Lue keskustelun säännöt.
Trauma haukuista, että muka loukkaan muita :(
18.11.2022 |
Kun olin pieni, äitini aina haukkui minua siitä, että loukkaisin muita mukamas käytökselläni. Minusta yksi kauheimmista asioista on toisten turha loukkaaminen.
Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että sellainen ihminen, joka loukkaantuu LAPSELLE jos lapsi ei ole tarkoittanut loukata tai kuvittelee omien harhakuvitelmiensa takia, että lapsi koitti tahallaan loukata, on sairas, ja oli myös äidiltäni sairasta vastuuttaa oma lapsi siitä, että jollain on sairas mielikuvitus ja on kykenemätön ajattelemaan hyvää lapsista.
Siis nyt on kyse sen tason loukkauksista, joissa lapsi sanoo esim kylässä, että minulla on tylsää, tahdon jo kotiin.
Äitini traumatisoi minut käytöksellään ja toiminnallaan aivan elinkelvottomaksi. En ole ikinä halunnut loukata ketään ja minua satutti aivan valtavasti tulla syytetyksi muiden loukkaamisesta niin, että koko asia vaikutti äitini keksimältä. Mutta en voinut olla varma. Minut siis opetettiin pelkäämään sellaisten ihmisten loukkaantumista, joissa on itsessään vikaa, jos loukkaantuivat. Minut ammuttiin niissä tilanteissa kuoliaaksi henkisesti. Niin pahaa oli äitini raivo minua kohtaan siitä ajatuksestakin, että joku oli nähdessään minut niin loukkaantunut, että osa hänen elämäänsä meni pilalle.
Se oli minun käytökseni syy, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää tai pahaa. Minua väsytti ja ei ole epäkohteliasta silloin sanoa tylsistyneensä JOS SE ON FAKTA ja sanoja on lapsi, ja ei jaksa enää valvoa.
Kun ei ollut opetettu, että ole epärehellinen tästä. Jos olisi opetettu etukäteen, no problemo. Mutta ei ollut.
Kommentit (32)
En tiedä miten saisin käsitellyksi asiaa loppuun... terapiaa ei ole syytä ehdottaa, olen käynyt eri terapioissa yhteensä varmaan 15 vuotta ja tiedän, ettei terapeuteista ole kaivamaan asiakkaan sellaisia traumoja käsittelyyn, joista asiakas ei itse saa otetta.
Olen miettinyt, että voisikohan tätä traumaa käsitellä jossain raiskattujen lasten kohtaamiseen opiskelleiden terapeuttien kanssa, koska mielestäni kyse on samanlaisesta asiasta, joskin tietysti eri mittakaavassa.
- Lapsi on niin pieni, ettei hänellä ole vielä sanoja tapahtuneelle. Lapsi ei ole voinut käsitellä asiaa, eli ei puhua tunteistaan tai ei ole voinut puhua sattuneesta asiasta kellekään, koska ei ole tiedostanut, mitä aikuinen teki siinä väärin.
- Väärin toimiva aikuinen sysää syyllisyyden toiminnastaan lapsen harteille, ja estää lasta myös puhumalla muille häpeän avulla (muut loukkaantuivat ja halveksivat sinua nyt)
- Asia saattaa kapseloitua lapsen sisälle ja hän ei aikuisena pysty yhdistämään tapahtuman ja aikuisen toiminnan seurauksia omaan ajatteluunsa (esim. pelko siitä, että loukkaa toisia, vaikka kokee kaikenlaisen toisten loukkaamisen todella vääränä). Tätä ei pysty käsittelemään, koska on täysin tottunut tunteeseen, se ei tunnu vieraalta. Mutta tajuaa sen verran, että se silti tuntuu väärältä (ikinä ei ole ollutkaan aikeissa satuttaa muita. Silti sai siitä rangaistuksia ja ilmaistiin muiden vihaavan sinua halveksivina, koska et osannut käyttäytyä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hassua, että löasten traumoista tunnistetaan lähinnä seksuaalinen pahoinpitely, ei esimerkiksi henkistä, eikä siihen ole aikuisille mitään paikkaa, jonne ohjattaisiin saamaan apua.
Ap
Kun aikuiselämässä tulee tilanteita, joissa pitäisi puolustaa itseään esim. ystäviksi kokemiensa ihmisten kanssa tai ihmisten, joiden haluat pitävän sinusta. Mutta et uskalla, ettei joku loukkaannu, koska sehän on sinun syysi, ne sen toisen tunteet.
sitä tajuaa, että se on voi voi, jos se toinen loukkaantuu, mutta ahdistuu ajatuksesta, että itse joutuisi tuottamaan sen tunteen sille henkilölle... vaikka se EI OLE oma syy, jos joku suuttuu, kun pitää puoliaan hänen kanssaan (tai suuttuja itse väärinymmärtää toisen käytöstä tms.)
Ap
Kuulostatpa rasittavalta uhriutujalta.
Ei minusta lapsi ole koskaan näissä tilanteissa syyllinen. Äitisi ongelma tuo oli kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh. Ihan normaalia tuo on opettaa lapselle ettei ole kohteliasta valittaa vaikka saamastaan lahjasta tai kyläpaikan tylsyydestä.
Työstä ennemmin tuota yliherkkyyttäsi siellä terapiassa. Äidissäsi ei ollut vikaa.
Kuule ap se on ihan normaalia että mölyt pidetään mahassa eikä turhaan loukata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"sehän on sinun syysi, ne sen toisen tunteet".
No tietenkin on jos tieten tahtoen loukkaat toista.
Onko sun ap jotenkin vaikeaa olla kohtelias muita kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
"sehän on sinun syysi, ne sen toisen tunteet".
No tietenkin on jos tieten tahtoen loukkaat toista.
Onko sun ap jotenkin vaikeaa olla kohtelias muita kohtaan?
Lue aloitus uudestaan.
Olin pieni lapsi, jota ei olisi loukannut, jos jollakulla on omia, minuun liittymättömiä syitä, kuten illan myöhäinen ajankohta ja väsymys haluta lähteä jo omaan kotiin, eikä sekään ole aihe loukkaantua, jos jollakulla olisi luonani tylsää, sehän on hänen täysi oikeutensa.
Lisäksi äitini ei ollut SANONUT, että haluaa minun valehtelevan asiasta, koska on olemassa täysi-iän reippaasti ohittaneita ihmisiä, jotka eivät ÄITINI PELON mukaan kykene kestämään sitä, että lapsi on heistä erillinen yksilö omine tuntemuksinneen, JOITA HE EIVÄT SYNNYTÄ. Lapsen väsymys ja muu ei siis mitenkään ole about them.
Äitini ei siis näissä tilanteissa mitenklään opettanut asiaa minulle, vaan ainoastaan rankaisi, kun toimin asiassa hänen mielestään väärin. Hän asettui omaa lastaan vastaan, kaikkien ilman minusta johtuvaa syytä loukkaantuvien puolelle. Lisäksi on erittäin mahdollista, ettei kukaan loukkaantunut, vaan äitini ainoastaan pelkäsi niin käyvän ja käyttäytyi oman mielikuvituksensa mukaisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Ihan normaalia tuo on opettaa lapselle ettei ole kohteliasta valittaa vaikka saamastaan lahjasta tai kyläpaikan tylsyydestä.
Työstä ennemmin tuota yliherkkyyttäsi siellä terapiassa. Äidissäsi ei ollut vikaa.
Oli vikaa.
Hän ei siis näissä tilanteissa mitenkään opettanut asiaa minulle, vaan ainoastaan rankaisi, kun toimin asiassa hänen mielestään väärin. Hän asettui omaa lastaan vastaan, kaikkien ilman minusta johtuvaa syytä loukkaantuvien puolelle. Lisäksi on erittäin mahdollista, ettei kukaan loukkaantunut, vaan äitini ainoastaan pelkäsi niin käyvän ja käyttäytyi oman mielikuvituksensa mukaisesti.
Ap
Äitihullu on aloittanut viikonlopun uhriutumisensa. Tässähän se meneekin taas, kun kirjoittaa itselleen tuhat viestiä ja myös vastaa niihin itse. Kivaa viikonloppua Äitihullulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap se on ihan normaalia että mölyt pidetään mahassa eikä turhaan loukata ketään.
Olisiko sinusta kiva tietää, että tuttavasi rankaisisi omaa lastaan siksi, että luuli sinun loukkaantuvan, jos hänen lapsensa sanoisi teillä, että hänellä on tylsää ja haluaa kotiin? Miksi ottaisit siitä itseesi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on niin pieniä asioita, kun verrataan Äitihullun omien lapsien traumoihin. Heillä ei ole ollut äitiä lainkaan. Ja nyt elävät alle köyhyysrajan, kun äiti riistää elannon.
Kun kyllähän fakta on se, että loukkaantujien pitää itsensä käsitellä se, miksi uskovat toisista pahaa. Eli että lapsi halusi loukata. Ei kai kukaan tosissaan loukkaannu asioista, joita joku lapsi puhuu omalle äidilleeen (ei teille)? Ja toivo kyseisen äidin rankaisevan lasta? eikö terveempää olisi toivoa, että äiti aivan neuitraalisti opastaa asian lapselle kotona kälkeenpäin, vai vaaditteko mielenne kohentamiseksi lapselle myös rangaistusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nämä on niin pieniä asioita, kun verrataan Äitihullun omien lapsien traumoihin. Heillä ei ole ollut äitiä lainkaan. Ja nyt elävät alle köyhyysrajan, kun äiti riistää elannon.
Tämä ei ole niin päin, että minä olen tässä ilkeä, vaan minua kohtaan on oltu ilkeitä (oma äitini) ja olen hänen takiaan traumatisoitunut.
Ap
Minulla ei ole tapana uskoa kenestäkään ikinä pahaa, jos minulla ei ole faktoja omille näkemyksilleni.
Ap
Hyvä että tiedostat tilanteen, Ap. Aikuisena on välttämätöntä osata asettaa rajat. On myös hyvä osata elää tässä hetkessä ja tehdä se minkä nyt voi tehdä, mennyttä kun ei voi muuttaa. Millainen olo sulle tulee kun mietit vanhoja asioita, koetko että se auttaa sua nykyisessä hetkessä?
Sen takia tuntuu niin oudolta, että aikuisia voisi loukata se, että lapsi sanoo, että hänellä on tylsää! Vaikka lapsi sattuisikin olemaan aikuisella kylässä. Kyseessä EIVÄT OLLEET lasten kutsut, olettaako emäntä siis, että lapsi nauttii koko illan, eikä edes malta lähteä? Onko vähän huono itsetunto.
Tuntui, kuin äitini olisi opetellut jostain ulkoa, että emännän kuuluu viihdyttää vieraitaan ja vieraan ilmaisu emäntää kohtaan, ettei viihdy on ilmaus emännän epäonnistumisesta. Ja että ei ole väliä, onko sanoja 8v vai 96v tai jotain siltä väliltä.
Mutta eihän se reaalitilanne sellainen ollut, äitini olisi pitänyt ymmärtää, että ei ole niin vakavaa. Lasta ei ainakaan saa rangaista!
Ap
Ylös...