Pelkään, että minut tuomitaan kyläpaikassa lihomisen vuoksi. Masentaa niin, että tekisi mieli perua koko matka.

Jos vielä tunnistavat niin ei hätää.

vmp

Kehoni on sekaisin mennyt enkä tiedä itsekään miten tämä näin nopeasti tapahtui. Oli todella stressaava ajanjakso jossa olin jatkuvasti peloissani (väkivalta) ja sitten vain masennuin, join ja söin epäterveellisesti. 

Oli muitakin asioita ja oli hankala pitää itsestään huolta, ei ollut tarmoa eikä voimia. Olen yrittänyt laihduttaa mutta se aina kaatuu kun ahdistus taas yltyy ja jotenkin vain katoan sängyn pohjalle. Olen tavallaan toipumassa mutta edelleen takapakkeja tulee. Lihominen ei ole suinkaan ainoa asia missä elämänhallinnan menettäminen on näkynyt. Silti se on itselleni kivuliain ja häpeällisin. 

-ap

Nykyään aika monet laittavat koronan syyksi lihomistaan, siis niin, että ei ole päässyt kuntoilemaan yms. Eihän se tietysti todellinen syy ole, mutta kuitenkin. 

Ethän voi tietää, jos nämäkin ihmiset ovat lihoneet, joiden luo menet. Jos he mainitsevat jotain sinun lihomisestasi (jos niin nuijia ovat), sanot itsekin vaan reippaasti mielipiteesi heistä. Tai jotain vastaavaa, kuten: Oletpas sinä vanhentunut vähälle aikaa! Tms. 

Mene kylään!

Mutta jos oikeasti ovat suoraan sanovia, niin kerro alkajaisiksi, että jännitti tulla kun painoa kertynyt ja että se on sinulle arka paikka.

Ymmärrän. Oliin järkyttynyt, että sukulaiset nähdessään toisensa 3 vuoden jälkeen arvostelivat vain toistensa kiloja.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään aika monet laittavat koronan syyksi lihomistaan, siis niin, että ei ole päässyt kuntoilemaan yms. Eihän se tietysti todellinen syy ole, mutta kuitenkin. 

 

Korona-aika ilmeisesti sotki rutiineja todella monella yksin elävällä tai nuorella aikuisella. Nimittäin minulla on eräs muutaman kymmenen hengen ryhmä, johon kuuluu enimmäkseen nuoria aikuisia ja joukossa on muutama +- 50-vuotias. Olen havahtunut siihen, että iäkkäämmät ovat saman kokoisia kuin ennen koronaa, kuka hoikempi kuka tukevampi, mutta siis ei havaittavaa muutosta.

Nuoremmat taas ovat melkein kaikki selvästi pyöreämpiä. Ei sairaalloista lihavuutta, mutta huomattavasti lihavampia kuin tammikuussa 2020. Toki moni lihoo ilman koronaakin, kun alkaa seurustella tai hankkii auton jne. mutta en muista että olisi tämmöistä kautta linjan lihomista kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Oliin järkyttynyt, että sukulaiset nähdessään toisensa 3 vuoden jälkeen arvostelivat vain toistensa kiloja.

Juu, meillä päin tämä on myös hyvin tyypillistä. Esimerkkinä isälleni sanoin viimeksi puhelimessa ennen kuin näimme, että sovitaanko, ettet sitten puhu kehostani mitään kun näemme, tiedän itsekin lihonneeni. 

Kun päivä koitti niin halusi sitten sanoa siinä äitini läsnäollessa, että "On likalle maistunut ruoka, on päässyt vähän turpoamaan" paskaista naurua perään. Painotin vielä, että mehän kyllä sovimme tästä jo etukäteen. 

Äiti sitten vähän pelasti tilannetta ja sanoin, että näytän hyvinvoivalta ja alkoi puhumaan kuinka itse on laihtunut. Itse en jaksanut sanoa mitään ja onneksi se keskustelu jäi siihen sitten.

-ap

En menisi. Lihominen on vaan välillinen syy siihen, miksi en menisi. 

En mene pitkäksi aikaa paikkoihin, missä ihmiset käyttäytyvät typerästi toisiaan kohtaan ihan oletusarvona. Omissakin sukulaisissa on näitä. Joulun pitää olla hyvää mieltä ja leppoisaa yhdessäoloa. Jos leppoisa yhdessäolo ei onnistu, olen mielummin hyvillä mielin yksikseni.

Ymmärrän ap. Mä kävin miehen sukulaisen juhlissa ja sain monelta kuulla läskeistäni. Olen aina yli 17v ,kun olen heidät tuntenut ollut lihava. Olin jopa panostanut juhlaan. Ostanut kivan lahjan,hommannut itselleni kivan a-linjaisen mekon plus laukun. Ei,lihavuus oli vaan ongelma.

Kyllä se edustava pitää olla sukulaisille. Mustakin anoppi oli aikoinaan kuulemma sanonut että mulla on kauniit hiukset, mutta ei oikeastaan muuta.

Huomaan, että olen todella jännittynyt ollut koko viikon jo. Tavallaan jo varaudun jo itseni pienentämiseen. En edes tiedä, että sanovatko he mitään mutta epäilen vahvasti ainakin miespuolisen henkilön sanovan tästä. Heitä kuitenkin kunnioitan ja yritän sopeutua tilanteeseen jotenkin. Tavallaan se on vain kun joku tökkisi jo muutenkin avonaista haavaa. Tekisi mieli selittää, että en ole kunnossa muutenkaan ja kertoa syyt miksi olen tällainen tällä hetkellä kuin olen. Siinä on niin monta osatekijää, että olisi ihme jos olisinkin selvinnyt täysin vaurioitta psyykkisesti ja minulla tämä nyt vain näkyy näin. Kiroan itseäni ja solvaan, epätoivoinen olo kaiken kaikkiaan. Vitsi kun ei vain voi olla normaali. 

-ap 

Keskeytä kyläpaikassa napakasti arvostelu kysymällä selkeästi vaikkapa: no mitäs tänne teille nyt kuuluu?

Keskeytä joka kerta painoarvostelu kysymällä muuta tai vaihtamalla puheenaihetta nopeasti.

Jos ei mene  perille, sano selkeästi, että riittää arvostelut, itsepä kiloni kannan!

No en lähtisi tuollaisten arvostelijoiden luokse kylään. Mikä pakko sinne on mennä, jos jo etukäteen ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olen todella jännittynyt ollut koko viikon jo. Tavallaan jo varaudun jo itseni pienentämiseen. En edes tiedä, että sanovatko he mitään mutta epäilen vahvasti ainakin miespuolisen henkilön sanovan tästä. Heitä kuitenkin kunnioitan ja yritän sopeutua tilanteeseen jotenkin. Tavallaan se on vain kun joku tökkisi jo muutenkin avonaista haavaa. Tekisi mieli selittää, että en ole kunnossa muutenkaan ja kertoa syyt miksi olen tällainen tällä hetkellä kuin olen. Siinä on niin monta osatekijää, että olisi ihme jos olisinkin selvinnyt täysin vaurioitta psyykkisesti ja minulla tämä nyt vain näkyy näin. Kiroan itseäni ja solvaan, epätoivoinen olo kaiken kaikkiaan. Vitsi kun ei vain voi olla normaali. 

-ap 

Älä ny ainakaan käy avautuun tollaselle porukalle! Niiltä et taatusti tuu saamaan aitoa myötätuntoa. Jos on ihan pakko mennä, vedä pokerilla läpi, ei sulla oo vaihtoehtoja. 

Juo vaikka itsesi pikkukänniin ja turruta itsesi. Ja miksi näiden ihmisten mielipide merkka sulle niin paljon? Mitä hyvää se tuo sun elämään?

Minun äitini aina sanoo painosta ja minä vaan totean, että ei ole kovin kohteliasta kommentoida toisten painoa tuolla tavalla, ja vaihdan puheenaihetta. 

Nämä on niitä harvoja tilanteita, joissa voimasanoja voi käyttää.

Ensin kerrot kohteliaasti, ettet halua puhua tästä asiasta.

Jos ei uskota, hankit kyydin kotiin ja tarvittaessa voitelet lopputilanteen valikoidusti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olen todella jännittynyt ollut koko viikon jo. Tavallaan jo varaudun jo itseni pienentämiseen. En edes tiedä, että sanovatko he mitään mutta epäilen vahvasti ainakin miespuolisen henkilön sanovan tästä. Heitä kuitenkin kunnioitan ja yritän sopeutua tilanteeseen jotenkin. Tavallaan se on vain kun joku tökkisi jo muutenkin avonaista haavaa. Tekisi mieli selittää, että en ole kunnossa muutenkaan ja kertoa syyt miksi olen tällainen tällä hetkellä kuin olen. Siinä on niin monta osatekijää, että olisi ihme jos olisinkin selvinnyt täysin vaurioitta psyykkisesti ja minulla tämä nyt vain näkyy näin. Kiroan itseäni ja solvaan, epätoivoinen olo kaiken kaikkiaan. Vitsi kun ei vain voi olla normaali. 

-ap 

Älä ny ainakaan käy avautuun tollaselle porukalle! Niiltä et taatusti tuu saamaan aitoa myötätuntoa. Jos on ihan pakko mennä, vedä pokerilla läpi, ei sulla oo vaihtoehtoja. 

Juo vaikka itsesi pikkukänniin ja turruta itsesi. Ja miksi näiden ihmisten mielipide merkka sulle niin paljon? Mitä hyvää se tuo sun elämään?

No siis siellä on eräs ihminen, jota todella menen tapaamaan ja hän on minulle tärkein ollut koko elämäni ajan. Hän tuskin sanoo mitään vaan voi olla, että tokaisee vastalauseena jotain puolustaakseen minua. Sitten on taas toinen, joka tuskin haluaa loukata vaan enneminkin ajattelee sen niin, että potkii "persuksille". Saa nähdä, yritän vain selviytyä ja yrittää tuoda muita parempia piirteitäni esiin siis omaa persoonaani, jos vaikka sitten lihavuuteni hetkeksi unohtuisi. 

-ap 

Mitä helvettiä? "Olen kuitenkin luvannut mennä kyläilemään ja he ovat sen ajan ihmisiä, jotka kyllä ilmaisevat jos vyötärölle on tullut lisäkiloja." Minkä ajan ihmisiä nämä ovat ja miksi helvetissä sinä käyt tuollaisten luona??? Minunkaan vanhimmista sukulaisista (s. 1926 ja siitä eteenpäin) yhdellekään ei tulisi mieleenkään kommentoida kenenkään ulkonäköä, tosin suku onkin koulutettua, myös ne melkwin satavuotiaat. Kannattaako tuolle paskavisiitille mennä?

Ja jos menet, älä hymyile ja hymistele lampaana vaan sanot takaisin. Onpa sulla ryppyjä naamassa, onpa teillä vanhat huonekalut, eikö teillä lueta kirjoja ollenkaan, kiva ettet ota tarjoilusta stressiä vaan tarjoa s-marketin pullaa, näytättepä te vanhoilta.

Olisi sinunkin syytö oppia olemaan pyytämättä anteeksi olemassaoloasi. Hirveä vuodatus masennuksesta ja ties mistä. Ihan sama. Sinun kilosi eivät muille ihmisille kuulu. Älä selittele niitä.

Fiksu ihminen ei arvostele, moukka tekee niin.