Halukkaat naiset, ohoi!

ja vaimon himot herää taas...lähempänä neljää kymmentä, näin se kuule on sitten tarvit kaiken enrgian vaimosi tyydyttämiseen

Vierailija:

Notota.....se " oikea" kun tulee vastaan, ei sitä voi eikä pysty hirveen järkevästi asiaa ajattelemaan eikä voi tietää mitä tuleman pitää. Siitä on jo yli 10 vuotta. Ja niinkuin sanottu, eihä sitä silloin alku-kiihkon aikaan tienny et vaimo alkaa " pihtailemaan" . Vähän rumasti sanottu, ja en halua mollata toista, mutta mulle ainakin on tosi tärkeetä läheisyys ja seksi. Nyt on 3 lasta, ja vaihtoehdot on vähissä. Lasten nimissä joutuu olemaan puutteessa....ei voi mitään. En eroa koska lapset kärsii. Mitä sitten voi tehdä? Kellään mitään hyviä ideoita? Mennä vieraisiin? Ei hyvä....vai onko? Hmmm...tähän ei ole oikeaa vastausta, vai onko? Sueraavaks joku sanoo että itsepähän olen lapseni tehny. Unohda toi vastaus, tiedät itsekin että me ollaan ihmisiä ja kaikki miehet ei oo sikoja. Lasten teko ei tarkoita että pitäisi menettää onnellisuus tms. Vai pitäiskö?

M71

Todella toivoisin sitä. Sinne vain on matkaa vielä. En vain tiedä pystykö olemaan kunnolla siihen asti. Toivotaan...

hommaa lapsille hoitopaikka, vie vaimo syömään, hurmaa ja flirttaa kuin silloin seurusteluaikoina, kehu vaimoasi kauniiksi ja ihanaksi kiihoittavaksi yms...Voi olla että vaimosi ei koe itseään erityisen seksikkääksi synnytysten jäljiltä, ujostelee muuttunutta kehoaan, luule ettei ole seksikäs yms yms...

ajatustakaan seksistä, joo tiedän kovaa on jos puutteessa joudut olemaan.



Mutta mene vaimosi viereen vedä hänet kainaloon kerro kuinka ihana hän suukottele ja halaile, sitte sanot hyvää yötä ihana rakas seksikäs vaimoni, ja otat vaimoa kädestä kiinni. Sitten nukkumaan.



Tätä sitten joka ilta ja päivälläkin vaimo vain kainaloon pieniä suukkoja ja kehumista, mutta ei mitään seksin vonkaamista, vaan pelkkää hellintää ja halailua.

ja tiedätpähän ainakin yrittäneesi kun ihan tosissasi yrität

...mutta....noi on jo kokeiltu. Mä luulen kyllä osaavani hemmotella naista. Se vaan ei riitä tässä tapauksessa. Mutta kiitos kuitenkin....

Vierailija:

hommaa lapsille hoitopaikka, vie vaimo syömään, hurmaa ja flirttaa kuin silloin seurusteluaikoina, kehu vaimoasi kauniiksi ja ihanaksi kiihoittavaksi yms...Voi olla että vaimosi ei koe itseään erityisen seksikkääksi synnytysten jäljiltä, ujostelee muuttunutta kehoaan, luule ettei ole seksikäs yms yms...

silloin täytyy nostaa ns. kissa pöydälle, eli tässä tapauksessa tämä seksi/rakastelu asia ja kysyä ihan suoraan mikä mättää?



Rupeaa vaikuttamaan että rakastaako vaimosi sinua ollenkaan, vaan oletko vain hänelle kämppis, kyllä kahden toista rakastavan ihmisen suhteeseen kuuluu seksi, tietenkin haluja on erilaisia, mutta voisiko niitä koittaa sovittaa yhteen.



Meillä ainakin selvisi miehen haluttomuuden syyksi se että hän ei enään rakastanut minua kuin puolisoa, vaan olin hänelle kämppis, ystävä, äiti???, ja eihän sellaisen kanssa varsinkaan äidin kanssa harrasteta seksiä...



Joten erosimme, miehellä oli jo uusi nainen ennen eroa, ja minä kärvistelin puutteessa, kuten nytkin :)

Joo, on se kissakin nostettu (mun nostamana) jo useemman kerran. Nimenomaan noilla sanoilla, että " rakastatko minua enää?" . Joskus on tullu pientä tilapäistä edistystä ja joskus vastaus on vähän niinku EVVK. Musta ainakin tuntuu ihan kun oltais kämppiksiä. Ok, seksii kerran per 3kk tai jotain vastaavaa, mutta se on mun kannalta se on melkein sama kun ei olis mitään. Kerran-kaks viikkoon olis mulle sopiva, mutta jos toisen ei tee mieli niin voin toki venyä moneenkin viikkoon. Mutta kuukausia on kyllä ehdottomasti liikaa. Nytkin tekis mieli kiipeillä seinille....;-)



Ei mulla ole sydäntä erota. Lapsille olis liian kova pala. Tosin jossain vaiheessa varmaan kiehahtaa yli ja sitten mentiin. Ja tietty jos pääsis yhteis-ymmärrykseen lasten hoidosta niin se vois olla kaikille ihan hyvä juttu. Tai sitten ei....ota tosta nyt sitten selvää. Eihän tähän ole oikeaa vastausta. Vai onko?



Tää nyt karkas pikkusen alkuperäisestä aiheesta.....heh...mut kiva jutella silti...;-). Ja mähän en ole edes tän jutun alkuperäinen aloittaja. Sori vaan nro 1:lle. Tää vaan oli niin lähellä omia ajatuksia...

ja että mies on kylmä ja julma sadisti kun haluaa erottaa poikaset emostaan. Ja mies ajattelee vain omia himojaan, eikä osaa ollenkaan asettua lasten asemaan. Kun noin karmealla tavalla haluaa vain asettaa omat seksuaaliset tarpeet pikkuisten, avuttomien lasten hädän edelle.



Näinkin voi käydä.

Vierailija:

Mutta mene vaimosi viereen vedä hänet kainaloon kerro kuinka ihana hän suukottele ja halaile, sitte sanot hyvää yötä ihana rakas seksikäs vaimoni, ja otat vaimoa kädestä kiinni. Sitten nukkumaan.

Tätä sitten joka ilta ja päivälläkin vaimo vain kainaloon pieniä suukkoja ja kehumista, mutta ei mitään seksin vonkaamista, vaan pelkkää hellintää ja halailua.

Jos mun mies tekis noin, että alkaisi suukotella ja halailla - ja sitten jättäisi homman siihen - jäisin tapittamaan kattoa ja tuskin saisin unta. Olisin tosi pettynyt, että onko mussa nyt jotain vikaa, kun ei haluta harrastaa seksiä?!? Se olisi ihan mielettömän närkästyttävää! Suoranainen LOUKKAUS!

huushollin pyörittäjä ja lasten hoitaja. Joku, joka kustantaa lastenhoitoa. Joku, jolle voi nakittaa imurointia ja kaupassa käyntiä. Joku, joka siivoaa/vaihtaa talvirenkaat/sulakkeet. Joku, joka myös vaihtaa vaippaa. Käytännöllistä!

Kyllä ed. keskustelu liittyy hyvin paljon myös ihan muuhun kuin seksiin. Seksi siinä ohessa. Mutta haluan korostaa sitä seksin osaa koska kaikki naiset ei oikeesti tajua miten tärkee juttu seksi miehelle on. Ja naiselle tietty myös. Ilman sitä ei tule suhteesta just mitään ja lapsetkin kärsii. Tiedän että kohta joku väittää vastaan, mutta tää on henk. koht asia ja jokainen jolla on halut ja jää ilman tietää miten kamalaa se oikeesti on. Se ei ole vain " eläimellinen" himo vaan kaikki muukin läheisyys joka siihen liittyy.



Jos joku väittää että seksillä ei ole väliä suhteessa, tai että eläimelliset himot menee lasten edelle on väärässä pahan kerran! Tämä on toki vain minun mielipide. Usko että moni muukin ajattelee samoin.

..35 olet myös hyvin oikeassa. Lompakko, turva ja lapsia hoitava kämppäkaveri. Todella käytännöllistä. Suuri kysymys on että ollaanko sitten onnellisia? Ja jos ei, niin onko oikein että lasten takia ollaan yhdessä? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä ja jos onnea etsitään sitä on turha etsiä silleen että odotetaan että jokin elämän vaihe menee ohi. Se on itsensä kusettamista. Onni on nyt ja tässä, ei joskus tulevaisuudessa.



Harmi että tänne ei voi lähettää PPT esitystä.Mulla olis todella mainio PPT liittyen onnellisuuteen. Pistää ajattelemaan yhden jos toisenkin....



Mutta joo, ei se ole noin yksinkertaista. Tiedän hyvin. Heh. Näinhän se oikeasti on. Tää on niinkuin että älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon. Heh.

kuin vain kämppistelyä, jos puolisoiden välillä ei ole hellyyttä ja rakkautta, haleja ja suukkoja, seksiä ja flirttiä, niin millaisen mallin he näyttävät lapsilleen, siis jos vain kylmästi eletään ja viis seisataan kumppanin tunteista ja tarpeista, kohdellaan toista törkeän välinpitämättömästi, miteb lapset oppivat toisen ihmisen kunnioitusta.



Lasten paras kasvu alusta on toisiaan rakastavat vanhemmat

Just noin. Samaa mieltä.. Ja elämä on ihmisen parasta aikaa sano Nykänen.



Lapsille ja kaikille olis parempi erota. MUTTA....ei se oleniin helppoa. Jokainen samassa tilanteessa oleva tajuaa miten hiton vaikee tilanne oikeesti on.

en ole itse tähän osallistunut, mutta seurannut. Itse olen niitä naisia jotka eivät avioliitossa saa seksiä, hellyyttä tai huomiota. En ole ihan rumimmasta päästä, tarjouksia on kyllä tullut muualta, ihan vaan pikku tarkennuksena ;)



En tosiaan taida olla yksin ongelmani kanssa!



Pistää kyllä miettimään, onko mieheni kanssani vain lasten ja yhteisen omaisuuden vuoksi JA millaisen kuvan lapset tosiaan saavat parisuhteesta, kun mies työntää " inhoten" pois kun yritän halata :(



Surullista. Allekirjoitan kyllä tuon, että ehkä vain samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää, miten vaikea lopulta on lähteä, vaikka se vaikuttaa ainoalta hyvältä ratkaisulta!



Tsemppiä teille muille kärvistelijöille!



N34

mutta toki se on vaikeaa. Varsinkin jos on sen verran surullinen tilanne, ettei toinen on jo heittänyt hanskat tiskiin - tai ei ymmärrä/hyväksy ettei toinen ole tyytyväinen.



Seksi taitaa usein olla oire ongelmista, ei itsenäinen syy.

ja viimein kyllästyin, ei halauksia, ei hellyyttä, ei seksiä, ei rakkautta...mies vain piti piikana...yritin, yritin, yritin, puhuin nostin sitä kissaa pöydälle, mutta ei.



Viimein olin jo niin ahdistunut koko tilanteesta, joka siis oli kestänyt jo 8 vuotta, että vain itkin ja toimin kuin robotti.



Miehen kanssa sain vihdoin sovittua että hän muuttaa pois, nyt jo olo helpottaa, lapset ymmärtävät, koska kärsivät tilanteesta joka oli aiemmin, lasten kanssa kumpikin viettää aikaa, exäni nykyään jopa enemmän kuin ennen.

totta kai seksi tai sen puute siis onkin oire muista ongelmista. Meillä tilanne on se, että minä olen se joka haluaa selvitellä ratkaisuja jne. Kävimme pariterapeutilla kerran, mies ei suostunut jatkamaan. Hänen ratkaisunsa on että parisuhteen aika on sitten kun lapset on pois kotona. Ou jee, enää arviolta 17 vuotta!



Tiedän että pitäisi yrittää kestää vaikeiden aikojen yli, mutta... onko katkeroituminen hyväksi?

on lapsienkin hyvä ponnistaa maailmaan oppia tunteviksi ja rakastaviksi ihmisiksi...