Face ja insta täynnä eiliseltä tuttujen "tyttöjen iltoja" ja mä tunnen

On taatusti kaikkien etu, että ap pysyy kotonaan, kukaan ei tuommoista ihmistä kaipaa.

Taitaa kuitenkin kirvellä, kun tällaisen aiheen aloitit. 

Jomo on kyllä ihan yleisesti tunnistettu ilmiö. Eli ap:n kokemus on ihan normaali ja yleinen. Aina ei jaksa olla sosiaalinen, kaikkien kanssa ei ole kivaa, ihmiset kasvaa erilleen, ihmiset muuttuu. Ei se teeskentelemällä muuksi muutu. Sen myöntäminen on ihan ok. Eikä se, että joku ei enää viihdy seurassasi välttämättä liity sinuun mitenkään. Turha siitä on suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Nyt oli outo kommentti. Töiden ja opiskeluiden perässä muuttaneena. Perhe on se, joka on pysynyt. Ystävät ovat jääneet satojen kilometrien päähän.

Aiotko tulevaisuudessa muuttaa lastesi opiskeluiden ja töiden mukaan, vai miten ajattelit sen perheen pysyvän lähellä? Oletko itse lähellä vanhempiasi muutettuani töiden ja opiskeluiden perässä ja heidän tärkein kontakti ja seura? Kuinka paljon vietät vanhempiesi ja puolisosi vanhempien luona aikaa vai onko heillä tarvetta ystäville tai muillekin kontakteille?

Perheeseen toki kuuluu myös puoliso. Olemme edelleen töissä, mutta eläkkeelle siirryttäessä todennäköisesti muutamme. Nykyisellä paikkakunnalla asumme ainoastaan töiden takia.

Lapsi on muuttanut opiskeluiden perässä noin 100 km päähän.

Isovanhemmista on enää elossa isoäidit asuvat omilla paikkakunnillaan satojen kilometrien päässä.

Kenen kanssa ne isoäidit seurustelevat? Eivät ilmeisesti puolisoidensa, jotka kuolleet ja te asutte satojen kilometrien päässä. Toivottavasti he ovat ylläpitäneet myös ystävyys- ja naapurussuhteita.

Perheeseen tosiaan kuuluu myös puoliso, ellei tule eroa ennen toisen kuolemaa. Kahdestaankin saattaa kuitenkin olla vähän ikävää vailla muita kontakteja.

Lapsiperhevaihe, varsinkin pikkulapsiaika, on intensiivinen ja kuluttava, mutta lyhyt. Ystävyyssuhteiden ylläpito, vaikka sitten välillä puoliastenrahtoisestikin ja väsyksissä yli tämän lyhyen hetken on kannattava sijoitus tulevaa sosiaaliseen elämään. Ystävyyssuhteiden luominen muuttuu vanhemmiten aina vain vaikeammaksi, vanhojen ylläpito, vaikka se sitten kiireimmässä vaiheessa olisi se yksi illanvietto ja lupaus 'kyllä me taas joskus...' vuodessa, on paljon helpompaa.

Äitini terveydentila on sellainen, ettei todennäköisesti kykene ylläpitämään minkäänlaisia ystävyyssuhteita enää yllä. Miehen äiti kuulostaa saaneen ystäviä hoivakodissa, toisaalta siellä on myös ihmisiä joiden kanssa hän ei tule ollenkaan toimeen.

Yhteiskunta tosiaan pitää huolta ihan perustarpeista, mutta harmillista, että heillä ei ole omaisia tai ystäviä, jotka veisivät ulkoilmaan tai kävisivät pitämässä seuraa.

Mulle tule vaan hyvä mieli niistä vaikka itse en osallistu laiskuuttani. 

Ihan hirveitä uudissanoja tullut nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Puoliso voi löytää uuden kumppanin ja lapset muuttaa toiselle puolen maailmaa. 

Kyllä musta on aina kivaa bileissä joissa on BFF läsnä, ei mikään frenemies saa mua lähtemään partyihin varsinkin kun ollaan 30 + ja family vie muutenkin niin paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Millä tavoin ne ystävät ovat ikuisia ja kuolemattomia, eivätkä hylkää ja katoa muuttaessaan töiden, opiskeluiden, parisuhteen perässä?

On ihan luonnollista, että lapset muuttavat ja itsenäistyvät. Heillä on omat menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Millä tavoin ne ystävät ovat ikuisia ja kuolemattomia, eivätkä hylkää ja katoa muuttaessaan töiden, opiskeluiden, parisuhteen perässä?

On ihan luonnollista, että lapset muuttavat ja itsenäistyvät. Heillä on omat menonsa.

No tuolla joku on jättänyt ystävänsä välimatkan takia ja varmaan siihen verrattiin. Myös lapset voivat muuttaa kauas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Millä tavoin ne ystävät ovat ikuisia ja kuolemattomia, eivätkä hylkää ja katoa muuttaessaan töiden, opiskeluiden, parisuhteen perässä?

On ihan luonnollista, että lapset muuttavat ja itsenäistyvät. Heillä on omat menonsa.

Puolisoita on yleensä yksi kerrallaan, lapsia muutama, ystäviä paljon enemmän. Kun puoliso kuolee tai lähtee, ei ole enää puolisoa. Kun kahdesta lapsesta molemmat muuttavat kauemmas, päivittäinen kontakti lapsiin katkeaa. Kun kymmenestä ystävästä yksi kuolee, yksi suuttuu ja pistää välit poikki ja kaksi muuttaa, on kuusi ystävää lähiseudulla edelleen jäljellä.

Itse harrastan asioita, joissa mukana myös iäkkäämpiä naisia, osalla puolisot kotona, osa leskiä ja osa eronneita. Osalla lapsia samalla paikkakunnalla osan lapset kauempana. Yhteistä kaikille, että muistuttelevat meitä nuorempia, kuinka tärkeää ystävyyssuhteiden ylläpito on, koska muuten olisi todella yksinäistä nyt kun ikä alkaa 7, 8 tai 9:llä. Kun tuosta porukasta joku sitten sairastuu ja joutuu hoivakotiin tai ei enää pääse kotoa pois, niin ensin kotoa haetaan yhteisiin kokoontumidiin, sitten käydään tervehtimässä ja sitten hoivakodissa haetaan pyörätuolilla ulkoilmaan.

Itse olen jäänyt myös eräistä illanvietoista pois. Aina on samat naamat jotka ova äänessä, ei jaksa.

Ymmärrän kyllä ap:n tunteen. Tunnen itsekin helpotusta, että nykyään kehtaan jäädä kotiin, kun ei innosta. Samalla olen myös vähän pahoillani, ettei työporukoista ole löytynyt itseni kanssa saman henkisyyttä ja joko olisin vastentahtoisesti mukana noissa humalaisissa illanvietoissa tai ulkona kuvioista. Nykyään siis tätä jälkimmäistä.

Olen kyllä yrittänyt kysellä ihmisiä mukaan sellaisiin juttuihin joissa itse viihtyisin, mutta en kertaakaan ole saanut porukalla heitä innostumaan. Tykkään työkavereistani, meillä on kivaa töissä, mutta en oikein ymmärrä miksi vapaa-ajalla ainoa tapa hauskan pitoon on saunaillat ja alkoholi tai baari-illat ja alkoholi. Tai jos joku tapahtuma on työpaikan järjestämä, niin aina siihen liittyy ne jatkot ja alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu on ihan ok. Joskus kannattaa kuitenkin mennä rientoihin mukaan. Muistakaa, että perhe ei ole ikuinen. Hyvät ystävät voivat olla.

Kyllä se silti niin päin menee, että useimmiten perhe on pysyvää, ystävät menevät ja tulevat. Yksi tai kaksi hyvää ystävää voi pysyä vieressä läpi koko elämän, mutta silloin ystävyys pysyy ihan ilman tyttöjeniltojakin, joissa poseerataan someen.

Ap

Puoliso voi kuolla, lapset hylätä äidin/isän. Olen nähnyt.

Millä tavoin ne ystävät ovat ikuisia ja kuolemattomia, eivätkä hylkää ja katoa muuttaessaan töiden, opiskeluiden, parisuhteen perässä?

On ihan luonnollista, että lapset muuttavat ja itsenäistyvät. Heillä on omat menonsa.

Puolisoita on yleensä yksi kerrallaan, lapsia muutama, ystäviä paljon enemmän. Kun puoliso kuolee tai lähtee, ei ole enää puolisoa. Kun kahdesta lapsesta molemmat muuttavat kauemmas, päivittäinen kontakti lapsiin katkeaa. Kun kymmenestä ystävästä yksi kuolee, yksi suuttuu ja pistää välit poikki ja kaksi muuttaa, on kuusi ystävää lähiseudulla edelleen jäljellä.

Itse harrastan asioita, joissa mukana myös iäkkäämpiä naisia, osalla puolisot kotona, osa leskiä ja osa eronneita. Osalla lapsia samalla paikkakunnalla osan lapset kauempana. Yhteistä kaikille, että muistuttelevat meitä nuorempia, kuinka tärkeää ystävyyssuhteiden ylläpito on, koska muuten olisi todella yksinäistä nyt kun ikä alkaa 7, 8 tai 9:llä. Kun tuosta porukasta joku sitten sairastuu ja joutuu hoivakotiin tai ei enää pääse kotoa pois, niin ensin kotoa haetaan yhteisiin kokoontumidiin, sitten käydään tervehtimässä ja sitten hoivakodissa haetaan pyörätuolilla ulkoilmaan.

Sinkulla, lapsettomalle tädilläni oli kaikki ystävät lopulta kuolleet iän ollessa 80+. Ihminen on usein yksinäinen jossain vaiheessa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

No jo on kummaa valitusta. Minusta on välillä kiva käydä ulkona ja välillä viettää vkl perheen kanssa. En koe kavereitani rasitteeksi, vaan tärkeäksi osaksi elämääni. Ei haittaa somepostaukset ja katson niitä mielelläni. Jos joku haluaa aloittaa illan aikaisemmin, sen kuin ehdottaa.

Sanoiko ap, että sitä haittaa nuo somepostaukset? Oli vain tehnyt uuden havainnon itsestään somepostausten perusteella. Oli yllättynyt, että muiden juhlimisen näkeminen ei herättänytkään harmitusta, kun ei tullut lähdettyä mukaan, vaan helpottuneen olon, että onneksi ei ollut pakko olla mukana. Taisipa vielä kirjoittaa, että kiva oli kuitenkin nähdä, kun muilla oli kivaa.

Eihän siinä mitään, kaikki ei sovi kaikille. Itse tykkään myös olla rauhassa kotona, mutta tyttöjen illat ja kavereiden näkemiset ovat myös tärkeitä. 

Kunhan et ala sitten jos tulee ero puolison kanssa niin kelpuuttamaan kavereiden seuraa. Yksi kaveri tekee tätä, silloin kun on suhteessa niin ei kerkeä nähdä eikä lukea viestejä, tuo myös niihin harvoihin tapaamisiin puolisonsa ilmoittamatta mukaan (tästä pitäisi joutua edes vähäksi aikaa vankilaan), sitten eron sattuessa kyllä puskee viestiä ja on seuraa vailla. Kunnes taas viestit tyssää kuin seinään ja käy ilmi että on löytänyt uuden miehen ja taas lukee Whatsapp-viestit kahden viikon välein eikä kerkeä ikinä nähdä. Seuraavan kerran kun eroaa niin ajattelin odotella kuukauden ennen kuin avaan ne viestit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole siis onnellinen. Itse taas ihmettelen sitä, kuinka näissä illoissa täytyy koko ajan ottaa kuvia ja postata someen. Itse kiellän kategorisesti kaikkien sellaisten kuvien julkaisun, joissa minä olen mukana. Ärsyttää, jos joku ei edes kysy lupaa ja postaa kuvan.

No kieltämättä ihmetyttää tämäkin. :D Eräs tuttu postasi yli 10 julkaisua illan aikana.

Kaksi kuvaa koko ryhmästä, viinilasien kera tietysti, sitten kuvia joissa on jokaisen kanssa kahdestaan päät toisiinsa nojaten ja vienosti hymyillen alaviistoon katsoen ja tekstinä jotain "ihanuus" ja "rakkautta" ja "onni" sydänemojien kera.

:P

Jos kaikki on niin hirvittävän hyvin siellä kotona käsitöiden ja perheen parissa niin pitääkö silti toisten valintoja (eli noloja kaverikuvia) arvostella? Ehkä he nauttivat siitä samalla tavalla kuin sinä joulutuhertamisesta? Onko se sinulta jotenkin pois? Saa olla tyytyväinen ja onnellinen omassa kolossaan mutta miksi pitää alentua tuohon toisten arvosteluun. Putoaa vähän pohja siltä omalta hehkutukselta.