Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempien kuolema muuttanut teidän elämää, identiteettiä, päätöksentekoa?
16.10.2022 |
Vanhempien kuolemalla on toki paljon suoria seurauksia lasten elämään, mutta oletteko huomanneet muunlaisia muutoksia? Vaikka olisi kuinka itsenäinen, niin kyllähän sitä alitajuisesti voi ajatella, että mitä äiti tai isä tästä ajattelisi ja ehkä voi huomata, että jotkin asiat omassa elämässä lopulta ovatkin vanhempien odotusten takia tehtyjä eivätkä omia valintoja.
Kommentit (13)
Ei. Oltiin jo etäännytty hyvän aikaa ennenkuin kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani elävät vielä, mutta lapseni kuolema muutti minua peruuttamattomasti.
Tämä on näitä hyviä aloituksia mihin täällä jengillä ei riitä kiinnostus ja kapasiteetti vastata. Poliittisten puolueiden haukkuminen, naapurin asioiden märehtiminen, lehtijuttujen puiminen ja julkkisten haukkuminen kyllä kiinnostaa.
Minun vanhempani eivät ole kuolleet, mutta teen omalla kohdalla tätä prosessia läpi jo nyt. Olen irrottanut itseäni heistä ja ymmärtänyt, että minun ei kannata ottaa heidän kantaansa käytännössä missään asiassa huomioon. Sama kuin suutari ottaisi maanviljelijän näkemykset työstään ihan tosissaan.
Minulle tämä prosessi on sinänsä ehkä helpompi kuin jollekin toiselle, koska suhteeni vanhempiin ei ole lähtökohtaisestikaan erityisen ihanteellinen.
Isän kuolema kyllä ravisteli juuria myöten. Oli yllätys kun se tapahtui, vaikka odotettavissa.
Itse muutuin perustavanlaatuisesti. Ensin prosessoin pikkusiskon itsemurhaa, sitten äidin kuolemaa, lopulta isän kuolemaa. Muutuin vakavammaksi ja nautin nykyään enemmän hiljaisuudesta ja vuoropuhelusta itseni kanssa. Olen armollisempi ja ymmärtäväisempi itseäni ja muita kohtaan. Pinnalliset asiat ovat menettäneet merkityksensä.
Nautin juuri tästä hetkestä, ja koitan omalla toiminnallani olla se joka saa hyvän jatkumon aikaan. Esimerkiksi olemalla lapsille välittävä, rakastava ja läsnäoleva äiti. Koin eksistentiaalista kriisiä joskus, ja ajattelin että olen merkityksetön tälle maailmalle. Kuitenkin, se jälki minkä jättää tulevalle maailmalle on myös itsestä kiinni. Paha saa aikaan pahaa, joka heijastuu myös tulevaan. Hyvä saa aikaan hyvää, ja se antoi uutta merkitystä omaan kriiseilyyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä keksi minkään muuttuneen. Ehkä olen niitä, jotka katkaisivat aikanaan napanuoran, pysyivät hyvissä väleissä vanhempiin ja osasivat olla itsenäisiä jo vanhempien elämässä. Tietenkin surin vanhempien kuolemaa, mutta ei identiteettini siitä miksikään muuttunut, asiahan on mitä luonnollisin. Ihmiset kuolevat, se on syntymästä maksettava hinta. Elämäni ei muuttunut ellei sitten vertailuna ole aivan viimeiset viikot ennen kuolemaa, jolloin kävin päivittäin sairaalassa. Päätöksenteon muuttuminen ei ole edes käynyt mielessä: kuka aikuinen ei osaa tehdä itse omia päätöksiään ja kantaa niistä vastuuta?
En ollut isäni kanssa läheinen, eikä sen kuolema vaikuttanut elämääni mitenkään. Äiti on vielä elossa, sen kanssa olen läheinen ja kuolema tulee varmasti muuttamaan elämääni jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän aikuiset ihmiset ole jo oppineet tekemään itsenäisiä päätöksiä perustettuaan oman perheensä.
Ei kai kukaan mieti, mitä omat vanhemmat päätöksistä tuumaavat, ei pitäisi olla mitään väliä muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aikuiset ihmiset ole jo oppineet tekemään itsenäisiä päätöksiä perustettuaan oman perheensä.
Ei kai kukaan mieti, mitä omat vanhemmat päätöksistä tuumaavat, ei pitäisi olla mitään väliä muiden mielipiteistä.
Monet ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevat aikuiset ovat kertoneet että taantuvat aina kun menevät käymään lapsuuden kodissaan. Tunnistan itsekin tuon ilmiön vaikka tietenkin teen päätökset ilman että mietin miltä se vaikuttaa vanhemmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain elämäni takaisin.
Tarkoittaa, että n.5 vuotta kestänyt auttaminen, huolehtiminen, jatkuva varuillaan olo loppuivat.
Olen 36-vuotias lapseton nainen joten vietin paljon aikaa vanhempieni kanssa. Molempien poismeno kosketti ja muutti minua lopullisesti mutta toi myös vapauden. Asun nyt ulkomailla ja opiskelen kokonaan uutta ammattia. Koska molemmat vanhempani kuolivat aika nuorena en tuskin itsekään elä kovin vanhaksi joten elän tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän kuolema ei siinä mielessä juuri vaikuttanut, hän antoi muiden elää ja oli tyytyväinen kun lasten elämät menivät painollaan. Äidin kohdalla kaiketi ajatus olisi että eipä enää tyrkytä mielipiteitään tähänkin asiaan. Olen katkaissut napanuoran ja elän elämääni kyselemättä, hän haluaa puuttua lastensa asioihin.
Ei. Miksi olisi?