ihmiset olisivat enemmän kiitollisia lapsista joita saavat,koska kaikille se ei ole yhtä helppoa.
Kommentit (5)
Hei Savisto!
Itse olin jokin aikaa sitten samanlaisessa tilanteessa. Kirjoitin silloin asiasta tälle palstalle, ja löysin myös kohtalotovereita. Keskustelun otsikossa oli sanat " lähipiirin pelätyimmät raskausuutiset" -jos laitat ne hakuun, löydät varmaan keskusteluketjun.
Itse en kyennyt näkemään mieheni sisarta hänen raskausaikanaan sen jälkeen, kun olimme kuulleet heidän iloiset uutisensa. Heillä oli eka ultra samana päivänä kuin meillä ensimmäisen ivf:n ultra. Oli todella rankkaa, kun he ilmoittivat myös vauvauutisensa pian häiden jälkeen ja ovat meitä paljon nuorempia, ja me olimme lähes kaksi vuotta yrittäneet tuloksetta.
Lapsettomuus on mielestäni niin rankka juttu, että kielteiset tunteet ovat täysin sallittuja. Ei kannata olla liian ankara itselleen! Jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan -meidän tapamme oli melko äärimmäinen, mutta onnistui hyvin, sillä onneksi mieheni ja hänen sisarensa eivät ole kovin läheisiä ja näe toisiaan muutenkaan usein. Toivottavasti löydätte miehesi kanssa teille sopivan tavan selvitä tässäkin tilanteessa, ja toivottavasti myös te saatte pian iloita omasta raskaudesta!
Mekään emme muuten kertoneet lapsettomuudestamme kenellekään, ja se oli meille kaikista paras ratkaisu. Tsemppiä!
itsellä lapsettomuutta takana 5 vuotta. ja hoitojakin jo 3 IVF yms. yms. tänä aikana ei kertaakaan testi ole plussaa näyttänyt ja koville on ottanut. sisko sitävastoin on tehnyt 3 lasta helposti. siis tänä samana ajanjaksona. hänellä kaikki raskaudet ovat alkaneet samantien kun on meinannut että nyt voisi vaikka tehdä vauvan..nimenomaan tehdä. heillä on tärpännyt justiinsa sinä hetkenä kun sisko tuntenut oviksen. nyt ovat innolla suunnittelemassa neljättä. tottakai tuntuu todella pahalta, mutta kun ei tälle itse voi yhtään mitään. on vaan jaksettava olla vahva! voimahaleja kaikille!!
Meidänkin yksi hyvin läheinen ystäväpariskunta tuli heti ekasta yrityksestä raskaaksi, ja he myös hankkivat lastenvaunut ennen raskaustestin tulosta. Niin varmoja olivat onnistumisestaan. (Minusta se sillä hetkellä oli lähinnä huvittavaa).
Meillä hoitoja kohta kaksi vuotta takana (nämä ystävät olivat tietoisia hoidoistamme) ja meille tuli keskenmeno muutamaa viikkoa myöhemmin kun ystävät plussasivat. En sitten heti halunnut heille kertoa, koska hekin olivat olleet aivan hiljaisia plussailmoituksensa jälkeen. Kun vihdoin olimme sopimassa tapaamista pitkästä aikaa, päätin puhelimessa kertoa keskenmenosta, he eivät osanneet sanoa mitään, ei yhtään mitään, puhelu loppui kuin seinään. Seuraavana päivänä sitten tuli tekstiviesti etteivät ehdikään tapaamaan. Sen jälkeen hiljaiseloa, eikä niin minkäänlaista osanottoa tai mitään. Loukkaannuin todella syvästi, olinhan minäkin onnitellut heitä heidän plussastaan ja ollut iloinen heidän puolestaan, omasta tilanteestamme huolimatta.
Mielestäni tuo ei ainakaan osoita minkäänlaista ystävyyttä enää, jos ei osata olla empaattisia ja tarjota edes lohdutuksen sanoja, kun toisilla on noin kurja tilanne. Se ystävyys kaatui siihen, ja puolisoni kanssa olemme sitä mieltä, että ei me tarvitakaan tuollaisia ihmisiä lähellemme.
Tuon kaiken jälkeen tuntuu aivan H******n pahalta, että he onnistuivat ja me emme.
kyllä mä toisten raskauksista osaan olla onnellinen ja moni lähipiirin nainen on just raskaanakin.Mutta se että niistä ei osata olla kiitollisia ottaa päähän ja rankasti.Tietty sitä ei osaa arvostaa asioita ennen,kun ne otetaan pois.
mä en halua puhua meidän lapsettomuus ongelmasta,koska tuntuu et sit raskaana olevat ei uskaltas kertoo mulle raskaudestaan ja fiiliksistä ja sitä en halua.
Me haluttas laps,mut se et sitä ei tuu ni ei ole maailman loppu.Jospa jonakin päivänä huomais kuukautisten jääneen pois...ehkä jonakin päivänä..
En oikein ymmärtänyt tuota, vaikka tajuan kyllä miten pahalta tuntuu kun omat haaveet eivät toteudu.
Nämä ovat kovin vaikeita asioita, ja siksi varmaan et ole halunnut muille ongelmista kertoakaan. Toisaalta - jos olisit kertonut, ehkä nämä sukulaisesi osaisivat paremmin ottaa tunteesi huomioon. Nythän he saattavat luulla, ettet edes halua lapsia.
Tiedän, että monelle on kova paikka, kun itse ei onnistu ja toiset tulevat jopa helposti raskaiksi. Voin kuitenkin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut harmissani muiden onnistumisesta. Eihän se ole minulta pois, vaikka joku toinen onnistuu. Tottakai kateuden pisto saattaa silloin tällöin tuntua, mutta sekin on selvästi aina liittynyt tunteeseen siitä, että itse epäonnistuu (harmittaa vietävästi), ei siis tunnu pahalta jos joku toinen saa vauvan (siitä olen onnellinen ihan aidosti).
Miksi toisen onni tuntuu pahalta joistakin? Jos sitä asiaa oikein huolellisesti ajattelee ja työstää, niin ehkäpä kateus helpottaa ja pystyy näkemään, ettei toisen onnella ja omalla epäonnella ole mitään yhteyttä, vaan lapsen syntymä on iloinen asia.
Olen pahoillani, että yrityksenne ei ole tuottanut tulosta :(
Toivonkin kovasti jaksamista ja onnea jatkossa - enkä tällä kirjoituksella tarkoita, että omat negatiiviset tunteet pitäisi tukahduttaa. Mietin vain, että ehkä sinun jopa kannattaisi puhua tästä omasta tilanteestasi, jotta läheiset voisivat ottaa tunteesi huomioon, eivätkä turhaan pahoittaisi mieltäsi, kun se ei varmaan ole heidän tarkoituksensa.