Jos ajattelet realistisesti aitoa elämääsi, millä tavalla uskot lähteväsi?
Jos ajattelet realistisesti aitoa elämääsi, millä tavalla uskot lähteväsi?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Sairaus unohtui.
Ap
Siis sairaus ennen vanhuutta. Ei pelkkään vanhuuteen kuole, mutta kun on tarpeeksi ikää, sairastuu lopulta johonkin.
Sensuroinnit tietysti siksi, ettei kukaan voi ilmiantaa "väärien sanojen" perusteella.
Ap
Joko sairauteen joka jhtaa kuolemaan, tai viime metreillä kotieutanasiaan nin uskovainen kuin olenkin. Ihminen kestää kipua jne vai tiettyyn pisteeseen. Kun esim syöpä on lopussa hyvin kivulias, sitä ei pääse karkuun koska se on sinussa.
Aivoverisuonen katkeaminen.
Migreenistä kärsivänä tämä on kai se todennäköisin.
Veikkaan, että elämäni on ihan mukavaa ja hyvää tästä eteenpäinkin. Vanhempani ovat todella virkeitä ja terveitä 80 vuotiaita, joten odottelen samantapaista vanhuutta itsellenikin. Tottakai jotain sairautta saattaa tulla ja tuleekin, mutta aikanaan se pitää täältä lähteä joka tapauksessa.
Sairaus ja reippaasti ennen kuuttakymppiä. Onneksi. Olen todellakin mieluummin kuollut kuin vanha.
Noista vaihtoehdoista kai onnettomuus, koska yleensä teen lähtöpäätökset yhtäkkiä, sen kummemmin suunnittelematta.
Otsalohkon dementia. Samoja oireita nyt keski-iässä kuin äidilläkin.
Sairauden kautta itsari, kun en jäisi odottelemaan tuskaista loppua.
Oman käden kautta luultavasti. Vuosi vuodelta vaikeampaa.
Valitsin noista vaihtoehdoista vanhuus, koska tosiaan vaihtoehtoa sairaus ei ollut. Mutta sekä äitini että isäni puolelta yleisin kuolinsyy on ollut keuhkokuume. Ollaan eletty vanhoiksi ja sitten tulee joku infektio (tavallisimmin influenssa) ja sen seurauksena keuhkokuume.
Valitsin it-sarin, koska sitä tämä käytännössä on. Hidasta sellaista.
Syömishäiriö, joka ei parane, ja lisäksi mielisairauksia, joihin ei ole lääkettä keksitty ja joiden ennuste on huono. Vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, jonka laatu on aika olematon tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Sairauden kautta itsari, kun en jäisi odottelemaan tuskaista loppua.
Sama täällä. Enkä usko että kovasti haluan elää jos mies kuolee ensin.
Mitä todennäköisimmin sydänkohtaus. On työstressiä, perussairautta, verenpainetta, kolesterolia, ylipainoa ja viina ja roskaruoka maistuu. Sydän- ja verisuonitauteja löytyy suvussa. Ja mittari lähentelee kohta viittäkymmentä. En usko että selviän eläkeikään asti, enkä toisaalta edes halua, nytkin uuvuttaa ja vituttaa arkena niin paljon että en välttämättä halua vielä kahtakymmentä vuotta paiskia töitä. Toivon vain että lähtö on todella nopea eikä tarvi olla vuodeosastolla hoidettavana päivääkään.
Olen ns spandex-pyöräilijä niin onnettomus on kaikista todennäköisin.
Jos ei sotaan joudu tai yllättäen vanhuuteen kupsahda, niin toivon saavani ottaa "heipådei" napin jos laki sallii sen jo tuolloin.
Up