Toivoisin jonkun uskaltavan sanoa ex-miehelle suorat sanat
Halusi minusta eron kasvatuseroavaisuuksien takia. (Luulen kyllä, että totuus eron taustalla on toinen, ja paljastuu tässä aivan pian)
Minä olen mielestään lepsu ja epäonnistunut kasvattaja.
Hän on itse todella auktoriteetti. Rankaisee helposti, ja rankaistukset on aivan kohtuuttomia, viikoksi puhelin pois. Ja lyhyemmäksi aikaa jostain aivan mitättömästä, kun esimerkiksi ei tee HETI mitä pyydetään. On tyyliin "kun minä puhun sinä hiljenet heti, ja aina!" "Se riittää syyksi että minä sanon niin" tyyppi. Minkäänlaista neuvotteluvaraa ei ole missään asioissa. Yhtenä päivänä saattaa sanoa yhtä ja toisena on toista mieltä.
On täysi tyranni. Ei siedä yhtään metelöintiä lapsilta. Lisäksi puhuu todella ilkeästi ja väheksyvästi. Pari kertaa riita on kärjistynyt niin, että on käynyt lapseen käsiksi. Nämä tietysti kaikki aina käännetään minun syyksi.
Mutta se pointti mikä oli otsikossa. Toivon todella hänen sukulaisten uskaltavan sanoa hänelle tästä asiasta suorat sanat, kunhan heille kertoo että ero tulee ja syyn. He meinaan tietävät totuuden asiassa. Ja ovat myös sitä mieltä, että on liian ankara.
Mutta, luulen että eivät sano mitään. Myötäilevät miehen puheita. Eivät uskalla, ettei laita välejä poikki.
Kommentit (7)
Olet oikeassa. Onneksi pääsit pois sellaisesta suhteesta turvaan. Nyt pitäisi vielä pelastaa lapset. Sinun sukulaiset voivat auttaa lapsia ja sanoa myös miehelle pari sanaa. Henkinen väkivalta mieheltä lapsia kohtaan ei ole ok.
Lisään vielä, että en todellakaan ole mikään lepsu vanhempi. Vaan varmasti sieltä tiukemmasta päästä. Minun kanssa voi kuitenkin neuvotella. Juttelen lasten kanssa, olen kiinnostunut heidän asioista. Kuuntelen mielipiteet, ja olen kuitenkin aikuinen joka päättää. Lapset tekevät asiat kun sanon, mutta eivät sillä sekunnilla. Isänsä sanoessa tekevät sillä sekunnilla, koska muuten tulee rangaistus.
Miehen kasvatus kyllä lopettaa ei toivotun käytöksen, mutta ei opeta toivottua tapaa käyttäytyä. Esim. Kieltää teiniä viemästä puhelinta omaan huoneeseen, puhelimella pitää olla keittiössä. No teini tottelee just sillon kun isä on näkemässä, muuten tekee miten huvittaa.
Vanhempi joka ei halua olla vanhempi vaan haluaa olla lapsen ystävä kasvattaa ainoastaa sekopäisiä ja käytöstavattomia kakaroita
Ei ole kyse miesvihasta. Lähinnä siitä, että satuttaa todella paljon kuulla jatkuvaa haukkumista omasta äitiydestä. Kaikille kerrotaan kuinka surkea kasvattaja minä olen. Minä olen miestä puolustanut lapsillekkin niin paljon. Enää en viitsi. Aion jatkossa sanoa suoraan, että kyllä tuo on väärin, ketään ihmistä ei saa noin kohdella. Vähiten omia lapsiaan.
Minä en ole lasten kaveri. Vaan nimenomaan vanhempi. Mutta mitäpä minä sitä täällä teille selittelemään. Kun väännätte asiat niin kun tahdotte
Kuultiin sinun versiosi tarinasta, olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tarinasta. Mutta sitähän ei kuulla, koska keskustelun ainoa tarkoitus on miesviha.