Tiedättekö näennäisesti iloisen ja sympaattisen ihmistyypin, joka kuirenkin

Tuollainen on tekopyhä.

Tekopyhyys tarkoittaa yleismerkityksessä viattomaksi tekeytymistä, vilpillisyyttä ja teeskentelyä tai myös tekohurskautta.

Vähän kuin eräs entinen tuttuni tai äitini.

Vierailija kirjoitti:

Siis semmone joka voi sillä samalla hymyilmeellä imarrella jotakuta ja vaikka seuraavassa lauseessa haukkua maan rakoon. Ei siis näytä olevan mitään ajatustoimintaa taustalla?

Manipuloiva kusipää?

Minulla oli työkaveri jonka tapaamisesta jäi aina huono olo, vaikka oli tällainen hymyilevä ja ystävällinen. Aloitti lauseen kehulla, mutta lopuksi sanoi jotain mitätöivää. Esim.

Upeaa ja paljon onnea että sait sen ylennyksen (tähän halaus), mun muutama tuttukin meinasi hakea sitä paikkaa, mutta kun siinä on huono palkka vastuuseen nähden niin eivät sitten hakeneet.

Tämä sama malli voisi olla vaatteista, kampauksesta, työtavoista yms.

Eräskin irvikissa on yhtä kestohymyä tilanteessa kuin tilanteessa ja saa mobilisoitua osan ihmisistä tällä keinolla jatkuvasti tekemään itselleen pikku palveluksia. Suu käy taukoamatta, ilman että sieltä ulostuu koskaan järjen sanaa. Ne niin kutsutut mielipiteet jättävät kuulijalta suun auki pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi on tyypillinen kermaperseblondi.

Vaihtelua kirjoitti:

Minä. Ihan kuin minussa asuisi kaksi ihan vastakkaista persoonaa, joista toinen on lempeä ja hyväntahtoinen ja toinen täysi psykopaatti. Kausittaista.

Mene hoitoon, eihä tuo ole enää tervettä. Ainakaan leuhkia asialla jossain Vauva-sivustolla.

Vierailija kirjoitti:

Eräskin irvikissa on yhtä kestohymyä tilanteessa kuin tilanteessa ja saa mobilisoitua osan ihmisistä tällä keinolla jatkuvasti tekemään itselleen pikku palveluksia. Suu käy taukoamatta, ilman että sieltä ulostuu koskaan järjen sanaa. Ne niin kutsutut mielipiteet jättävät kuulijalta suun auki pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi on tyypillinen kermaperseblondi.

Kateellinen ?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuulemma tunteeton psykopaatti, kun sanon ei. En minä hymyile korvasta korvaan, naureskele ja halaile sillon, kun toinen väkisin koettaa saada minut tekemään jotakin vasten tahtoani. Ensimmäinen "ei" tulee vielä hymy kasvoilla, mutta jos sitä ei uskota, vakavoidun. En raivostu, mutta hymy kyllä pyyhkiytyy kasvoilta, katson kysyjää tiukasti silmiin ja vastaan perustellen, hitaalla ja selkeällä äänellä kuin selkouutisissa konsanaan. Tämä on joidenkin mielestä ollut pelottavaa.

Minäkin olen kuulemma psykopaatti kun en koe alemmuutta muita ihmisiä kohtaan, en ole mitenkään riippuvainen kenenkään hyväksynnästä ja sitten se pahin jos minä sanon johonkin harvoin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräskin irvikissa on yhtä kestohymyä tilanteessa kuin tilanteessa ja saa mobilisoitua osan ihmisistä tällä keinolla jatkuvasti tekemään itselleen pikku palveluksia. Suu käy taukoamatta, ilman että sieltä ulostuu koskaan järjen sanaa. Ne niin kutsutut mielipiteet jättävät kuulijalta suun auki pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi on tyypillinen kermaperseblondi.

Kateellinen ?

Ei idiootismissa tai tyhmyydessä ole mitään kadehdittavaa. Mutta että ärsyttääkö, kyllä! Sitä kun toivoisi näkevänsä ihmisessä edes häivähdyksen sitä ajattelevaa puolta, mutta ei, täysin mahdotonta. Kohtaaminen on sekoitus ärtymistä, turhautumista ja epäuskoa että tuollaisia on edes olemassa. Tuossa mielessä ongelma on tietty minun ja madaltuneen sietokykyni. Taidanpa näin alkajaisiksi hakea apteekista korvatulpat niin säästyn ainakin niiltä elämää suuremmilta aivopieruilta.